IRC-Galleria

Miksi?

Salossa <3 Yaay!

Valintakokeet meni.. oudosti. Noooo~

Elämä jatkunee.

Ai miun sormet!! En pysty ees kirjottamaan ilman kipua!

Eli eilen tuli muutama tunti soitettua kitaraa. Teräskielillä. Miulla on vesikellot kaheksassa sormessa kymmenestä xDD

Mut on tää sen arvoista!!! Sain ainakin purkaa tunteitani!

..Vaikka niissä ei oo mitään purettavaa..

"Näimme muun muassa kahden tytön välisen fyysisen tappelun Sasukesta"

EN KADU MITÄÄN!!!!

*naur*

Juu, kävin äsken narutolarpin vielä pystyssä olleilla sivuilla ja mieleen tulvi muistoja. Lähinnä tuo Inkun (Sakuran) ja minun (Sumiyon) tappelu Sasukesta xDD

Ah... Että elämä onkin jännää.

En nyt laiskuudeltani (ja teidän silmiä säästäen) jaksa kirjoittaa et mitä tarkoitan. Tiivistän vain et miten elämä VOI oikeasti muuttua pahasta hyväksi. Se ON mahdollista, älkää lakatko uskomasta siihen ihmiset. Vaikka kuinka pahalta tuntuisi joskus.

I is bored.

Mie yritän huijata itteäni sujuvasti. Lautanen kukkuroillaan ruokaa. No just, sellasen kahen sentin ruokakerroksen alta paljastuu salaatti ja raejuusto xDD

Pienimuotoisella paastolla ollaan ko ruokarahat tulee vasta kohta eikä meillä oo rahaa xD

Kissahan se meinasi ittensä tappaa äsken xD

Alkoi sulkemaan huoneeni ovea niin et sen oma pää oli siinä välissä. Tavoitteli pullonkorkkia joka oli oven toisella puolella. Mut silti.

Oli hyvän näköistä kun säikähti sitä kun ovi alkaa kuristaa.. ^^'

Piti pelastaa kisi.

<3<3<3<3<3<3<3

PARASTA AIKOIHIN!!

...Ei ole vieläkään menettänyt häiritsevyyttään.

Se on niin ihana sarja <3
Niin häiritsevä <3
<3

On outoa huomata kaipaavansa menetettyjä muistoja. Minnuu on tässä pitkään ärsyttäny suunnattomasti et mie tuhosin päiväkirjani ajalta syksy 2003 - kesä 2005. Sillon se tuntui hyvältä idealta ja todennäköisesti olikin ratkaiseva tekijä sille että pääsen elämässäni eteenpäin. Junnasin vähän paikallani vuonna 2005 nääs...

Mietin nyt vain, miksi kaipaan menetettyjä muistojani? Olen kääntänyt elämäni täysin ympäri, olen aivan erilainen kuin ennen, samoin ympäristöni on erilainen. Miksi tahtoisin muistaa jotain minkä olen joskus niin kovin tahtonut unohtaa?

Jos se päiväkirja ois vielä olemassa ja jos mie lukisin sitä, uskoisin sen vanhan ahdistuksen palaavan muistojen myötä. Mitä mie niillä muistoilla teen? Miks mie tahtoisin pitää niistä kiinni? Miks minnuu suututtaa et mie oon unohtanu jotain mikä joskus teki miulle niin paljon pahaa?

Mie en ymmärrä.