IRC-Galleria

Sellaiset on jo monella, mksi ei siis minullakin? Hiukan isommat, täyteläisemmät ja haluttavammat, sellaiset, joita ei tarvitsisi tuntitolkulla asetella, että ne tulevat oikeuksiinsa. Toisaalta ratsastajana osaan arvostaa pienempiäkin rintoja, sillä armottomat kannut tuossa edessä yhdistettynä harjoitusraviin ei oikein houkuttele. Eikä mikään ole kamalampaa katsottavaa, kuin koulukisoissa välillä ratsastajan kasvojen eteen hölskyvät jäätävän isot daisarit!
Kuitenkaan desin tai kahden lisäys ei olisi pahitteeksi. Ehkä ne silloin sopisivat paremmin muuhun kroppaan..
Olen pohtinut onko kyseessä kehno itsetunto vai ääretön pinnallisuus, mutta vaikka kuinka mietin en keksi sopivaa "tekosyytä", miksi minuun pitäisi sulloa mitään lisää. Mä vaan haluan.
Silikonit ovat monen naisen keino pönkittää egoaan ja kohottaa itseluottamusta ja joillakin aloilla isot tissit on edellytys työn saamiseksi. Itse listaan moiset pallot yli-pinnalliseksi muoti-ilmiöksi, joka ehkä ajan saatossa laantuu ja ehä joskus katoaa kokonaan.
Jos moisia kapineita ei koskaan olisi keksitty saisivat vähän vanhemmatkin teinit kulkea tyytyväisesti pumpulit rintsikoissa tuntematta häpeää ja huonoutta omista rinnoistaan. Nykyään ei vaan mikään enää riitä ja jos kuppikoko on alle C sinut luokitellaan armottomasti laudaksi.
Ihmiset tuntuvat unohtaneen, miksi naisella ylipäätään on rinnat. Pienimmilläkin rinnoilla saa jäkikasvun imetettyä ja sitä varten ne naisessa roikkuvat. Rinnoista on kuitenkin tehty naisen "mitta", aivan niinkuin miesten sukukalleuksistakin on tehty miehille. Jos kalliit autot ovat miesten elimen jatkona, niin millä statussymbolilla naiset tekeveän rintansa suuremmaksi?

Olen joutunu vaihtaa oman mesen, joten nyt otan ilolla vastaan porukoiden meseosoitteita, et voin lisätä kaikki apinat listoille:)

Täällä sitä ollaan:)
Raiskaan Sonjan, Sonjan läppärin ja nehkä sen veljenkin xD
Hih, sinäänsä kivaa, mut toisaalta aika surullista, sillä mun rakas nainen lähtee Englantiin:(

Pitkään on jo ollut sellainen olo, että kaikki on sanottu.. Enää ei ole jaettavissa kuin yksittäisiä kokemuksia yksittäisten henkilöiden kanssa. Ei mitään suurta eikä mullistavaa, mutta sellaisia asioita kuitenkin, jotka jäävät ainakin meidän mieleemme.








Apulanta - Armo

Siinä sinä seisoit kuin pyhimys oman laumasi keskellä ja hait hyväksyntää alamaisiltasi. Minä istuin ja tarkkailin kauempaa, miten olit järjestelmällinen ja tarkka. Teit sen hyvin, huolellisesti ja vuosien aikana karttunutta taitoa käyttäen. Näin, miten pimeä valo ympärilläsi veti ihmisiä puoleensa, kuin raadon löyhkä kärpäsiä. He olivat sokeita, mutta minä näin. Minä tiesin, mihin se johtaisi. Se johtaisi ei yhtään mihinkään ja lopulta päättyisi hyväksikäyttöön. Sitä ei tunne eikä näe, ellei ole kokenut. Sinä olit yhtä hyvä kuin silloinkin. Liian hyvä. Etsit jotakuta ja katseesi risteilee ympäriinsä. Silmäsi kohtaavat omani kerran, kaksi, kolmesti. Ensin näin epäuskon. Et uskonut, että olisin siinä, jälleen kerran ( liian ) lähellä sinua. Toinen katse oli kysyvä. "Olet edelleen siinä". Kolmas kertoi epätoivosta ja uhatusta tunteesta. "Älä ole! Mene pois!". Katson sinua tyynesti ja annan sinun sotia mielesi kanssa ennen kuin jatkat matkaasi. Katseeni on yhä niskassasi kiinni..

Kiitän perjantaista :)<3
Aivan ihana ilta/yö/la-aamu.. Parasta ikinä!
Tahdon <3

Aaaaaaah! Tänään lähtee duo Anne & Annika viihteelle <3
Tätä olemme kaivanneet ja odottaneet, sillä viimeisestä on aikaa jo 6kk. Tänään ei murehdita, eikä muistella pahalla, vaan pelastetaa maailma:)

Katson sinua silmiin ja ystävällisesti pyydän sinua poistumaan elämästäni.

Päässä soi niskalaukauksen lintu..
Onpa taas fiksua ja filmaattista herkistellä yksinään ja muistella menneitä.
Aivan mielettömän järkyttävä ikävä muutamia ihmisiä. Tekisi mieli ottaa heidät syliin ja halata ja pussata ja sanoa, että mä en mee mihinkää. Murh!


Tulkaa joku mun vieree nukkuu!!

Sataa..
Piti lähteä juhlimaan, en sit kuitenkaa lähde. Olen pahoillani, sillä olisin halunnut tulla ja halata sua ja sillee... <3


Ha ha! Sisko palaa huomenna kouluun. Voi sitä pikkusta :D
Oliskin viellä ala- tai yläasteella.. Vois vaan olla eikä tarvis stressata niin miljoonasta asiasta. Okei, mä myönnän! Stressasin asioista silloinkin AIVAN liikaa, mut jotenkin ajatus silti houkuttaa.
Toisaalta olen nähnyt mielettömiä painajaisia siitä, et mut on jälleen heitetty peruskoulun penkille mätänemään ikuisiksi ajoiksi, eikä kukaan tule mua sieltä pelastamaan.
Hih, nyt tulee mieleen yläasteella vedetyt kännit koulussa. Oli kyllä kivoin ruotsin tunti ikinä koskaan milloinkaan. Tosin en edes muista oliko se ruottia vai enkkua, mut ihan sama :D Tunnin jälkeen ei enää oikee jalat totellu. Jätkät mut sit palautti kotii joskus klo. 00.00 ja sain armottomat huudot. Ei se mitään, sillä se päivä oli yksi ihanimmista ja hauskimmista koskaan. Ikävä niitä hetkiä. Tosin sitä seuraavan päivän krapulaa ei ole ollenkaan ikävä. Onneksi oli kuvista ja Putte oli iloisella (ei se siis koskaan ollu iloinen)..