IRC-Galleria

Sadepeura

Sadepeura

Be happy while you're living, for you're a long time dead.

Pääsiäislomailua.Lauantai 27.03.2010 20:22

Nyt on vihdoin loman aika. Eilen sain palautettua maailman surkeimman esseen, jonka kirjoitin siitä, pitääkö ymmärtää kieltä ymmärtääkseen kulttuuria. Muuten ihan kiva aihe, mutta koska se oli antropologian essee, joka sai olla vain 2000 sanaa pitkä ja johon piti tunkea 8 referenssiä, ei siinä mahtunut sanomaan mitään omaa. Ja omia esimerkkejään, jotka olen suurella vaivalla hankkinut, ei saanut käyttää, koska en luennoitsijamme mukaan voi olla kriittinen omasta elämästäni. Eikö mun oma elämäni muka pitäisi tuntea parhaiten?

Mutta nyt mut on hylätty. Kirsten lähti eilen aamulla herätessäni matkalaukun kanssa ulos ovesta ja Miriamin isä saapui kotiuduttuani esseetä palauttamasta. Se sitten koitti korjailla internettiämme jonkin aikaa, mutta tietenkin se netti nyt sitten suostui toimimaan. Se on yhtä hankala kuin tietokoneenikin, joka tosiaan nyt juuri sattuu toimimaan. Mutta odottakaapas miten hankalaksi se heittäytyy, kun yritän sillä taas 15-sivuista esseetä kirjoittaa. Olisi tosi kiva, jos Miriamin isä löytäisi mulle jonkun hyvän, käytetyn tietokoneen, jonka se kunnostaisi. Kunnostamisella tarkoitan sitä, miten se laittaisi siihen Linuxin Windowsin sijaan. Se piti mulle tosi pitkän puheen talvisodasta, vertaili Suomen ja Venäjän armeijoita ja kaikkea sellaista. Suomi oli tietenkin Linux ja Venäjä Windows ja voi miten hyviä suomalaiset olivatkaan. :D

Varasin mulle myös junaliput Edinburghiin, jonne menen pääsiäiseksi. Miriamin luo. Voisin kyllä melkein perustaa matkatoimiston. Asiakkaat voisivat sitten olla aina yllättyneitä, minne ne menevät lomalle ja milloin. Olin kyllä erittäin taitava. Sain sentään oikeat asemat valittua, mutta tulenkin takaisin tiistaina enkä maanantaina, kuten mun piti. Ja lisäksi saavun sinne puolenyön aikaan torstain ja perjantain välissä. Miriam ei luvannut olla hereillä, mutta sen isä sanoi, että ehkä ne voivat mut hakea. :D Voin mä kyllä sinne kävelläkin, mutta joku voisi tosiaan olla hereillä päästämässä mut sisään. Mutta sen siitä saa, kun varaa junaliput näin myöhään ja etsii kovasti halvempia vaihtoehtoja, eikä sitten katso mihin aikaan ne halvemmat junat kulkevat. Mutta menemme sitten ostamaan AUSDS:n kevättanssiaisiin arpajaispalkintoja. Ja mulle fiksumpia vaatteita, joita olisin eilenkin kaivannut.

Äiti soitteli mulle tässä yhtenä päivänä ja kyseli pääsiäisestä ja virpojista. Ja kun kerroin meneväni Miriamille pääsiäiseksi se jatkoi rairuohosta puhumisesta. Kerroin sille sitten, että täällä pääsiäinen ei ole ihan yhtä pakanajuhla kuin Suomessa. Se ei ihan käsittänyt ja väitti, ettei pääsiäinen mikään pakanajuhla ole. Huomautin sille sitten, että kun täällä mainitsee palmusunnuntain, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, mutta äiti miettii sitä miten lapset kulkevat noidiksi pukeutuneina ovelta ovelle. Pitkäperjantain mainittaessa, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus kuoli ristillä, mutta äiti pohtii sitä, minkä suklaamunan se haluaisi syödä. Pääsiäissunnuntaina ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, koska Jeesus oli ylösnoussut, mutta äitipä se kasvattaa kissalle pääsiäisruohoa. Nämä esimerkit mainittuani äiti sitten myönsi, että ehkä pääsiäinen on sille aika pakanajuhla. Mutta Miriam tosiaan opiskelee papiksi ja sen äiti on Skotlannin kirkon pääjehu.

Eilen mulla oli kiva ilta. Kauheaa rahan käyttöä kyllä ja pahemmaksi vain menee. Mutta eikö lomalla vähän saa rahaa mennäkin? Ensinnäkin ajelin bussilla kaupunkiin, jossa tapasin Jutan, Louisen ja Louisen siskon Rachelin. Menimme Yo! Sushi -sushiravintolaan, joka oli tosi jännittävä (ja kallis) paikka! Mua vähän harmitti, kun en ollut pukeutunut sinne yhtään niin kuin ne (pahemmatkin vaatteet mulla tosin olisivat voineet olla päällä). Meidät ohjattiin pöytään ja siinä vieressä pyöri sellainen hihna, jolla meni pieniä söpöjä erivärisiä lautasia, jotka olivat sellaisen pienen läpinäkyvät kuvun alla. Me saatiin valita siitä, mitä me haluttiin syödä ja ottaa niitä ja lopuksi laskettiin lautaset yhteen (eriväriset olivat erihintaisia) ja maksettiin. Mun puikoilla syöminen sujui oikeastaan aika yllättävän hyvin, olin itsekin vähän hämmästynyt! Vaikka ei se kai ihan niin vaikeaa olekaan kuin mitä sen kuvitellaan olevan. Vaikka juuri ja juuri osaan haarukkaa ja veistäkään käyttää. Lopuksi valitsimme itsellemme hihnalta vielä jälkiruokaa. Minä söin jotain tosi epämääräisen näköistä vihreää mössöä, joka oli kuulemma vihreäteevanukas. Rachel söi samanlaista, mutta keltaista mangovanukasta. Louise halusi suklaajäätelövanukkaantapaisen jutun ja Jutta paastonsa vuoksi söisoijapapuja. Opimme myös tärkeän asian: soijapapuja ei kuulu syödä kuorineen. Jutta ensin vähän pohtikin, että aika karvaisilta ne pavut näyttivät. Maku kuulemma parani huomattavasti, kun otti kuoret pois.

