IRC-Galleria

Voisin niin ilomielin ottaa vastaan jonkun arkielämässä hyödyllisen taidon... Kielipäästä ei oo mitään hyötyä, jos ei ole teoreettistä päätä ensin että sitä pääsisi treenaamaan...

Voisin vaihtaa mun kielipään johonkin hyödylliseen...
Ei se oo kivaa, et aina kun innostun jostain oikeesti, kunnolla, niin tulee vaan isku vasten kasvoja ja joku jossain sanoo;
"Hähää, ei susta oo mihinkään!!11one"

Kaikkeen tarvii koulutuksen. Ehkä sille mitä mä teen parhaiten, ei ole koulutusta? ..vaan mitä mä teen parhaiten?
Kai se on tää lemmikkien jätösten siivoilu.
..en mä oikee muuta keksi.

Kaikkeen mihin mä haluaisin, tuntuu tarviivan lukion pohjalle. Pelkkä amis ei nykyään enää riitä. ..vai onko se koskaan riittäny?
Ei riitä kunnioitus ihmisillä amiksille, amiksen läpikäyny tarkottaa nykyään vaan karvanoppa Corollaa. Tai muuta yhtä hienostunutta.
Amis ei tunnu olevan opinnäyte siitä että tekee parhaiten, mitä tekeekään, siten että tekee sen eikä lue sitä.

Tarttisin lukioarvosanat. Tarttisin jotain...
Mun pää ei vaan anna periks sille, mitä lukiossa pitää osata. En oppinu äidinkielentunneilla ku uusia hienoja sanoja, joita en osaa käyttää. Kirjotan niin hyvin kun "verbaaliselta lahjakkuudeltani" pystyn. Ja samaten puhun.

En mnä osaa äidinkieltä, matematiikkaa enkä historiaa...
Osaan Saksaa, Ruotsia, Englantia, Japania ja Suomea. Osaan sointuja kitaralla ja pianolla. Haluan kuvitella osaavani laulaa.
Haluan kuvitella osaavani piirtää.

Halusin eläinlääkäriks nuorempana, haluisin yhä. Mut tää unelma torjuttiin samantien, kun huomasin etten mä osaa laskea vaikeesti.
Haluun opiskella kieliä ja jakaa rakkautta eläimille...

Miten helvetissä tälläsellä pitäs tienata rahat leipäänsä?
...pitäs vaa rampauttaa ittensä niin sairaanloisesti että joutus jäämään varhaiseläkkeelle. Ehkä mä sillon oisin "rahoissani".
..nää, tuskin...

~Darkie