<'3
Lähdit hiljaa luoltamme pois,
luulin et' rakkautemme ikuista ois.
Onhan se ikuista,
vaik' ei pääl' maan,
sait kaikki itseäsi rakastamaan.
Ehkä kuolemasta yli pääsee,
sydämen se silti särkee.
Sinua ikuisesti kaivaten,
surun loputonta polkua tallustaen,
jatkuu tää elämäni,
josta puuttuu oma rakkaani.