IRC-Galleria

Kaikista meistä muistaen täällä.
Koska henget eivät itse puhu kuiskaten täällä,
missä tietäjiä katsellaan epäillen puistaen päätä.
Omassa rauhassaan, kehdossaan ja haudassaan.
Näkykivi kaulassaan, jotta vieraat laulaa saa.
Mieli janoaa tietoa ja sielu janoaa tunnetta.
Sisälle palamaan, lisäten samalla kiehuvan kovaa kuumetta.
Keskiyön hetkellä, eksagrammin keskellä.
Ajastamme jäljessä, sen tasalla ja yhtäaikaa edellä.
Ikkunoista puhaltaa viima.
Mielessään jo kuvaava miina,
siitä miten tänä iltana vierailija tulee kertomaan uutta tarinaa.
Näkijä mykkäkielinen, rujo ja synkkämielinen.
Eilinen on tarpeeton, tuleva sisällä peilien.
Annetaan oppinsa kirjoistaan, vaeltaa kovissa viimoissa.
Eristäytyneenä lähes kaikelta kodissaan piilossa.

Sillä silmä, näkee enemmän silloin kun ihminen unohtaa ajan ja sukeltaa pimeään virtaan.
Kuule sanani, avaa silmäni,
Ota sieluni, huuda korviini.
Täytä mieleni kivulla, tuskalla, mustalla valolla, aamuyön usvalla.
Kuule sanani, raasta silmäni,
polta sieluni, huuda korviini.
Tee minusta näkijä.

Koko elämänsä sokeana harhaillut, koluten metsiä.
Tavannut luovuuden keksijät, salatun totuuden etsijät.
Väsynyt, mutta ei nukkunut.
Nääntynyt, mutta ei murtunut.
Tieto on tullut taakaksi, mutta jääneet on tuhannet muut surut.
Kuu on taivaalta kuollut, aurinko ei loista pimeään.
Kätensä kirjoittaa, äänensä ilmoittaa kolmetoista nimeään.
Krusifan salatut portit on avattu, yksin sisälle katselee.
Syvälle pimeään astelee, ei kukaan kauemmas mene.
Kaikkeus ottaa muodon, valkeus oottaa vuoroo.
Pimeys ja onni aloittavat laulun, ankeus johtaa kuoroo.
Riisuen ajatuksesi, katselen vartaloasi paljaana.
Silmien katse valppaana, hiipien taakses harmaana.
Muinainen, entinen, nykyinen, tuleva.
Kääntää pään, tuuleen vaan, jäädä ja kuunnella.

Näyt vaeltelevat ja raatelevat verkkokalvoja.
Jumalat valehtelevat ja panettelevat, en voi palvoa.
Yhtäkään, ennenkuin kohtaan ne silmästä silmään (silmästä silmään)
Näyt vaeltelevat ja raatelevat verkkokalvoja.
Jumalat valehtelevat ja panettelevat (panettelevat)

Tuu takas
oot raksa<3 ;(

Sä katosit yöhön..
ainakin melki..

Mulla on sua kauhee ikävä<3

R.I.P Markus Muhonen<3 Eilen en tiennyt että kävisi näin :'(<3

Jee jeee, sain lukulasit jonki pari päivää si :S noo ei kait sii si mtn :D

täh?! Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu vaan!

Vittuuks nää näin menee! vittu puhelinki sitte paskana..

Se sit tais olla siinä...

Yritän selvitä läpi elämäni
Tavallani
Yritän selvitä läpi näiden valheiden
Se on kaikki, mitä teen
Älä vain kiellä sitä
Älä yritä taistella sitä vastaan
Ja hyväksy se
Ja tämä on vain osa sitä
Jos olen kuollut tai yhä elossa
Et välitä
Et välitä
Menen vain ja jätä kaikki tämä taakseni
Yritän saada sinut näkemään kantani
Yritän aina pysyä ruodussa
Mutta silmäsi näkevät suoraan lävitseni
Muuta ne eivät teekään
Hautaudun tähän paikkaan
Minulla ei ole tilaa, olet tielläni
Älä sano mitään, mene vain pois
Sinä et ole siellä minulle
Olet siellä jollekkin muulle
Ei, en voi päästää irti, tarvitsen sinua niin
Olet sydämmeni syke
Sano nimeni, ja hänenkin samaan hengen vetoon, minä
kehtaan sanoa sinulle että pidän sinusta,
Antaa lehtien pudota kesällä
Ja antaa joulukuun hohdon tuntea liekit
En välitä mitä ajattelet
Niin kauan kuin se on minusta kiinni
Parhaat meistä voi löytää onnen
Epätoivossa
Sanoin, en välitä mitä ajattelet,
Niin kauan kuin se on minusta kiinni, sanoit
en vain välitä mitä ajattelet,
Niin kauan kuin se on minusta kiinni, sanoit
En välitä
En ees kuvittele
Et oltais ystävii
Oon liian katkera muisteleen
Aikoi hyvii
Liian kauan annoit mun kärsii
Liikaa kipuu liikaa suruu
Muka rakkauden takii
Joku maahan paiskaa sanoilla julmilla
Löysin jonkun jonka vuoks
Jäädä aloilleen
Kai osa viehätystä oli
Pelko et lähet
Tiesin aina oon sulle melkein
Mut en tarpeeks
Jokainen kylmä sana vaan sai
Tunteet syvenee
Mitä ei saa aina houkuttelee
Huvikses yllytit mut
Perässäs juoksee
Jälkeenpäin hävettää
Et juutuin valheeseen
Silti pahin päivä koskaan oli
Kun päästit menee
Enkä milloinkaan
Tullut kertomaan
Salaa iltaisin, meistä haaveilin
Joskus vieläkin, talviaamuisin
Mietin missä meet
Onko vastanneet
Vuodet unelmiis
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Kipua, pelkää en
Siedän sitä, tiedän sen
Mutta kun katson sua
Mä olen tyttö hiljainen
Kietoa, tahdon sinut
Viereeni nukkumaan,
Etten susta joutuis erossa oleen
Enää milloinkaan
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Onko minusta sinua
Silmiin katsomaan
Minä ooN, pieni tyttö
Joka oottaa peläten
Jätät mulle pitkän pitkän
Pitkän kaipauksen
Rakastan sua tänään enemmän
Kuin koskaan ennen, sen nyt käsitän
Pelkään loppua
Enkä ole ainoa
Minä tarvitsen sua
Unohtaisimpa jo sinut
Minkä rievun reunalla
Nämä kyyneleet pyyhitään
Kun hämärään
Toit valon veit sen pois
Vain synkempään jäin pimeään
Kuinka julma noin sä olla voit
Tiennyt ehkä et
Sydän suojaa ei saa
Kun sä näet
Viimein oikean
Ja painautuu hän syliin sun
Silloin muistathan kun kaiken saat
Yhtä vaille jäät
Sydän suoja ei saa