IRC-Galleria

Tiedäthän sinä, peilit pysäyttävät minut
Ja kuinka aina jaksan puhua itsestäni
Kuinka en ota huomioon muita
Kun tärkeintä olen minä ja minun tarpeeni
Niinhän sinä sanoit
Kun me riitelimme viidennen kerran
Niin että se tuntui jo rutiinilta
Ja on se kumma, vaikka kuinka sinua koetin haukkua
Solvata juuri sinne missä tuntuisi kipeältä
Arkoja paikkoja puukolla sohia
Kunnes huomasin, ettei sinulla sellaisia olekaan
Se sai minut raivostumaan
Tavaroita hajoittamaan
Mutta sinä pystyit kävelemään nokka pystyssä
Ilman ainuttakaan naarmua
Kun taas minä jäin sanojesi vangiksi
Uskoen kaiken mitä sanoit
Luottaen siihen että nainen sinun jälkeesi ajattelisi samoin
Sait minut häpeämään itseäni
Ja kun yritän nousta
Huomaan että olit oikeassa
Siksi en kestä katsoa itseäni
Peilit pysäyttävät minut