Näen kuinka enkelimme itkee armoo, ei auta vaikka juokset kun paholainen meit valvoo, mä nautin pimeydestä kun toiset aurinkoo palvoo, valitsin polkuni siks mä astuinkin varjoon. On niin hiljast, vois luulla kaiken kuolleen, kaikki hyvin vielä hetken muttei ehkä huomen, ei itkuu ilman tuskaa, ei tarinaa ilman kertojaa, ei valoo ilman mustaa, ei rohkeut ilman pelkoa. Mä juoksen pois, mä paikalta pakenen. Liikaa väärii raiteit, pettävii kaiteit, mä juoksen pois ja haluan unohtaa kaiken. Sydän hiipuu pois, ja mä palelen
Nostin viikatteen, tein kuolemast taidetta, jos silmät kertoo totuuden oon itse paholainen......