IRC-Galleria

LUE!Tiistai 10.06.2008 23:05

LAITTAKAA NIMI!!

KOPIOIKAA JOKA IKINEN JA KÄYKÄÄ ALLEKIRJOITTAMASSA! LAITTAKAA ETEENPÄIN!

Vuonna 2007 "taiteilija" Guillermo Vargas Habacuc otti kadulta kulkukoiran, sitoi koiran taidegalleriaan ja antoi sen nääntyä kuoliaaksi.
Useita päiviä "taiteilija" ja galleriavieraat katsoivat tunteetta tätä "mestariteosta", jonka koiran kuolinkamppailu muodosti. Lopulta koira menehtyi.

Näyttävätkö oheiset kuvat sinusta taiteelta?
http://www.youtube.com/watch?v=0cBBudN0_-E&feature=re...
http://www.youtube.com/watch?v=3-jIP8i1djg&feature=re

Mutta tässä ei vielä ole kaikki: arvostettu taidebiennaali Visual Arts Biennial of the Central American on nyt kutsunut taiteilijan tekemään saman julman performanssin uudelleen tämän vuoden biennaaliin.
Auta pysäyttämään tämä taiteen nimissä tehtävä eläinrääkkäys!

Mene jommalle kummalle seuraavista sivuista:
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition-sign.html tai
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition.html
ja allekirjoita vetoomus "taideteoksen" pysäyttämiseksi. Lähetä tämä kirje kaikille tuntemillesi eläinihmisille. Ole kiltti. Allekirjoitus ei luonnollisestikaan maksa mitään ja aikaa siihen kuluu noin 30 sekuntia

[Ei aihetta]Keskiviikko 04.06.2008 14:26

Ehkäpä tästä ei sittenkään tule niin huono päivä, kun illalla aavistelin.

Ilmottais vaan ihmiset itestään, ni ei mun tarvis vaan hengailla ja funtsia ja koht on taas päivä pilalla.

Mut toisaalta, ei mun päivää varmaan loistavaksikaan saa, joten antaa olla.

Ja sitä paitsi, huomenna on uusi päivä.

Ja jos ei sekään kelpaa, on jäljellä vielä huomisen huominen.

Ja huomisen huomisen huominen.

[Ei aihetta]Perjantai 30.05.2008 21:46

Nyt vois vähä lähtee ja mielellään lujaa.

Jättää muut matkasta, kun ei ne pysyis mun vauhdissa.

[Ei aihetta]Torstai 29.05.2008 16:12

En mä osaa muuta olla

Vaikka yrittäisin kuinka

Ei se onnistu pakolla

En mä pysty muuksi muuttuu

Vaikka tahtoisin niin paljon

Multa voimat puuttuu

En mä osaa

En mä jaksa

[Ei aihetta]Tiistai 27.05.2008 17:12

Ihme muuten, ettei ylläpito oo viel valittanu mun naamasta mitään.

Siihen niil ehkä olis vähän jo syytäkin.

[Ei aihetta]Tiistai 27.05.2008 15:30

Nyt ei taas oikeen pelitä.

En tajuu, miks ihmiset ei ymmärrä mua.

Mä sanon asiat just niin tasan tarkkaan ku ne on, ja silti kaikki ymmärtää mut väärin.

Eikä tunteilla ole mitään merkitystä, jos niitä ei voi näyttää.

[Ei aihetta]Maanantai 26.05.2008 15:02

Hassua, kun ei tunnu tajuavan mitä ympärillään tapahtuu.

Oonko mä taas joutunut siihen outoon oravanpyörään, niin kuin silloin joskus?

Huomenta maha!Lauantai 24.05.2008 17:57

Mä heräsin ja tunsin itteni liian laihaksi.

En nyt sillain, mut toi ei ollu normaalii, mun makkarat ei oo entisellään.

[Ei aihetta]Lauantai 24.05.2008 00:57

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

[Ei aihetta]Perjantai 23.05.2008 18:46

Jos mä oon teatteri niin ooksä mun tirehtööri?