IRC-Galleria

Oon yrittäny kaikkeni, et silti ota mua takas, tää on mulle liian vaikeeta rakas.
Tää maailma ei enää innosta , uudet asiat ei kiinnosta.
Oot päivä päivält enemmän mun mieles , siks toivon et oisit viel mun vieres.
Okei , nyt on vaa pakko avautuu en pysty enää muihi rakastuu.
Poltin omat siipeni ´, sen takii oon nykyää kiipelis.
Jep, se armo, usko, rakkaus ja se toivo se on pohjaton kaivo.
Mun elämä on nyt tosi kovis vaiheis ja pitää viel kaiken lisäks elää paineis.
Totuuden näkee silmist , mul on jalat maas mut pää ain pilvis.
Mul taitaa olla nyt oikee aika lähtee ja siivet levittää, tän jälkee mun ei tarvi kellekkää mitää selittää.
Menetin sen ainoon joka oli mulle tärkee, nyt täskää ei oo mitää järkee.
Rakastan ja rakastan silti en voi saada , ryhti suorana, silti leuka viistää maata.
Mun sisäl on sota, silti kukaa ei ymmärrä tota.
Jalatki haluis nousta ilmaa , miks enää taistella vastaa ku pääsee elämän virtaa.
Mul on enemmän haluu ku ajatust , en saa ajatuksii irti sust.
Mun ajatusmaailma kietoutu mustaan verhoon, otan siis riskin, oven avaan ja lähden lentoon.