IRC-Galleria

Tosi perseestä. Eilen just kirjottelin mitä ajattelin, ja ne ajatukset vaan käy toteen aina...



Koirallakin on kauniimpi koppi.

Ihan jees olla töissä. Olla aikuisten ihmisten seurassa ja tehdä aikuisten juttuja. Eikä vain puhua pehmoisia päivät pitkät.

Moni asia oli muuttunut ja lisää paineita tuli tietty... Ja sit pitäis koti-hommatkin hoitaa...

Mä oon hakoteillä edelleen itseni kanssa. En tiedä et mitä tekisin... Tai oikeastaan mä tiedän mitä mun pitäisi tehdä, mutta jotenkin en pysty tekemään mitään. Annan asioiden ikäänkuin lipua käsistäni ja samalla itseluottamus murenee pala palalta.

Tiedän mistä se johtuu.

If u know what caused it, u can fix it.

Mä tiedän mistä kaikki johtuu ja aion fixata kaiken vielä. Pikkuhiljaa ja itsekseni. Mä en tartte ketään, en kaipaa mitään...

Itse olen oman elämäni käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Näyttelemällä selvitään, sillä elämä on yksi suuri teatteri.

Kohtaukset syntyvät kun emme hallitse elämäämme.

Lopuksi vielä:

ANTEEKSI ETTÄ OLEN OLEMASSA. LUPAAN ETTÄ EN TEE SITÄ TOISTE.

Olen: Suvi
Haluan: safkaaaaaaa
Minulla on: sikakovakrapula
Vihaan: sikaa
Pelkään: sairauksia
Kuuntelen: sydanta
Pohdin: sekoamista
Rakastan: suklaata
Minä aina: syon
Minä en ole: sukurutsari
Laulan: suihkussa

Olin Core-tunnilla eilen ja siltä tuntuu... Loistava keskivartalo-treeni!

Tosin hölmö minä kun oon tottunut et coressa on aina ne core-laudat... eipä ollutkaan... Luulin eka tulleeni väärään saliin, hih!

Mutta suosittelen kaikille!

nII... ASUTAAN SIT KIKKELIS KOKKELIS KÖKKELISSÄ!

Erikoista ja naurattaa aina kun sanon sen ääneen... huokaus!

Mentiin sit antamaan meidän suhteelle vähän syvempikin merkitys, ja tuntuu ihan hyvältä. Joka päivä enemmän tuntuu et tää tästä taas sutjaantuu. Siis ainahan tulee ylä- ja alamäkiä, mutta ilman niitä elämä olisikin aika nuivaa.

Mutta harmoniaa kaivataan! JA sitä soisin lisää itselleni ja läheisilleni.



Elämä on kuin sipuli, sitä kuoritaan kerros kerrokselta ja välillä itketään.

Elämä on kuin ovi, astut siitä sisään ja jätät taaksesi aina jotain.

Hymyile kun sinulle hymyillään, ja hymyile niin muutkin hymyilevät sinulle.

Elä kuin kuolisit huomenna, rakasta kuin eläisit ikuisesti.


Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, se voi olla timantti... Joten jatka kaivamista.



Mieheni, olet timanttini ja aarteeni. Särmät varmasti hioontuu vuosien varrella, mutta tulinen luonto tuskin... Rakastan sinua sellaisena kuin olet (kun vaan muistat ostaa mulle paljon lahjoja). heh...

Pälä pälä ... meen tästä nukkuu!

Moi!

Tuli mieleen tossa yks vanha läppä, Josta aikoinaan tuli jonkin sortin kähinää.... hihihihihi...

Pakko oli kopioida nää sanat!!

