IRC-Galleria

There are people who love with their hearts and not their minds

And there are people who sacrifice their lives for their loved ones

And there are people who make promises and keep them

And you, of course, are not from these people

I don't want to say anything impolite

But you're not the one for me, sweetie

Don't tell me and I won't tell you

I'm sick of this empty talk

Don't tell anyone that you know me

Because you are seriously embarrassing me

Your love is crazy and that is what's scaring me

And you come running to me as soon as you see me

My days with you were a waste

I thought I loved you

Turns out you were nothing special

I want you to be reliable and calm

The people see us and they are looking at me

Toughen up for my sake, even if it's just a little bit

Or leave me be, it's enough games

http://www.youtube.com/watch?v=5sUceAAWiHs&feature=related

Kaikkea hyvää teillekin!!

viimestä viedään!

ugh ugh ugh

Ennen oli kunnollista, nytten ei oo kunnollista,
ei saa edes kunnollista kahvia!
Ennen oli maailma kivasti. nytten on maailma huonosti
Huumeita on kaikkialla, terroristit vihaisia

http://www.youtube.com/watch?v=dAWQIiNgfDU

ensinnäkin viinit ruokakauppoihin

ja toiseksi ALDI.

Saatais vähän hintakilpailua tänne saakelin monopolien luvattuun maahan....

Noh, onhan meillä sentään jo LIDL.

ALDISSA olis viiniäkin 2.99 pullo... huoh.

http://aldi-bd.aldi.be/OFFER_BD_MI/OFFER_01/OFF08.SHTML

Tunteita ei pidä näyttää. Ne pitää ilmaista.

Lähetän tämän biisin sanat maailman huonoimmalle ihmiselle terveisinä meiltä kaikilta! Kiitos paljon!


Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidät sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?

Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mut en koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Sitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist' on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk', kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss' auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat.
Kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss' Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
jä kärsimykset sen?

Täss' on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss' iloaan on nauttinut
ja tässä huoltaan huokaillut
se kansa, jolle muinahin
kuormamme pantihin.

Tääll' olo meill' on verraton
ja kaikki suotuisaa:
vaikk' onni mikä tulkohon,
maa, isänmaa se meillä on.
Mi maailmass' on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?

Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme;
me kättä voimme ojentaa
ja vettä, rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme!

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
miss' itkien ei huoattais,
vaan tähtein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa,
maa tuhatjärvinen,
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain' ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel' lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.

Jos peniksesi on kananlihalla niin mitä teet?

-Vedä se kanasta ulos ja mieti onko seksielämäsi jotenkin pielessä.