Ravintolan vessassa oli jännittävä käsienkuivaaja, johon laitettiin kädet sisään. Jossain muuallakin olen sellaisen nähnyt, mutta tuo oli paljon söpömpi ja vieläpä punainen. Maksoin ruokani kortilla, koska käteistilanteeni oli varsin kolikkopitoinen. Mutta se korttikone kysyi multa haluanko antaa tippiä. Ja se nyt sekoitti mut ihan täysin, koska tulin sitten siihen tulokseen, että ehkä kuuluisi antaa tippiä ja sitten en osannut laittaa siihen sitä rahasummaa ja se kesti liian kauan ja piti aloittaa alusta. Uskomattoman ongelmallista.

Sitten päätimme mennä vielä cocktaileille ja teeman mukaan menimme japanilaiseet/kiinalaiseen (en osaa sanoa kummalla kielellä se nimi oli kirjoitettu) Chi-paikkaan, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Louise ja Rachel kävivät hakemassa meille kannun jotain mansikkajuttua ja sitä sitten joimme. Mutta koska olimme kaikki päättänee istua sohvalla, minä puhuin lähinnä Jutan kanssa ja Louise Rachelin. Musiikkikin oli aika kovalla, viimeksi kun ne olivat olleet siellä, se oli kuulemma ollut hiljaisemmalla. Mutta kiva paikka sekin oli. Ja oli kiva viettää pitkästä aikaa Jutan kanssa aikaa.

Tuon kaiken rahankäytön kunniaksi sitten ajoin vielä bussilla kotiinkin. Tosin en tietenkään löytänyt kukkaroani ennen kuin pari pysäkkiä kyydissä istuttuani. Onneksi bussikuski oli hyvällä tuulella ja päästi mut kyytiin etsimään sitä. Kyydissä oli myös erittäin outoa ja juopunutta porukkaa. Vanhempia miehiä, joista yksi päätti alkaa voimistelemaan. Ja voimisteltuaan se otti yhdestä muovipussistaan tuikkukynttilöitä, jotka se otti osiin ja heitti yksitellen bussin lattialle. Kun olin jäämässä pois se kysyi multa jotain, mutta ei sentään seurannut mua ulos bussista. Jotain pehmolelua se tosiaan myös kantoi mukanaan.

Mutta kiva ilta oli, olen iloinen, että menin vaikka päätinkin sen vasta puolituntia ennen kuin mun piti lähteä. Ja seuraavan kerran näenkin Jutan sitten Saksassa. Pitäisi ehkä selvittää kaikki lippuasiani niin Edinburghin kuin Saksan matkallenikin. Sunnuntaina tai maanantaina voisin käydä hakemassa Edinburghlippuni juna-asemalta. Ja jossain vaiheessa pitää käydä siirtämässä tsekiltä rahat tililleni.

Rakastan.Perjantai 26.03.2010 14:45

Kommentoi, niin saat minulta kirjaimen.
Sen jälkeen listaat kymmenen rakastamaasi asiaa,
jotka alkavat kyseisellä kirjaimella.

H

1. Huulirasva. - Mitä tekisinkään ilman sitä?
2. Hääkutsut. - Olisi tosi kiva, jos joku kutsuisi mut häihinsä.
3. Halpakulkuneuvoyhtiöt. - Megabus, Ryanair, Easyjet<3.
4. Hämärä. - Pohjoisen ilmiö.
5. Hirviö. - Kaunottaresta ja Hirviöstä.
6. Hyvyys. - Totuus ja onnelliset loput.
7. Haaveilu. - Ja muu pohdinta.
8. Hoitoaine. - Puhtaat ja selvät hiukset.
9. Hymy. - Smile... it confuses people.
10. Hameet. - Etenkin ne liehuvat whush-malliset.


