IRC-Galleria

Istun mieleni mustimmassa nurkassa, mietin onko millään väliä.
Salmiakin makuiset epähedelmät, muistilappujen ruhtinaat.
Olen lukittuna turhuuteen, vailla määränpäätä.
Realismi on päivän sana, vihdoinkin.

Makaan kärpäslätkän muotoisessa ammeessa, tuijotan seinää.
En vihaa maailmaa, en itseäni. En vain pidä kummastakaan.
Pääni sisällä räjähtelee luokittelemattomat ajatukset, kimpoilee tyhjyydessä.
Tulevaisuuden pääväri, musta.

Luulet, että minua ei vaivaa koskaan mikään. Ongelmani ovat tyhjiä.
Masentaa, vituttaa, ärsyttää, panettaa. Toki, rahahuolesi kiinnostavat helvetisti.
Ei yksinäisyys ole niin paha kuin se, että ei osaa käsitellä rahaa.
Ei masennus ole niin paha kuin päivän kestävä tylsyys.
Ei se mitään, olen täällä sinua ja ongelmiasi varten.

Luulin selviytyväni voittajana, mutta olen hävinnyt.
Tunsin oloni vahvaksi, nyt olen vain väsynyt.
Leikin tulella liian pitkään, poltin käteni.
Ikinä ei enää, yhtään.

Kuin valuisi tummaan lätäkköön, yksinäisyyden juoksuhiekkaan.
Ennen olivat ystäviä, nykyään vain tuntemattomia sieluja.
Arvet muuttuvat päivittäin selvemmiksi, heittäytyvät esille.
Tuntisin kaiken uudestaan, jos voisin.

http://kuvaton.com/kuvei/facebook.jpeg <3

Vanha suola janottaa, muuttuu ajan myötä sokeriksi.
Hyväile sen pintaa, maistele makuja.
Emme ole rakkauden tohtoreita, emme ammattilaisia.
Amatööreillä on elämä, hyvä.

Pesen silmärahani, vasemmalla on oikea.
Seteli taipuu itsestään, automaattisesti vääntyy.
Kuin sopuli pesässään, marjoja odottaa.
Portaat menevät kaupassa, ylös.

Pyyhin tomut valokuvista, niin paljon muistoja.
Mikään ei kuitenkaan ole niinkuin ennen, ei yhtään samaa.
Olet elossa muistoissa, kuiskaus menneisyydestä.
Ei tarvitse kuin katsoa ja muistaa.

Ollaanko yhdessä ja leikitään kotia, niinkuin silloin pienenä?
Olisin isä ja sinä olisit äiti, olisimme turvassa aina.
Keitettäisiin yhdessä teetä, katsottaisiin telkkaria.
Kietouduttaisiin, oltaisiin vaan.