IRC-Galleria

Oikeasti sitä joutuu joskus pieni ihminen miettimään, miten paljon vastoinkäymisiä voi tulla.

Tämän pienen ihmisen pitäisi olla nyt Tuusulassa. Enpä ole. Olen kotona, koska vaihteeksi juuri silloin kun olisi tärkeää että kaikki toimisi, autostani purkautui akku.

Miksipä taas vituttaa näin paljon?

Otan vastaan rahalahjoituksia. :]

0,10 e - 2 e.

Halukkaille lahjoittajille iloinen mieli ja tilinumero.

Aivan taivaanrannan tällä puolen on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi. Kun jollekin tässä elämässä erityisen rakas eläin kuolee, tuo lemmikki menee Sateenkaarisillan luo. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa ja vettä ja aurinkoa on runsain mitoin ja ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki sairaat ja vanhat eläimet muuttuvat jälleen terveiksi ja vahvoiksi: ne jotka ovat olleet vahingoittuneita ja vammaisia, paranevat ja tulevat taas kuntoon ja voimakkaiksi, sellaisiksi jollaisia muistamme niiden olleen unissamme menneistä päivistä. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, mutta yhtä asiaa ne kaipaavat: niillä on ikävä jotakuta niille tärkeää, jotakuta joka niiden on ollut jätettävä taakseen.

Ne viettävät aikansa leikkien yhdessä, mutta lopulta tulee päivä, jolloin joku eläimistä yhtäkkiä pysähtyy kesken leikin ja katsoo kaukaisuuteen. Kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho vapisee. Yhtäkkiä eläin lähtee muiden luota ja melkein lentää vihreän nurmen yli. Neljä jalkaa kantaa sitä nopeammin ja nopeammin. SINUT on huomattu, ja kun sinä ja paras ystäväsi lopulta kohtaatte, takerrutte toisiinne iloisina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa.

Onnellisia suukkoja sataa märille kasvoillesi, kätesi hellivät jälleen rakasta päätä ja kehoa, ja katsot taas lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka puuttuivat elämästäsi niin pitkään, mutta jotka eivät koskaan päivääkään olleet poissa sydämestäsi. Ja sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.

PeePee

Tämän viikonlopun aikana minulle selvisi seuraavaa:

"Kaikki ongelmat ratkeavat, kun annat oravalle kofeiinia."

Hei teille!

Koen tällä hetkellä pakonomaista tarvetta kirjoittaa havaintojani päiväkirjaani.

Epäilen tosin, ettei tämä merkintä tule sisältämään suuria ajatuksia tai viisaita lausahduksia. Mutta aika näyttäköön.

Ilmoitettakoon ensin, että olen saanut jo puoliksi töitä. Olettaen että suoritan hyväksytysti taksiluvan Vantaalla. Sen jälkeen sitten ajelemaan Rapiditaksia Vantaan seudulle. Jei.

---

I'll do anything for you,
Kill anyone for you.
----

One last kiss for you
One more wish to you
Please make up your mind girl...
I'd do anything for you

One last kiss for you
One more wish to you
Please make up your mind girl...
Before I hope you die

---

np: Coheed & Cambria


Ei mulla kait muuta ollut.

Sanat ovat kääpiöitä. Teot jättiläisiä.

Johan on taas myllerretty. On saatu potkut ja viimeinen palkka. On maksettu laskut. Vuokrakin. Autoverojakin.

Ja on katottu O.C:tä.

Ja kuunneltu Mewiä.

I'm in a car
I don't know where we are headed for
Stay with me
Don't want to be alone.

Parhaat kaksi lausetta levyn lopetukseen.

Prahan alueelta Terezinin ghettoon pakkosiirrettiin noin 80000 juutalaista. Näiden 80000 juutalaisen nimet ovat kirjattuna Pinkasovan synagogan seiniin Prahan juutalaiskorttelissa.

http://www.aviewoncities.com/img/prague/kvecz0073s.jpg

Tereziniin lähetettyjen joukossa oli 8000-10000 lasta. Heidät teloitettiin ensimmäisinä, sillä lapsista ei työsiirtoloissa ollut hyötyä. 242 lasta palasi. 2,42 %.

Jumaliste me lähdetään 15 tunnin päästä Saksaan kattoo fudiksen mm-kisoja!

Sunnuntai meni taas.

Eräs Porvoosta lähtöisin oleva poika on jälleen oudossa tilassa. Senhän voinee päätellä jo siitä että päiväkirja saa uuden merkinnän.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihmisen tulisi miettiä mitään. Ei ajatella tahi yrittää ymmärtää miksi ja miten. Yritin. Se ei todellakaan toiminut. Luulin tietäväni mitä ympärilläni ja pääni sisällä tapahtuu, mutta väärässä olin.

Ei siinä mitään, en ole nousemassa täältä ensimmäistä kertaa. Jossain alitajunnan sokkeloissa siis tiedän, että tulen täältä vielä pääsemään. Tosin. Samasta paikasta kumpuaa ajatus, kannattaako nousta. Saatan tipahtaa uudestaan.

Huomenna alkaa taas ihana työviikko ja keskiviikkona olisi pääsykokeet yliopistoon. Hiphei. En tiedä mitä teen jos en pääse. Epäilen ettei kukaan muukaan tiedä mitä teen.

Kaikesta huolimatta mietin tälläkin hetkellä, pitäisikö huomisen aikana kaivaa puhelin esiin ja ottaa yhteyttä yhteen henkilöön. Olisi mukava nähdä ennen Saksan matkaa. Jään pohtimaan.

Niin ja tiedän. Tällaisten merkintöjen lukeminen on ärsyttävää. Tällä hetkellä ajatukset vain harhailevat enkä voi tuottaa teille nautinnollista luettavaa.

Np: Manboy + Death Cab For Cutie