IRC-Galleria

Katselet minua ja haluaisit arvostella. Tai ehkä sittenkin haluaisit luoda yhteyden, joka joskus katkesi. Mutta entä jos mitään ei koskaan ollutkaan ja kuvittelikin vain kaiken?
Miksi et onnistu pyyhkimään minua pois muististasi? Minä olisin sen tehnyt jo, mutta sinä olet kiinni minussa kuin takiainen etkä suostu luovuttamaan. Et luovuta, vaikka kaikesta onkin jo aikaa.. VUOSIA.
Miksi tyydyt vain katseluun ja sanojeni kuunteluun? Miksi et sitten yritä itse tehdä tai sanoa jotain, jos niin kovasti haluat olla osana elämääni. Miksi tyydyt vain seuraamaan tapahtumia sivusta?
Silloin kun sinä olit osa kaikkea mokasit sen ja kun annoin mahdollisuuden sinä hukkasit sen. Nyt vain katselet sivusta. Miksi jäit katsomaan, mutta et enää yritä? Etkö osaa vain unohtaa ja jatkaa matkaasi, sillä niin olisi paljon parempi meille kaikille.
Ja ne harvat sanat, jotka suustasi tippuvat kerran tai kaksi vuodessa voitt jättää vastaisuudessa sanomatta, sillä ne eivät enää merkitse mitään. Ehkä sinun olosi helpottuu ja harhaisesti luulet pitävän yllä jonkin laista sidettä, joka viellä joskus sitoo meidät takaisin yhteen, tai ainakin sinut kiinni siihen kaikkeen, minkä joskus menetit.
En tiedä, enkä ymmärrä... Mikä on pointti ja miksi?

Sellaiset on jo monella, mksi ei siis minullakin? Hiukan isommat, täyteläisemmät ja haluttavammat, sellaiset, joita ei tarvitsisi tuntitolkulla asetella, että ne tulevat oikeuksiinsa. Toisaalta ratsastajana osaan arvostaa pienempiäkin rintoja, sillä armottomat kannut tuossa edessä yhdistettynä harjoitusraviin ei oikein houkuttele. Eikä mikään ole kamalampaa katsottavaa, kuin koulukisoissa välillä ratsastajan kasvojen eteen hölskyvät jäätävän isot daisarit!
Kuitenkaan desin tai kahden lisäys ei olisi pahitteeksi. Ehkä ne silloin sopisivat paremmin muuhun kroppaan..
Olen pohtinut onko kyseessä kehno itsetunto vai ääretön pinnallisuus, mutta vaikka kuinka mietin en keksi sopivaa "tekosyytä", miksi minuun pitäisi sulloa mitään lisää. Mä vaan haluan.
Silikonit ovat monen naisen keino pönkittää egoaan ja kohottaa itseluottamusta ja joillakin aloilla isot tissit on edellytys työn saamiseksi. Itse listaan moiset pallot yli-pinnalliseksi muoti-ilmiöksi, joka ehkä ajan saatossa laantuu ja ehä joskus katoaa kokonaan.
Jos moisia kapineita ei koskaan olisi keksitty saisivat vähän vanhemmatkin teinit kulkea tyytyväisesti pumpulit rintsikoissa tuntematta häpeää ja huonoutta omista rinnoistaan. Nykyään ei vaan mikään enää riitä ja jos kuppikoko on alle C sinut luokitellaan armottomasti laudaksi.
Ihmiset tuntuvat unohtaneen, miksi naisella ylipäätään on rinnat. Pienimmilläkin rinnoilla saa jäkikasvun imetettyä ja sitä varten ne naisessa roikkuvat. Rinnoista on kuitenkin tehty naisen "mitta", aivan niinkuin miesten sukukalleuksistakin on tehty miehille. Jos kalliit autot ovat miesten elimen jatkona, niin millä statussymbolilla naiset tekeveän rintansa suuremmaksi?

Olen joutunu vaihtaa oman mesen, joten nyt otan ilolla vastaan porukoiden meseosoitteita, et voin lisätä kaikki apinat listoille:)

Täällä sitä ollaan:)
Raiskaan Sonjan, Sonjan läppärin ja nehkä sen veljenkin xD
Hih, sinäänsä kivaa, mut toisaalta aika surullista, sillä mun rakas nainen lähtee Englantiin:(

Pitkään on jo ollut sellainen olo, että kaikki on sanottu.. Enää ei ole jaettavissa kuin yksittäisiä kokemuksia yksittäisten henkilöiden kanssa. Ei mitään suurta eikä mullistavaa, mutta sellaisia asioita kuitenkin, jotka jäävät ainakin meidän mieleemme.








Apulanta - Armo

Siinä sinä seisoit kuin pyhimys oman laumasi keskellä ja hait hyväksyntää alamaisiltasi. Minä istuin ja tarkkailin kauempaa, miten olit järjestelmällinen ja tarkka. Teit sen hyvin, huolellisesti ja vuosien aikana karttunutta taitoa käyttäen. Näin, miten pimeä valo ympärilläsi veti ihmisiä puoleensa, kuin raadon löyhkä kärpäsiä. He olivat sokeita, mutta minä näin. Minä tiesin, mihin se johtaisi. Se johtaisi ei yhtään mihinkään ja lopulta päättyisi hyväksikäyttöön. Sitä ei tunne eikä näe, ellei ole kokenut. Sinä olit yhtä hyvä kuin silloinkin. Liian hyvä. Etsit jotakuta ja katseesi risteilee ympäriinsä. Silmäsi kohtaavat omani kerran, kaksi, kolmesti. Ensin näin epäuskon. Et uskonut, että olisin siinä, jälleen kerran ( liian ) lähellä sinua. Toinen katse oli kysyvä. "Olet edelleen siinä". Kolmas kertoi epätoivosta ja uhatusta tunteesta. "Älä ole! Mene pois!". Katson sinua tyynesti ja annan sinun sotia mielesi kanssa ennen kuin jatkat matkaasi. Katseeni on yhä niskassasi kiinni..

Kiitän perjantaista :)<3
Aivan ihana ilta/yö/la-aamu.. Parasta ikinä!
Tahdon <3

Aaaaaaah! Tänään lähtee duo Anne & Annika viihteelle <3
Tätä olemme kaivanneet ja odottaneet, sillä viimeisestä on aikaa jo 6kk. Tänään ei murehdita, eikä muistella pahalla, vaan pelastetaa maailma:)

Katson sinua silmiin ja ystävällisesti pyydän sinua poistumaan elämästäni.

Päässä soi niskalaukauksen lintu..
Onpa taas fiksua ja filmaattista herkistellä yksinään ja muistella menneitä.
Aivan mielettömän järkyttävä ikävä muutamia ihmisiä. Tekisi mieli ottaa heidät syliin ja halata ja pussata ja sanoa, että mä en mee mihinkää. Murh!


Tulkaa joku mun vieree nukkuu!!