//Haha, olen vähän tylsä ihminen. Hirviö on korvattavissa jollain muulla vastaavalla mieleenpainuvalla elokuvan, sarjan tai kirjan hahmolla, mutta Hirviö sai kunnian tullessaan ensimmäisenä mieleeni.
1. henkilö jota halasit viimeksi
+ onko hän sinulle rakas? - On.
+ tunnetko hänet hyvin? - Päivä päivältä paremmin.
+ jutteletteko paljon? - Kyllähän me.
+ oletko ollut heillä? - No ottaen huomioon, että 'heillä' on myös 'meillä', olen siellä aika usein. Toisessa 'heillä'-paikassa olen myös käynyt erittäin pikaisesti, mutta pidemmäksi ajaksi menen pääsiäisenä.
2. henkilö jolle puhuit viimeksi
+ onko hän tyttö vai poika? - Tyttö.
+ riitelettekö usein? - Äskenkin.
+ millaiset on välinne ? - No nyt vähän väärinkäsityksekkäät. Kai se tästä. Pakko.
3. henkilö jota et näe useasti
+ onko hän kaverisi? - Ystävä.
+ pystytkö puhumaan hänelle kaikesta? - Pystyn<3. Siksi toivoisín, että näkisimme useammin! Mutta onneksi sillä tosiaan ei tunnu olevan mitään vaikutusta väleihimme, vaikkemme näekään usein.
+ miksette näe useesti? - Koska olemme kiireisiä molemmat ja asumme eri maissa.
+ onko hän koskaan pahoittanut mieltäsi? - Ei ole.
4. henkilö kenet haluaisit nähdä
+ missä tutustuitte? - Uddevallassa, Ruotsissa.
+ oletteko koskaan tavanneet? - No tuolloin tutustuessamme 6.6.2004 ja sitten sitä seuraavana kesänä Helsingissä lyhyesti.
+ kuvaile häntä yhdellä sanalla - Kiva!
+ miksi haluaisit nähdä hänet? - Koska viime kerrasta on jo viisi vuotta!
5. henkilö kenen vieressä istuit viimeksi
+ oliko hänen vieressään hyvä istua? - Olihan se. :D
+ onko hän kiva? - Onhan se. :D
+ onko hän sinulle tärkeä? - Kerran rakaskin.
+ jos saisit sanoa hänelle nyt jotain niin mitä sanoisit? - En välttämättä mitään, koska se nukkuu, eikä oikein arvosta herättämistä.
6. henkilö kenen ystävä et enää ole
+ oliko teillä mukavaa yhdessä? - Oli meillä!
+ miksette ole enää ystäviä? - Me molemmat muutuimme.
+ milloin näit hänet viimeksi? - En muista. Luultavasti joskus muutaman vuoden sisällä olemme kävelleet toistemme ohi.
+ onko hän sinulle tärkeä? - Ei enää.
7. henkilö jota sinulla on ikävä
+ mitä teitte viimeksi kun näitte? - Söimme pipareita.
+ oletko ihastunut häneen? - No tuota.
+ mitä hänelle kuuluu? - Stressiä.
+ milloin näette taas? - Kesällä.
8. henkilö keneen et enää luota
+ onko hän ystäväsi? - Ei.
+ kauan olette tunteneet? - Vuoden.
+ mikset enää luota häneen? - Hän ei ole luottamuksen arvoinen ja valehtelee kaikesta.
+ oletteko koskaan riidelleet? - Olemme.
9. henkilö kenet olet nähnyt kerran
+ milloin näit hänet? - 10.01.2010.
+ miksette ole nähnyt useemmin ? - Koska tapasimme matkalla eri paikkoihin.
+ onko sinulla hänen numero? - Ei ole. Mutta voisin helposti hankkia sen, jos haluaisin.
+ minkälainen hän on? - Mielenkiintoinen!
10. henkilö kenen kanssa naurat eniten
+ mille nauratte? - Kaikelle hassulle.
+ kerro joku yhteinen naurukohtauksenne - Hänen ollessaan ensimmäistä kertaa yritimme syödä tortilloja. Nauraminen teki siitä varsin haastavaa. Veljestäni tuo kaikki oli erittäin outoa.
+ millon viimeksi olette nauraneet yhdessä? - Uudenvuoden tienoilla.
11. henkilö johon et haluaisi kiinnittää huomiota
+ oletteko ystäviä?- Kavereita.
+ kauan olette tunteneet? - Puolitoista vuotta.
+ minkälainen hän on? - Vaikea sanoa lyhyesti, koska olen analysoinut liikaakin.
12. henkilö joka on erittäin läheinen
+ oletteko samanlaisia? - On meissä paljon samaa, mutta emme me silti samanlaisia ole.
+ tietääkö hän että välität hänestä? - Tietää. Vaikkei se aina sitä halua uskoa.
+ oletteko riitaantuneet juuri nyt? - Ei olla. Ei me harrasteta sellaista. Ollaan röyhkeitä jo muutenkin.
+ pystytkö luottamaan häneen? - Pystyn.
13. ystävä jonka olet tuntenut pisimpään
+ muisto teistä - Pelasimme kerran yöllä kolmelta korttia ja hän söi styroksia nälkäänsä.
+ oletteko joutuneet pulaan yhdessä? - Kerran muun muassa eräissä häissä jumituimme vessaan lukkojen taakse.
+ kauanko olette tunteneet? - 18 vuotta, 4 kuukautta, 11 päivää.
+ haluaisitko jättää ystävyytenne? - En missään nimessä.

Leviticus.Perjantai 19.03.2010 15:43

Who do you let set the rules?

Amppari sanoo bzzzzbzzzzz.Perjantai 19.03.2010 11:58

Uskomatonta. USKOMATONTA. Kaikki, minkä oikeasti tiesin, onkin totta. Yhtäkkiä kaikki palaset loksahtavatkin paikalleen. Onko tässä tarkoitus olla järkeä? Ja miten tämä voi olla totta? Miksi elämä on tällaista? Miksi MUN elämä on tällaista? Pitäisikö mun tehdä jotain tälle asialle? Mitä mä muka voin tehdä?

Terveisin, Tiia, joka tunsi pakottavaa tarvetta lukea Raamattua ranskaksi neljältä aamuyöllä.
(Huomautettakoon, että se oli tämän merkinnän pointin seuraus, eikä suinkaan syy.)

Ja toinen asia. Mikä ihme tämä kevät-hommeli on? Onko kevään tarkoitus, että kaikkein järki korvataan hattaralta eikä kenenkään jalat pysy maassa? En ole yhtään vakuuttunut siitä, että pidän keväästä, kaikesta tulee vaikeampaa, kaikki muuttuu, kaikki alkaa alusta. No ehkä uudet asiat ovat vain ihan hyvä juttu. Mutta miksi hitossa joku on keksinyt sen pimeän vuoden ajan, jolloin se kaikki menee pilalle? Ja kun sitten taas tulee uusi kevät kaikki alkavat haikailla niiden edellisten keväiden perään ja koska siinä oli pimeys välissä on kaikki taas huonosti. Mutta kaikesta tuleekin taas hattaraa. Ei ihme, että there's a peak in suicide rates in spring.

PS. Olemme päättäneet Miriamin kanssa korjata ongelmamme siivoamalla koko talon lauantaina. Ja sen jälkeen menemällä elokuvateatteriin katsomaan Alice in Wonderland.

Haaskausta.Keskiviikko 10.03.2010 16:11

Mua surettaa. Miksi ihmeessä, kun nämä ihmiset tekevät ruokaa, ne jakavat ne lautasille niin, että pannuun jää kasa sitä. Sitten syödään iloisesti lautanen tyhjäksi ja vieläkin on vähän nälkä, mutta kukaan ei kerro, että pannussa olisi vielä lisää. Löydän ne ruuat sitten vasta seuraavana aamuna, jolloin se on jo aika syömäkelvottoman näköistä. Mitä järkeä tässä on? Ruoka on kallista, ja kun ruokaa on se pitäisi kyllä syödä, kun maksettukin on.

