IRC-Galleria

"Minusta on hyvä tuntea rakkautta mutta myös kuulla, että minua rakastetaan.
En tiedä, ajatteletko sinä samoin.
Haudan takana riittää kylliksi hiljaisuutta.
Tämä maailma kuuluu kirjallisuudelle ja puheelle, ja minä otan vapauden kertoa sinulle, että olet minulle hyvin rakas."

-Marian Evans

<3

Hah, vähänkö repeilytti kirjastossa tänään.
Siellä oli osasto "Ihmissuhteiden psykologia", ja heti siitä seuraava oli "Rajatieto." :D
Näen selvän yhteyden näiden osastojen välillä^^
Hyvä että ne siellä kirjastossakin tietää :D

"Pelkään petoja rakkaitteni naamioissa."

You're looking for something you cannot get
Your hearts are lost in the vale of hope

Desperately you are waiting for
A miracle
But who'll catch you
When you fall?

...And then you're alone...

Tätähän tässä vielä kaivattiinkin.
Lisää pahaa mieltä...
Riitelyä ja turhautumista.

En tiedä kaipaanko varsinaisesti asioita joita tapahtui joskus, viime kesänä ja viime vuonna.
Kaipaan enemmän sitä tyytyväisyyden ja ilon tunnetta joka minulla oli.
Silloin joskus...

Tai no, kaipaan kyllä hetkiä ystävien kanssa.
Japanilaisturistien nauramista tuomiokirkolla, hyisssien bongailua Tuskassa, valokuvaamista myrskyssä, rakettien ihailua uutenavuotena...
Niitä hetkiä, kun on nauranut vatsansa kipeäksi idioottimaisille jutuille, tai filosofoinut keittiön pöydän ääressä.

Kun aikakone keksitään, minä olen varauslistalla ensimmäisenä.
Haluaisin palata niihin hetkiin...

Ja damn you öljy-yhtiöt ja autovalmistajat!
Olette pihdanneet teleportin yleisestä käytöstä.
Vielä minä tulen ja varastan sen laitteen itselleni.
Sille olisi käyttöä.

Herra Kissa says:
ethän sää heränny vasta nyt, ethän?

Krios says:
totta vitussa :D

Herra Kissa says:
ei saatana :DDD

Herra Kissa says:
ei oo todellista :DD

Krios says:
Hyvä unirytmi

Herra Kissa says:
no onko vähä



Niin tosiaan, herra heräsi "yöuniltaan" :DD

Rakkaus on ruma sana.

Niin se vain on.

Meidän täytyy miettiä
Miten kohtelemme toisiamme
Näinä vaikeina aikoina.

Olen hyvin hämmentynyt.

Nyt vaivaa suuri halipula.
Sekä suuren suuri yksinäisyyden tunne.
On melkein käsittämätöntä miten paljon voi nauttia pelkästään siitä, että istuu keittiön pöydän ääressä ystävän kanssa jauhamassa täysin turhista asioista.
Tai kuinka mukavaa on vain olla, löhötä sängyllä vieretysten ja fiilistellä hyvää musiikkia.
Ja laulaa parit soolot siihen väliin.

Näen ystäviä aivan liian harvoin.
Ja se sattuu.
Paljon.

On kyllä saavutus sinänsä että lähin oikein hyvä ystävä asuu 150km:n päässä.
Ne muut sitten sitäkin kauempana.

Päivän ahaa-elämys: jos jätät limsapullon yöksi pakastimeen, se saattaa jäätyä.

Ps. Matti, ne sun tekemät nuudelit oli parempia kuin ne, joita tänään tein itse :P