Jos mietit, kuvittele ensin tämä:
Olet huoneessa, jossa on betoniseinät, ei ikkunoita, ei ovea. Sinua pistellään tulikuumilla neuloilla ympäri kasvoja. Kieltäsi polttaa, pistelee ja hetkessä tunnet miten se katkeaa ja tunnet ääretöntä tuskaa. Silmiäsi pistellään, et saa luomiasi kiinni. Ne kuivuvat, ne itkevät.Sormesi katkotaan hitaasti yksi kerrallaan. Käsivarsiisi tehdään syviä viiltoja ja niihin hierotaan suolaa. Haluat pestä ne, mutta et voi. Et kykene. Myös korviasi viillellään. Pistetään neuloja läpi, ennen kuin ne revitään päästäsi.Kurkkuusi kaadetaan happoa. Et saa henkeä, sinua ahdistaa, keuhkoja polttaa. Nielet, mutta se vain pahentaa asiaa. Lopulta, kuolet. Et fyysisesti, mutta henkisesti. Olet kuollut, kukaan ei enää tunnista sinua. Suru oli yksinkertaisesti liian musertava.
Tuon tuskan, kivun kokevat ne ihmiset, jotka rakastavat sinua. Perheesi, ystäväsi, exäsi... Kaikki, jotka tuntevat sinut, tietävät, että olet hyvä ihminen. Joten, ole kiltti ja mieti uudestaan.