Mul on sängyssäni mies
sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson
Se makaa alasti ja nukkuu
ja mä mietin kuka helvetti tuo on
Ei ainakaan se sadun prinssi
se johon tulisesti rakastun
Joten nousen vähin äänin
porraskäytävässä pukeudun


Otan kahvilasta pöydän
selkä ulko-ovelle päin
Enkä todellakaan tunne
minkäänlaista ylpeyttä itsestäin
Mutsi soittaa kertoakseen
miten kiva ois jos joskus kävisin
Mut se veisais vain sen saman virren
se on kuultu monta kertaa ennenkin
Se menee näin:

CHORUS
Milla hei sun täytyy muuttuu
Sun elämältäs suunta puuttuu
Sä aina tarut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Sä et oo mikään tyttö enää
Sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa

Kahvilan seinällä on taulu
vanha valokuva mustavalkoinen
Rannalla tuulisella nainen
pitää hatustaan kiinni hymyillen
On upottanut varpaat hiekkaan
touhuja pienen pojan katselee
Poika löytänyt on simpukan kuoren
sitä vakavana kuuntelee

Puhelimen ääni mut vetää arkeen takaisin
Heli tahtoo tietää mihin
viime yönä oikein katosin
Ja minä vastaan vaikka tiedän
joutuvani pyörremyrskyn keskukseen
Sillä tiedän tasan tarkkaan
mitkä sanat Heli valitsee
Sanoo näin:

CHORUS
Milla hei sun täytyy muuttuu
Sun elämältäs suunta puuttuu
Sä aina tarut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Sä et oo mikään tyttö enää
Sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa


ANSSI KELA

Mun perheeseen kuuluu kaikenvärisiä, -kokoisia ja -näköisiä.

On pientä ja suurta, tummaa ja vaaleeta, karvaista ja karvatonta, eläimellistä ja viatonta...

Mun perhe on ehkä maailman sekarotuisin, mut mä rakastan sitä ylimaallisen paljon.

Mun perhe uskoo eri asioihin. Toiset Jumalaan, toiset ei mihinkään, toiset ei tiedä uskovansa mihinkään mutta tulevat joskus uskomaan johonkin.

Joku tulee kuolemaan vuoden sisään.

Olen ylpeä koko poppoosta, ja koko poppoo ylpeä minusta.

Minä rakastan poppootani, poppooni rakastaa minua!



Terveisin puhdasrotuinen arjalainen

xD

Sami ei pidä ulkomuodostaan
silmät harottaa minne lystää
korva on väärinpäin
kaulassa kasvaa kynsi

Sami ei pidä ulkomuodostaan
silmät harottaa minne lystää
korva on väärinpäin
kaulassa kasvaa kynsi

Sekunda Sami on kuin palapeli
Sekunda Sami jee-eeee
Sekunda Sami on kuin palapeli
Sekunda Sami jee-eeee

Samilla on pyllyssä piilokives
takaraivossa kasvaa näkkileipä
varpaat alkaa jo polvesta
ei tietookaan sormista

Samilla on pyllyssä piilokives
takaraivossa kasvaa näkkileipä
varpaat alkaa jo polvista
ei tietoakaan sormista

sekunda sami on kuin palapeli
sekunda sami jee-eeee

Pilipalisami on palapeli
Sami on ritsasaatana
Sekunda Sami jeee-eeee

(mies ) Ostin sulle kukkasia.
(vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun
ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niin kuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja
just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin
vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa
huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku
juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt.
Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko
jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja
pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa.
Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon
huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

Muistan sen kun uitiin
siihen saareen salaa rantauduttiin.
Vieläkään ei kukaan
löydä piilopaikkaa parempaa.
Mä otin hellästi sut kainaloon
Sä sanoit: Turvassa oon.
Nyt niitä hetkiä taas muistelen
ja haaveilen.

chorus:
Eiks voitais olla vaan kahdestaan.
Voitais riidat unohtaa ja jatkaa.
Voitais kokeilla uudestaan.
Ympäröivä maailma unohtaa,
me kahdestaan.

Katsottiin horisonttiin,
maailman menoa me pohdiskeltiin.
Jos ja kun, sun ja mun
elämät hajoavat eri suuntiin.
Me verivalat silloin vannottiin,
sormuksetkin haudattiin.
Ei kukaan meistä koskaan tietää saa.
Ei meitä voi erottaa.

chorus:
Eiks voitais olla vaan...

Vaik samat ajatukset ja suuret lupaukset
me silti lähdettiin eri suuntiin.