Yöllistä roskaa.Tiistai 09.03.2010 04:41

Voit sanoa mitä haluat,
Se ei tunnu se ei kosketa.
Mene vaan, mene vaan.


Se on kumma, miten aina kun mun pitäisi tehdä paljon kaikkea tärkeää, teen kaikkea tosi turhaa, kuten kirjoitan galleriapäiväkirjaan. Vai onko tämä turhaa? Onhan se hyvä kirjoittaa ajatuksiaan jonnekin ylös, ennen kuin ne katoavat ajanvirtaan ja unohtuvat.

Ja PMMP:tä jäin sitten tosiaan kuuntelemaan enemmänkin. Anteeksi niille, jotka eivät kestä PMMP:tä. Pidän niiden lyriikoista. Mietin miltähän tämä kuulostaa, jos ei ymmärrä niitä. Kysyin Kirsteniltä ja se vastasi, että samalta kuin kaikki muukin mikä on vieraalla kielellä. Se oli selvästi kohtelias versio: "kuulostaa ihan hirveältä"-vastauksesta.

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan,
eikä sirkus tai sata hattaraa.
Mene vaan, mene vaan,
en kävele vastaan.


Joskus olin tosi onneton eikä mua naurattanut ollenkaan tivolit, sirkukset tai hattarat. Nykyään tykkään tivoleista, sirkuksista ja hattaroista, vaikka niiden hinnat eivät kyllä yhtään naurata. Mutta elämä on kivaa! Nyt ymmärrän kaikkea ehkä vähän paremmin kuin joskus pienenä ja ajattelen ihan eri juttuja kuin nyt. Pienenä en tykännyt lastenohjelmistakaan, mua ärsytti ne ihan kamalasti, mutta katsoin niitä silti, kun en jaksanut tehdä muutakaan.

Nyt on tekemistä ihan kauheasti. Ajattelen vain, että joku päivä vielä teen kaiken, mitä pitäisi tehdä ja mitä haluan tehdä. Mutta eihän päivässä ehdi mitään. Monena päivänä (vaikka tosiaan harvemmin sellaisia päiviä on) olen tehnyt koko ajan jotakin jännittävää, suurta ja tärkeää, mutta silti en ole saanut koko listaa asiostani tehtyä ja illalla olen kaatunut ihan uupuneena sänkyyn.

Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi.
Älä järjetön enää kapinoi:
mene vaan!


Ensin en ymmärtänyt tuota pätkää, nyt ymmärrän. Menkää vaan! Kapinoiminen on ihan turhaa. Tärkeää, mutta silti turhaa. Vaikuttaminen on tärkeää ja oleellista, mutta se onkin asia ihan erikseen. Meneminen ja tekeminen on tärkeintä. Haasteet mitä oleellisimpia.

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin,
ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin.


Eikö se joskus muka enää mene niin? No siltä varalta, että ei mene, on mentävä nyt. Musta tuntuu, että olen pitänyt useille ihmisille tästä puheita ja kaikilla tuntuu olevan mitä turhimpia selityksiä sille, miksei se mene niin. Vähän hassua. On se ennenkin mennyt niin, miksei se muka enää menisi? Miksi ihmiset lopettavat unelmoinnin ja vaihtavat seikkailun typeriin suunnitelmiin, jotka eivät vie mihinkään? Omaan elämäänsä ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin ihminen itse. Ketään muuta on turha syyttää. Omat haaveensa voi toteuttaa, mutta ne eivät aina toteudu sillä tavalla kuin suunnittelee. Onnellinen voi olla, mutta se täytyy oppia. Etsimällä löytää.

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää,
enkeleitä ei meille riitäkään.
Mene vaan, mä voin kääntää pään.
Vaikeaa selittää ja ymmrtää,
miten toisesta aina jälki jää.
Mene vaan.


Jos joku oikeasti lukee tätä merkintää, niin se joku varmasti miettii, etteivät nämä mun selitykset liity mitenkään tähän kappaleeseen ja että tässä lauletaan oikeasti varmaan jostain muusta. En mä tosin yritäkään tätä laulua tässä tulkita, kunhan sepitän mitä se mun mieleeni tuo. Alunperin mulla oli kyllä jotakin ihan muuta sanottavaa, en ole varma olenko sanonut sen.

Uskotteko enkeleihin? Musta tuntuu, että minä uskon. Mutten usko niiden olevan valkopukuisia, siivekkäitä miehiä. Ja uskon niitä riittävän kaikille. Elämä on pelottava paikka.
Oletteko tavanneet ketään, joka ei olisi vaikuttanut teihin mitenkään? Jos jokainen tapaamamme ihminen vaikuttaa meihin, keitä me itse olemme? Ja jos niihin tapaamiimme ihmisiinkin vaikuttaa jokainen niiden tapaama ihminen, mikä soppa koko ihmiskunta onkaan. Musta tosiaan tuntuu, että tuossa laulussa ei tästä lauleta, mutta nyt on yö ja se tuottaa tällaisia pohdintoja. Lisäksi olen miettinyt, mistä kristinusko on syntynyt ja turhautin pohdinnoilla ja kyselyillä jo kämppikseni.

Sitä mitä koitin sussa koskettaa,
tajusin ei oo olemassakaan.
Aika kuole ei tappamallakaan,
mene vaan.


Musta tosiaan tuntuu, että tämä laulu kertoo oikeasti siitä, miten joku haluaa erota jostain tosi typerästä henkilöstä. Miksei laulunminä oikeasti itse lähde?

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin, mut se vaan ei mee enää niin.


Ai siksikö se ei lähde, että sen unelmat vaihtuivat vuosien kuluessa? Mikähän vika niissä uusissa unelmissa on? Ei kannata unelmoida asioista, joiden perään ei jaksa lähteä. Inspiraatiota löytää paikoista, joista sitä ei osaa etsiä! Inspiraatiolla saa aikaan jännittäviä asioita, jos uskaltaa heittäytyä niiden mukaan! Mun on varmasti hyvä itse lukea tämä merkintä sitten, kun seuraavan kerran turhaudun.

Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen.
Et ehdi enää
Jos et jo mee.


Menkäähän jo nyt. Vaikka on siellä aina seuraavan aamun juna. Eri asia, missä yönne vietätte. Multa saa hyviä vinkkejä, jotka monien mielestä ovat tosi huonoja. Muun muassa Sunderlandin bussiasema on kuulemma tosi huono paikka viettää yö.

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin,
ei mee enää niin.
Se ei mee enää niin,
ei mee enää niin.
Ei mikään mee enää niin.


Tykkäsin joskus tästä kappaleesta tosi paljon. Tykkään vieläkin. Mutta tosi tylsää, jos se ei mene enää niin. Menkää ennen kuin se lakkaa menemästä niin! Voitte ihan pohtia itse, minne teidän on mentävä.

En mä käske teidän ulkomaille matkustaa, vaikka itse muutinkin ulkomaille. Onko olemassa edes paikkaa nimeltä "Ulkomaa". En mä koe asuvani ulkomailla. Skotlantiin matkustaessani matkustan kotiin. Voiko koti olla ulkomailla? Onko Suomi sisämaa? Minkä sisällä se on? Ei Suomi ole ikävä paikka (vaikka ylihinnoiteltu onkin), ei sieltä pois kannata muuttaa, siksi että muualla asiat muka olisivat paremmin. Eivät asiat muualla paremmin ole, eri paikoissa on vain eri ongelmat. Ongelmien vaihtaminen on hyvä asia. Erilaisten asioiden kohtaaminen laajentaa perspektiiviä. Ahaa-elämykset ja mitä kummallisimmat kokemukset piristävät. Samaan vanhaan rutiiniin jämähtäminen on ehdottoman huono juttu. Tekemällä jotain muuta välissä voi taas olla onnellinen siitä miten hyvin asiat omassa arjessaan ovat. Tai jos ne asiat eivät tunnu olevan hyvin, tietääpähän ainakin, että ne kannattaa muuttaa. Elämässä on niin monia eri asioita joita voi tehdä. Nunnaksi luostariinkin voi kuulemma vielä ruveta, opin tämän edellisviikolla. Mutta maailmaa voi muuttaa tekemällä pieniä asiota. Ne pienet asiat voivat muuttaa monen elämän. Voin kertoa teille vähän lisää lastensairaaloista Keniassa tai Albaniassa, jos haluatte kuulla.

Oikeasti on mahdollista asua linnassa, lentää, kirjoittaa kirja, pelastaa maailma tai ihan mitä vaan, jos sen eteen tekee jotain. Vaikka tarvitaan siihen toki onneakin. Mutta kukaan ei ole niin onnekas, että saavuttaisi unelmansa tekemättä niiden eteen yhtään mitään. Ja se tekeminen tärkeintä onkin. Se tekeminen on se matka, jonka varrella eläminen tapahtuu. Ja kun saavuttaa päämääränsä, on muistettava olla onnellinen siitä, sillä haasteet eivät lopu sen päämäärän saavutettuaan.

Seikkailu alkaa sillä, että avaa silmänsä.

Madness.Tiistai 09.03.2010 02:58

Ja hähää, en kopioikaan Madnessin sanoja vaikka se uhkaavasti alkaakin pikkuhiljaa soida mun päässä, mutta kuuntelin PMMP:tä ja aloin kuunnella sen sanoja ja mun teki mieli kopioida ne jonnekin ja päätin sitten kirjoittaa merkinnän, jee!

Nämä lyriikat tosiaan liittyvät huomattavasti enemmän kirjaan, jota olen tänään lukenut maanantaiksi palautettavaa esseetä varten kuin tämän merkinnän tarkoitukseen. Nimittäin Satu oli täällä tosiaan viime viikolla ja se vasta hulluutta olikin. Tosi kumma viikko! Mutta suurin hulluus on tällä viikolla, kiitos sen, etten ole ahkeroinut koulun takia riittävästi ja joudun tällä viikolla kirjoittamaan 2000 sanan esseen, johon lukemisenkin aloitin tosiaan vasta tänään, abstraktin 15 sivuista esseetä varten, jonka aihettakaan en vielä tiedä. Ehdottakaa mulle, mistä pohjoisesta kulttuurista teen tutkimuksen! Sillä ideoita nyt kaivataan kuumeisesti. Ja myös joku esitelmä mun pitäisi pitää ensi maanantaina ja sillekään en ole toistaiseksi uhrannut ajatustakaan.

Mutta viime viikko oli tosi mahtava! Satu tosiaan kyllä saapui jo sunnuntaina, jolloin shoppailimme Primarkin tyhjäksi. Maanantai taisi siihen verrattuna olla jopa suhteellisen normaali, ellen nyt unohda jotain. Ostelimme kyllä räikeitä kynsilakkoja, asioimme useissa kahviloissa ja Subwayssa. ja Satu nukahti antropologian luennollenni. Illalla opimme tanssimaan highland reelin.

Tiistai oli onneksi tosiaan tuohon maanantaihin verrattuna tuottoisampi! Opimme muun muassa metsästämään mammutteja. Tai siis harjoiteltuamme sitä jonkin aikaa tulimme siihen tulokseen, että meistä ei ole mammutin metsästäjiksi. Minä olin vielä surkeampi kuin Satu: surkein. Ihan surkki. Mammutteja metsästettyämme jouduimme sitten jäljittämään mun hanskat, jotka lopulta löytyivät aamuisen puuteknologialuennon luentosalista. Iltapäivällä kiitokseksi sen, että en ollut tyhjentänyt laukkuani kynsilakkashoppailun jäljiltä, Satu lakkasi kynteni antropologian tunnilla ja pysyimme molemmat sen ansiosta hereillä. Illalla teimme espanjalaista ruokaa, jossa oli paljon porkkanoita noin 8 ihmisille. Sitä piti tosiaan syödä vain Miriamin, minun ja Sadun, mutta ajattelimme, että ehkä Kirstenkin voisi syödä sitä illalla kotiin tultuaan, koska sitä tosiaan varmaan jäisi paljon. Olimme väärässä. Söimme sen kaiken ennen kuin Kirsten tuli kotiin. Miriam vähän kauhisteli meidän syömistämme.

