IRC-Galleria

pari päivää on vierähtänyt kirjoittamatta, kun on ollut niin paljon ajateltavaa. ystäväni vuosien takaa oli lähettänyt kirjeen toiselle ystävälleni ja tuo kirje jäi vaivaamaan mieltäni. en kerro teille kirjeen sisällöstä enkä kyseisestä henkilöstä, koska aihe on liian kipeä ja arka. olen pari päivää miettinyt mitä kirjoittaisin hänelle. sain nimittäin hänen osoitteensa ystävältäni. elämä riepottelee meitä välillä liiankin kanssa. toisia enemmän, toisia vähemmän. mitä meistä muistetaan? hyvät vai pahat tekomme? jokainen meistä tekee virheitä. toiset isompiakin... on vaikeaa olla tuomitsematta joitakin ihmisten tekemiä hirveyksiä! mutta onko meidän tehtävämme tuomita? itse haluaisin ajatella niin että, ei ole pakko hyväksyä eikä ymmärtääkään kaikkea mitä ihmiset tekee, mutta tuomitseminen on isommissa käsissä, enkä nyt tarkoita maallisia tuomioistuimia... itse olen kuitenkin päättänyt olla tuomitsematta ystäväni tekemiä hirveyksiä. hän säilyköön ystävänäni. olen hyvin surullinen hänen kohtalostaan. hän joutuu elämään tekemiensä hirveyksien kanssa loppuelämänsä. mutta olen päättänyt tukea häntä, jos hän joskus apuani ja tukeani tarvitsee.