IRC-Galleria

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
---
Minä istuin paikallani vielä kauan. Hengitin kiihkeästi, läähättäen ja katselin käsiäni, miten ne tärisivät sylissä. Himo ja kaipaus nostivat veden silmiin.
Hän oli kuin terävä veitsi, joka nopealla liikkeellä oli leikannut auki jo aikoja sitten umpeutuneen haavan. Se kaikki on minussa yhä.
Sitkeä ikävä. Epätoivo. Kohtalo.
Kuinka jaksan olla olemassa ilman sinua?
---
Te ette tiedä miten hän katsoo! Hänen silmänsä kutsuisivat kuolleenkin eloon. Ne ovat syvät ja surulliset lähteet, täynnä kirkasta vettä. Se pakahduttaa rintaa. Ja kun hän kuiskaa hiljaa minun nimeäni se saa sydämen jyskimään ja puna alkaa nousta kaulaa pitkin. Minä rakastan häntä ja hän rakastaa minua. Niin se on.
Hän kiipeää köyttä pitkin ikkunasta keskellä yötä. Kun hän koskettaa, se tuntuu lanteissa, se tuntuu syvällä vatsanpohjassa asti.
---
Se katsoi kun kohotin jousen. Se katsoi kun ammuin ensimmäisen nuolen. Eikä se antanut päänsä vajota ennen kuin kuoli.
Se piti salaisuutensa enkä koskaan tullut sitä ymmärtämään. Se oli jotain kärsimyksestä ja antaumuksesta - tai ehkä ruumiista ja kaipauksesta - mutta siitä lähtien yksinäisyyteni on ollut toisenlaista.