Keskiviikkona meidän piti käydä Inveruriessa, mutta nukuimmekin pitkään. Sen sijaan sitten kävimme kaupoissa ja illalla menimme tanssitunnille harjoittelemaan tanssimista naamareiden kanssa.

Torstaina söimme pubissa ja menimme katsomaan X-Factor Live Touria, jossa Satu käytti kaikki rahansa John & Edward (voitte etsiä niistä youtubevideoita ja kauhistella) t-paitoihin joten jouduimme kävelemään takaisin. Matka ei ollutkaan onneksi ihan niin pitkä kuin miltä se tuntui bussista sinne mentäessä. Ja ei sillä bussilla olisi päässytkään kuin puoleen väliin, joten ihan hyvä, että kävelimme.

Kotiin päästyämme pakkasimme sitten tavaroitamme. Tai minä harkitsin pakkaamista ja Satu sulloi koko Skotlannin matkalaukkuunsa. Olen vieläkin vähän hämmästynyt miten se sai kaikki ne seitsemät kengät, lukuisien vaatekauppojen sisällön, useat laukut ja huulirasvat, hajuvesipurkit, kirjat, levyt, astiapyyhkeet, takit yms. mahtumaan sinne. Niin ja tietenkin voileipägrillin. Luultavasti unohdin vielä jotain oleellista. Viltinkin se osti, mutta päätti käyttää sitä kaapuna lentokentällä.

Perjantaiaamuna ajelimme käsittämättömän laukkumäärän kanssa taksilla juna-asemalle ja lähdimme IVFDF 2010 Durhamiin. Jos ette tiedä, mikä on IVFDF, olen vähän hämmästynyt, miten en ole selittänyt siitä sulle. Mutta ei syytä huoleen, ei kukaan muukaan tiedä. Vain se pieni reilu 1000 ihmistä, joka juoksee niissä vuosittain. Mutta google auttaa, vaikka ehdottaakin: "Tarkoititko sanaa if?"

IVFDFistä en oikein jaksa puhua. Se oli uuvuttava kokemus, ensi vuonna taas uudestaan Bristolissa. Sitä seuraavana Aberdeenissa (!). Durham oli kiva, saatoin ottaa siitä kuvia, mahdollisesti lisään niitä joskus.

Nyt näitä lyriikoita!

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.


Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.


Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.


Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.


Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.


En nyt tällä kertaa selitäkään noista lyriikoista sen enempää. Niissä on jo aika hyvin sanottu kaikki, vaikka voisin niistä enemmänkin puhua. Mutta voitte nyt itse pohtia, miksi halusin teidän lukevan ne.

PS. http://www.youtube.com/watch?v=n5c9vTuGsoI&feature=related

Tosi kumma viikko!Keskiviikko 24.02.2010 20:39

Mua aina kummastuttaa tällaiset jutut, joita toivon tosi kovasti ja sitten ne käyvätkin toteen ja mä vain mietin: "voi ei!", vaikka ne jutut ovatkin vain ja ainoastaan hyvä juttu. Mutta joku siinä vain pelottaa silti. Varokaa ihmiset, mitä toivotte. Etenkin jos toivotte: "tuon kun vain saisin niin olisin ikuisesti onnellinen!" Sillä kun tuo toive toteutuu, ei välttämättä olekaan niin helppoa olla onnellinen. Pitää muistella millaista oli ennen kuin se toive toteutui.

Mun tekisi mieli kopioida tähän sellainen juttu Jutan paastokirjasta. Mutta en voi, koska se tosiaan on Jutalla. Pitää kopioida se siltä joskus!

Mutta tosiaan tämä viikko! Kun viime viikolla tein tuon kyselyn, joka lupasi mulle, että tämä viikko olisi paras ja on oikeasti ollut ihan kumma viikko!

Maanantaina heräsin viideltä katsomaan sitä Suomi-Ruotsi olympiaottelua läppäriltäni (koska BBC ei kokenut sitä tarpeeksi tärkeäksi näytettäväksi telkkarissa), joka oli kyllä maailman surkein peli. Ja pelin jälkeen puoli kahdeksalta sitten kävin suihkussa, puin ja tein läksyjä. Kun meidän piti tehdä sukupuu antropologiaaliin ja saimme ohjeet sähköpostilla vasta lauantai-iltana ja en nyt sunnuntaina voinut ehtiä sitä sukupuutani korjata.

No sen sukupuun korjauksen vuoksi en sitten katsonut kelloa ja lähdinkin vasta kymmentä vaille, kun matkaan pitäisi varata 25 minuuttia. Juoksin alas tuota jäistä mäkeä ja rautatiesillan jalkakäytävä oli pelkkää jäätä, kun siinä on sellainen aita, että vesi vain jää siihen väliin eikä pääse pois. Siihen hypättyäni sitten huomasin, että juokseminen ei olekaan ihan hyvä juttu, kun ei siitä pääsisi kävellenkään hengissä yli. Otin sitten muurista tukea, etten kaatuisi ja kun päästin muurista irti tein piruetin. Eli siis pysyin ihan pystyssä ja tasapainossa, mutta pyörähdin ympäri. Mua katsottiin vähän kummasti. Rautatiesillan jälkeen juoksinkin sitten taas loppumatkan ja jopa ehdin ajoissa siihen tutoriaaliin!

Tutoriaalin jälkeen tulin kotiin siivoamaan. Järjestin huoneeni, imuroin puolen taloa (koska ei ole ihan hyvä juttu imuroida toisten huoneita ja Kirsten oli olohuoneessa ja se ei kestä imurin ääntä), siivosin keittiön: heitin monta homeista juttua pois ja järjestin kierrätyslaatikon niin että nyt vain jonkun pitäisi viedä ne kierrätyspisteeseen. :D Roskatkin vein ulos, sitä oli aika iso kasa. Musta tuntuu, että täällä voisi siivota vähän useamminkin.

