IRC-Galleria

Blippo

Blippo

Son of a preacher man

Total respect for your movesSunnuntai 09.07.2006 01:17

Kukin tehköön omia tekojaan. Me länsimaalaiset tavoittelemme oman hyvinvoinnin maksimoimista, okei, se on tapa, jatkakaamme sitten niin.

Sillä aikaa, katsokaa näitä mahtavia liikkeitä.

http://www.youtube.com/watch?v=VqzyYFpHt6M

Olen kylläkin liian vanha oppimaan liikuttamaan kehoani tuolla tavalla, mutta se ei aio estää minua kokeilemasta! Vuoden päästä teen voltin.


Korvaakohan henkivakuutus siitä aiheutuneen kuoleman?

LauantairepäisyjäLauantai 08.07.2006 21:58

Tänään teki mieli reippailla, siis silleen kunnolla, nauttia säästä ja tuntea kuumuus ihollani.

Jotenpa pakkasin reppuuni vihreän ompun, kuivattuja pehmeitä aprikooseja, litran mehua, pyörän pumpun ja hmm... joo, kannettavan tietokoneen ja kameran. Aattelin jos siinä vaiks auringon alla rusketellessani näpyttelen weppisivuni kuntoon kun niitä on niin kauan odotettu (tammikuusta alkaen) ja laittaisin uusimpia kuvia esiin (mm. Tuskan kuvat)

Oon ollu hei kiireinen, ja siksi ne antavat odottaa itseään!
Joo ihan varmana.
Johonkin se aikani menee, mutta eipä sitä ole valaita tullut pelastettua tai tehty maailmaan rauhaa. Hukkaan siis mennyt sekin aika, ties mihin.

Tänäänkin hukkasin sit aikaa poljeskelemalla pyörällä ainakin 4 tuntii. Jos sitä voi sanoa, että vain itseen sijoitettu aika on ajan hukkaamista.

Poljin uusia polkuja pitkin, metsässä, autoteilla, rantojen varrella... Otin välillä taukoa meren rannalla, katselin kauniita (ja ei niin kauniita) ihmisiä jotka ovat tulleet ulos itseään näyttämään.

Etsin itselleni aina oman rauhallisen paikan ja ihailin meren ääniä. Joutsenkin tuli siihen mua mulkkailemaan, ja joku hanhiparvikin.

No, siinä sitten yritin saada aivojani resetoitua ja keskittyä henkiseen kasvamiseen, mutta kokoajan paino päälle ahdistavat ajatukset ihmissuhteista, työkiireistä, elämänlaadun edistymisestä (tai taantumisesta pikemminkin) ja kaikkea mitä aikuinen mies ikinä voikaan ajatella kun yksin liikkuu luonnossa. Totesin sitten että murehtiminen on tylsää, ja poljin vähän lisää (polkiessa ei osaa ajatella kurjia asioita), pysähdyin toiselle rannalle, kolmannelle jne.

Kiertelin varmaan n. 30km ja en saanut mielenrauhaa.

Enkä saanut kaivettua kertaakaan kannettavaa tietokonettakaan repusta ulos, kuka nyt sellaista jaksaa räpeltää ulkona. Pari kuvaa sain räpsittyä, harmitti vaan ettei tarpeeksi pitkää teleobjektiivia ole. Pitääkin hankkia sellainen viimeistään ensi kesäksi. Totesin että Espoon alueella on niin kauniit maisemat, että kyllä täällä Suomessa kelpaa ainakin kesällä asua!
Lopulta poljin Tapiolan kautta ja ostin lisää juotavaa, kun se litra tuli imaistua vähän liiankin ahneasti. Tai siis, onneksi nestettä ei ollut yhtään sen vähempään ainakaan.

Loppumatkan vedin sitten täysillä, yritin saada reisiin maitohappoa, mutta ei onnistunut. Olin kai jo lämmitellyt siinä vaiheessa hyvin, että keho olisi jaksanut rankemmankin rupeaman. Hengästyin vaan kovasti, ja muistelin aikoja jolloin tein tätä vapaaehtoisesti joka päivä.
Minne on kadonnutkaan liikkumisen haluni.

Nyt kokkasiin riisiä ja ohraa ja paljon maissia ja kokonaisia herkkusieniä. Tulista chiliä ja soijaa päälle. Nam. Osaiskohan sitä pitää ankaran kurin ja syödä terveellisemmin ja liikkua ahkerammin, vaikkapa kahden kuukauden ajan. Pitääkin kokeilla. Jos se vaikka puhdistaisi kehon ja mielen.

