"Ei ollut enää väliä minne minua vietiin
miehissä pitkin kyliä, siin' on kuraa tähän hemmetin kiesiin
En vain jaksanut enää ravata tyhjän perässä kuin mikäkin kaakki
Ei arkun kantta vielä avata, liian äkkiä on ohi kaikki
Minä koiraksi kotimökin taa tahdoin muuttaa ja rauhassa olla
sieltä rakkaitaan vahtia saa vaikka olisinkin tällainen nolla
On se kumma kun tehdään kunniaa sille joka löi jalkansa poikki
vaan se jolla on päässä huminaa, sitä poloista häpeää kaikki
Hetken levätä minä halusin kun ei pysähtynyt maailman ralli
Viinan voimalla sitä yritin, se on meillä se ainoa malli
Hanskat tiskiin minä pudotin, ei rauhassa annettu olla
Niin turhaan armahdusta odotin, olin turhaan tuomiolla"