Siivoamasta riensin taas takaisin yliopistolle kahdelle luennolle ja paluumatkan mun perässäni käveli sellainen ainakin kaksi metrinen aika ruma poika, joka pukeutuu mustiin leveneviin housuihin, joissa on ketjuja ja vetoketjuja ja samankaltaiseen takkiin ja sillä on puolipitkät tummat hiukset joissa on jotain epämääräisiä raitoja. Se kuunteli sen iPodia ja lauloi ääneen Stand By Metä. Hyvä laulunääni sillä oli!

Kotiinpäästyäni mietin, että ehkä mun pitäisi nukkua hetki, mutta en oikein ehtinyt, kun piti syödäkin. Sitten Tanja ja muita kirkkoihmisiä (Mari, Jen ja Tony) hakivat mut ja menimme Judelle pelaamaan Pictionarya. Siellä oli ihan hirveästi ihmisiä kirkolta ja nyt ne kaikki tietävät mun nimeni, mutta mä en tiedä niiden nimiä. Lisan ja Jon nyt muistan, koska ne olivat mun joukkueessa. Söimme jotain leipätikkuja ja cupcakeja ja niiden cupcakejen kuorrute oli tosi murusevaa ja tietenkin mulla oli sitten syli ja sohva täynnä niitä murusia. Yritin niitä sitten vähän kasata siinä.
Note to self: älä koskaan syö mitään missä on kuorrute toisten ihmisten olohuoneessa, ainakaan ilman tarjottimen kokoista lautasta.

Illalla pictionaryjuhlista tultuani ja sängylle istahdettuani nenäni ilmaisi mulle turhautumisensa valtavalla nenäverenvuodolla. Se oli aika pelottavaa, koska yleensä saan niitä vain niisteltyäni ankarasti pari päivää ja ei mulla nyt ollut ollut nuhaa. Ja mulla oli vielä villatakki päällä ja kaulahuivi kaulassa ja oli vähän ongelmia, kun en halunnut tahria niitä vereen, mutten voinut riisua, kun piti pitää nenästä kiinni ja tunkea pää lavuaariin. Ja sain sitten pyykätä petivaatteita ja farkkujani keskellä yötä.

Tiistaiaamuna heräsin siihen, että Kirsten tuli herättämään mut ja ilmoitti, että meidän pitää 10 minuutin päästä lähteä. Ryntäsin sitten kylpyhuoneeseen, puin ja harjasin hampaat ja ilmaannutuani takki päällä, pipo päässä, koululaukun kanssa olohuoneeseen Miriam söi vielä kaikessa rauhassa paahtoleipää ja Kirsten totesi katsoneensa sittenkin väärin kelloa, että 25 yli kahdeksanhan se vasta oli, ei mitään kiirettä.

Luennon jälkeen olin menossa kaupan kautta kirjastoon, kun Christian Unionin ihmiset tunkivat käteeni esitteen niiden tämän viikon ohjelmista. Lounaspuheita. Ajattelin, että ei mulla parempaakaan tekemistä ole, ja että sinne kirjastoon ehtisi vielä sen jälkeenkin, joten menin sitten kuuntelemaan niiden surkean puheen Apathy is no excuse apatiasta Jumalaa kohtaan. Pointti tuntui olevan, että ei Jumalasta tarvitse välittää sillä Jumala välittää meistä silti. (Huomenna on puhe How To Have Great Sex, en ole ihan varma miten se liittyy kristinuskoon.) Onneksi siellä sai ruokaa! Ruoka oli oikein hyvää. Aluksi tosin oli ahdistavaa, kun yhtäkkiä istuin kolmen virolaisen piirittämänä. Jos ne olisvat olleet yhtäänkään kohteliaita ne olisivat voineet havaita sen, että tosiaan istuin periaatteessa niiden keskellä ja esitellä itsensä. Mitä mun sitten olisi muka pitänyt tehdä? Musta oli kyllä ihan mielenkiintoista kuunnella viroa, kun en ollut sitä ennen kuullut puhuttavan, mutta samalla se tuntui tosi salakuuntelulta. Mutta en voinut oikein mitään niillekään sanoa, koska sitten olisin paljastanut ymmärtäneeni osan keskustelusta ja salakuunnelleeni ja ne olisivat joutuneet vaihtamaan kielen englantiin. Onneksi joku Sharla sitten huomasi mun istuvan kärsivän näköisenä ja tuli esittelemään itsensä ja puhumaan mulle.

Tuon lounasjutun jälkeen sitten menin sinne kirjastoon ja lainasin kirjoja. Olin menossa kahville, kun tajusin hukanneeni piponi. Tuossa vaiheessa tosin olin jo hukannut hanskani kahdesti ja ensimmäisellä kerralla ne löytyivät ranteistani (ne ovat sormettomat, joten ne menevät niin) ja toisella kertaa laukustani. Mutta pipoa ei löytynyt päästä, taskusta, hihasta eikä laukusta. Kiersin sitten kaikki paikat joissa olin käynyt ja sieltä lounasjutun tuoliltahan se löytyi. Siellä se raukka-parka oli ihan yksin, hylättynä. Onneksi löysin sen, koska sain sen Tarulta joululahjaksi ja mua olisi harmittanut tosi kovasti, jos olisin sen kadottanut, kun sillä oli kuitenkin enemmän väliä kuin jollain pari vuotta sitten euron alekorista ostamallani pipolla.

Piponi löydettyäni menin kahvilaan lukemaan toista lainakirjaani ja siellä jopa kahdessa pöydässä oli tuttuja! Toinen pöytä tosin oli täynnä, enkä mahtunut siihen ja toisessa Stella puhui puhelimeen. No ainakin tuli luettua.