Ja kukaan ei sit pyydä mua ulos kaljalle, perkele. Jalkapallolle toki saa, tai muulle liikunnalliselle harrastukselle, kiitos!


Niin, te kaikki jotka mietitte että ehtiskö kesällä näkemään, niin todennäköisesti ei.
Olen matkoilla 15.7. -> elokuun puoliväliin asti, että se siitä, jos ette vielä elokuussa ole paikalla Helsingissä.

<suru>

Matkakuume....Keskiviikko 05.07.2006 16:10

...kunhan ei vaan malariakuume.

No niin, nyt olisi matka varattuna ja tällä viikolla se maksetaan.
15.7. lähtee aamulla lento. En ihan vielä paljasta minne minä ja Jocka suuntaamme.

Mutta kyllä se nyt vähän jännittää. En ole koskaan Pariisia tai Lontoota kauempana seikkaillutkaan.

Niisk ja nyyhKeskiviikko 05.07.2006 01:27

Wau,
tätä ei niin hirveän usein satu. Ja koska lomat alkaa parin viikon päästä, niin tä on pari viikkoo ennakkoajassa. Siis että olen kipeänä. Flunssainen, nokka vuotaa ja kurkku on kipeä. Uskomatonta tämä kesäflunssa.
Mutta onneksi ehdin paranemaan ennen lomia tällä kertaa, yleensä sairastelen aina lomilla ja vapaa-ajalla <virne>

Enää alle pari viikkoa. Sitten odottaa.. niin.. enpä kerrokaan minne olen menossa. Sehän sitten nähdään... <vink>

HaluaisinTiistai 27.06.2006 03:08

Syksyllä vaeltelemaan.

Haluan yöpyä teltassa, kävellä vuoristossa ja ihailla syksyisiä värinloistoisia metsiä ja juoda vettä puhtaasta purosta.
Haluan kuljettaa mukanani painavaa kameraa, ja kuvata luonnon kauneutta ja hengittää aamun mukavan tuoksuista ilmaa.
Haluan illalla tuntea selkälihaksissani kipua sen takia, että olen kantanut painavaa reppua.
Haluan unohtaa urbaanit murheet edes hetkeksi.

Juhannusta, juhannusta!Sunnuntai 25.06.2006 04:35

Ja syö matjessilliä päälle!


Niin, mä syön nyt. Palaneiden pallien kera.
Ja kuumaa uusavutonperunaa seassa.
Miksi tällaista iltapalaa ei voisi olla useammin?

Ainii, usii perunoita ku ei tahdo saada ympäri vuoden?



Musaa:
Take Five
mikä tahansa versio. Jeah!
(Esim. Legends Of Jazz - Take Five (Al Jarreau And Kurt))

Pallit paloiSunnuntai 25.06.2006 04:09

ai perk...


En suosittele heittämään uusia perunoita kattilaan jossa on kiehuvaa vettä, koska se vesi saattaa roiskia.
No okei, eihän se sinänsä niin haittaa, mutta suosittelen että pidät housut jalassa kun sen teet, muuten sattuu!

2.2 = kaks kertaa kokeiltava sama virhe?Sunnuntai 25.06.2006 00:19

Miksi en opi kuuntelemaan itseäni? Jo 2.2. tajusin että jotain tiettyä on tehtävä, ja nyt taas olen siinä tilanteessa että on paska olo kun en uskonut itseeni ja luulin että voi aloittaa alusta.

Ei se toimi niin. Kun jollakin on pää täynnä tyhjää, niin ei se vaan toimi.

Historia opettaa. Olen läksyni oppinut. Milloin voisin nähdä jotain uutta ja kaunista ja mielenkiintoista?
Mistä se löytyy?
Ne kohtelee sua sitten samalla tapaa.
Taas elämä potkii päähän. Välillä ihmettelee miksi maailmassa on sotaa ja väkivaltaa. Se johtuu vaan rakkauden puutteesta, tai että sitä on joskus liikaa.

Eihän ihminen osaa tunteitaan pitää kurissa, emme sentään ole robotteja. Elämä olisi kyllä helppoa jos voisimme kytkeä pois intohimot sopimattomissa tilanteissa, mutta olisihan se myös paljon tylsempää.
Siinä onkin vastakkainasettelua kerrassaan.

Jännä ja vaarallinen elämä -- Tylsä ja turvallinen elämä.

Pitääkö sen välttämättä aina olla näin, olenko missannut jotain? Eikö ole mahdollista valita turvallisen jännää elämää?