IRC-Galleria

Joku kyseli, miksi kirjotan aina ruoasta tänne. Ajattelin nyt sitte olla kertomatta, mutta ennen ku teen sen, niin kerronpa jouluruoasta. :P
Tiedättekö sen tunteen kun sitä ruokaa joka joulu odottaa.
Päivää, jolloin ensimmäistä kertaa koko vuonna saa jouluruokaa. Koulussahan tämä yleensä ottaa paikkansa, meidän koulussamme tänään.
Kuitenkin, vaikka kuinka on odottanut, joutuu joka vuosi pettymään, se ruoka kun ei ollutkaan niin hyvää kuin oli muistellut. Ihmeellistä.
Luulen ja luotan, että kotona tarjottava jouluruoka on sitte se, mitä olenkin tietämättäni odottanut. Ei mikä tahansa jouluruoka.
Lanttulaatikonkin muistin maistuvan paljon paremmalta, vaikka herkkua se oli tänäänkin. Ehkä se sitten vain oli se joulutortun ja muun jouluähkäimen puute, joka tekee jouluruokailumuistosta kultaisen. :P

Sitten en taidakaan enää tällä kertaa kirjoittaa ruoasta.
Ruoka ja siihen liittyvät aktiviteetit (lähinnä syöminen) ovat vain hyvin lähellä sydäntäni, älkää siis ihmetelkö ruokaherutuksiani. Ruokaherutuksia, heh :)

Yleensäkin kaikki ihmisen perustarpeiksi lukeutuvat toiminnot ovat lähellä sydäntäni.
Näihin siis lukeutuvat nukkuminen, juuri mainitsemani syöminen ja seksuaaliset tarpeet. Itse täytän nämä seksuaaliset tarpeeni eläinten avulla. In ovat tällä hetkellä pienet jyrsijät ja erinäiset loiset. Ihmislajin yleistarpeista poikkeavaksi voisin mainita tarpeeni myöskin laulaa. Mietinkin, olisiko vaikeampaa pakon edessä, esimerkiksi jonkin sairauden pakottamana, olla laulamatta vaiko puhumatta jokin pitkä aika. No, minut tuntevat tietävät kyllä etten osaa olla kovin puhumattakaan, mutta kerronpa, että laulamatta oleminenkin voisi olla kovin vaikeaa.
Tästä laulamisestani olen kuullut alakerran asukin, isoveljeni, nauttivan suunnattomasti. "Elli! Pistä se ovi kiinni! Älä laula!"
Niinno, joku tykkää, joku ei.

Tänään pitäisi vielä tehdä kovasti kouluhommia. Lukea huomisiin kahtiin sanakokeisiin ja hiukka jo aloitella maantiedon koealuetta.
Ah tätä lukiolaisen arkea. <3

Nyt taidan ottaa pikku unoset, nauttia kupin vihreää teetä ja ryhtyä ahkeroimaan.
Ahkera-Elli.


Oon muuten taaski onnellinen. Tai no, harvemminpa en ole.
On vaan niin kiva olla. <3 :)