Antropologian luento oli jonkun feministin pitämä ja se oli tosi ärsyttävää, mutta onneksi sen jälkeen menin Sannin kanssa kahville siihen kahvilaan, jossa on pyöröovi (The Hub). Jonottaessamme kahvia, Miriam ilmaantui viereeni. Se teki niin viime tiistainakin neljästi. Sitten se vain sanoi mun seuraavan sitä, vaikka se aina ilmaantui sinne missä mä olin ollut ensin.

Sannin kanssa näimme arkeologian luennoitsijani Rick Knechtin ja ilmoitin Sannille lähteväni sen kanssa Alaskaan. Sanni innostui siitä kamalasti myös, joten menimme tietokoneelle lähettämään Rickille sähköpostia.

Kotona nukuin ja näin mielenkiintoista unta, jossa hain King's Collegen (yliopistomme vanhimman rakennuksen) kappelista turvapaikkaa, lensin ilmapallolla, johon Kirsten antoi mulle pumpulista tehdyn narun, joka tietenkin katkesi. Ilmapalloa tietenkin tarvitsin päästäkseni kappelin katossa olevien elefanttien luo.

Puoli kymmeneltä heräsin sohvalta siihen, että Miriam tuli kotiin kolme tuntia kestäneestä kokouksesta. Tajusin sitten, että ei mun enää tarvitse roikkua ilmapallon narussa (käteni ja jalkani puristivat tosi jännittyneinä ja olin muutenkin ihme kippuralla vaikka sohvalla oli ties miten paljon tilaa). Ruokaa söimme sitten vielä puoli yhdeltä toista Kirstenin tullessa kotiin. Se vähän nauroi meitä, koska katsoimme Mulania, mutta kiinnostui sitten siitä itsekin ja jäi katsomaan.

Mitähän kummallista huomenna tapahtuu?

Nyt teen jonkun tällaisen jutun, jonka Lena oli päiväkirjassaan tehnyt. En ole ihan varma onko tämä kovin hyvä juttu tehdä.

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Tiia
2. Tiimari
3. Diia, Thia, Tia, Tea-a, Cia yms. väärinlausumat.
KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. Sadepeura
2. Lyra Blackbird
3. Farina
KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Kummallisuus
2. Pohtivuus
3. Suomalaisuus
KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Hankaluus
2. Heräämättömyys
3. Se, miten saan kaiken räjähtämään
KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. Se, että jollekin rakkaalleni käy pahasti
2. Se, etten tiedä mitä tulee tapahtumaan jossain pelottavassa jutussa
3. Terävät esineet
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Kofeiini
2. Ylämäki
3. Sohva
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Sukat
2. Yöpaita
3. Collegehousut
KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. Clachan Yell
2. The Ark
3. Raymond och Maria
KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:
1. Teekuppini on tyhjä
2. Ulkona sataa lunta
3. Olohuoneen ikkunassamme ei ole reikää
KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. Hassut korvat
2. Kivat sormet
3. Kauniit silmät
KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:
1. Luistelu
2. Tanssiminen
3. Teatteri (vaikken sitä nyt valitettavasti teekään)
KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Kuumeisesti haluan tulla kuumeettomaksi
2. Pestä hiukset
3. Imuroida
KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. Arkeologi
2. Rekkakuski
3. Lennonjohtaja
KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA: (Menenkin!)
1. Saksaan
2. Alaskaan
3. Suomeen
KOLME NIMEÄ LAPSELLE: (Älkääs dissatko. Tai dissatkaa vaan.)
1. Säde Amber
2. Sami Kristian
3. Lotta Aliissa
KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Saada aikaan jotain jännittävää
2. Käydä kaikilla maanosilla
3. Kokea unohtumattomia asioita!

£10,000.Lauantai 20.02.2010 18:26

Artikkeli: http://www.pressandjournal.co.uk/Article.aspx/1614764/?UserKey=

Miksi mä tunnen tällaisia ihmisiä? Tai siis musta on tosi hienoa, että Alasdair lahjoittaa kymmenentuhatta puntaa pelastaakseen Peacock-taidekeskuksen. Ja keskustassa olevan puiston! Kun jotkut hölmöt haluavat rakentaa siihen jonkun naurettavan ostoskeskuksen tai jotain muuta tosi typerää.


Aberdeen muutenkin voisi vähän järjestää tärkeyslistaansa, kun niillä ei ole varaa pitää kouluissa tarpeeksi opettajia ja sitten ne rakentavat jotain turhaa, mitä kukaan ei tarvitse. ( http://www.comparethesquare.com/ )

Mutta jee, ensi kerralla kun kirjoitan jonkun (Tiian) ystäväkirjaan voin lisätä siihen taas yhden idolinimen lisää! Ensimmäisen kerran, kun näin Alasdairin tapasin sen tosiaan Clachan Yellin ceilidhssä ja se oli mun mielestä tosi mahtava. Ja sitten sen jälkeen se on muun muassa lahjoittanut mulle sängyn ja luvannut tuoda mulle jotain saamelaista musiikkia. Tosin se ei välttämättä muista sitä, kun keskustelimme siitä, kun meillä oli vähän toisenlainen kriisi meneillään.

Voin myös kertoa, että sillä on maailman söpöin 3-vuotias poika Luca! Musta tuntuu, että olen nähnyt ne kaksi muutakin sen poikaa, mutta en ole ihan varma asiasta.

Mä en nyt tiedä kiinnostaako teitä vähääkään tämä merkintä, vaikka tämä onkin paljon tärkeämpi kuin Maija Vilkkumaan laulut, joita öisin kuuntelen. Minun mielestäni Aberdeenin tulevaisuus on aika tärkeä juttu, mutta teitä ei välttämättä voisi vähempää kiinnostaa. Mutta mun pankkini on ihan siinä puiston laidalla. Ja sen kadun varrella pidetään aina markkinoita, joilla myydään kengurupurilaisia.

// Graham Stephen: "Top musician - has somebody else pledged £10,000?"
Alasdair Iain Johnston: "Aye - that was one of a couple of wee mistakes. They also missed out my best quote: "Life without art is like herring without oatmeal!!" I was gutted. Anyway would you like to join me?"