"Huumeen kokeilijasta tai satunnaiskäyttäjästä tulee narkomaani sillä hetkellä, kun käyttöä ei enää ohjaa aineen tuottama väliaikainen hyvänolontunne vaan sen puutteen aiheuttama paha olo."
"Jokainen joskus krapularyypyn ottanut on toiminut kuin nisti. Helpottanut aineella saman aineen puutteen välittömästi aiheuttamaa ruumiillista pahanolontunnetta. Krapularyypyille on annettu kaunistelevia nimityksiä kuten >>tasoittava>>. Sievistelevä kielenkäyttö viittaa yleensä jo syvääliseen vihkiytymiseen huumaavan aineen salaisuuksiin. Kuka sunnuntaisen krapulapizzansa kanssa tasoittavia oluitaan juova pitää itseään alkoholistina? Jokaista krapularyyppyyn joskus turvautunutta voisi kuitenkin perustellusti kutsua sellaiseksi. Kuulen vastaväitteiden mölinän tänne asti. Kiitos. Ehkä kirjoittaja on sittenkin erehtynyt. Asianhan voi varmistaa kaverilta siitä vastapäätä."
"Krapulainen elimistö antaa muistutuksen ylikuormituksesta, jota sen ei ole tarkoituskaan kestää. Keskinkertaisella älyllä varustettu osaa ottaa opiksi saamastaan viestistä. Me muut liitämme fyysiseen olotilaan siihen täydellisesti kuulumattomat moraaliset näkökohdat. Morkkis on syyllisyydentunnetta ilman alkeellisintakaan eettistä pohdiskelua."
"Krapula pitäisi nähdä ensisijaisesti siunauksena, mutta siis täysin muusta kuin ontosta kristillisestä syyllisyysetiikasta käsin tarkasteltuna. Tehokkaan krapulalääkkeen keksiminen olisi kuin antaisi epätoivoisen käteen ladatun aseen. Tapatko itsesi nyt vai myöhemmin? Nauttikaa krapuloistanne ja kiittäkää luojaanne, että kärsitte niistä."
Juhani Seppänen, "Selvästi Juovuksissa"
Miettikää sitä
