IRC-Galleria

Nimesi sun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.

Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koirani viimeiselle matkalle lähti.

Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.

Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.

Rakkaalle koiralleni, joka on mennyt parempaan maailmaan, ja jonka elämä sykkii meille jokaisessa tähdessä, hymyää auringon säteiden myötä, laulaa vapautta lumimyrskyssä ja kasvaa rakkautta ruohonkorsissa.

Tuolla jossain kaukana on maa,
minne moni sun kanssas matkustaa.
tuolla jossain kaukana on maa,
siellä sydämesi pieni levätä saa.
Tuolla jossain kaukana on maa,
siellä kelpaa sun iloisesti haukahtaa.

Mä katsoin sinua pitkään ja hellästi silittelin,
ja mietin, lieneeköhän ketään silmiin niin viisahin
minulle katsetta luoneet, hellyyttä hellempää
tai ystävyyttä suoneet mi aina ymmärtää?

Sinä tiesit sen joka hetki, minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki sinä katsot,
katsot vain -mutta sylissäni vielä sinä nuolet käden selkää,
ja minä tiedän, että siellä metsän peitossa peikkoja pelkää.

Sillä sinne sinut kannan alle turpeen nukkumaan,
kunhan lääkärin pistää annan sinut uneen kuolettavaan,
mutta vielä hetken verran kun sydämes sykintää
tahdon kuunnella tämän kerran, niin hyvää ja elävää.

Mä usko en tarua ollenkaan, etteikö koirien taivasta ois;
nehän aina antavat parastaan eikä kellekään murhetta sois
ja jos sieluista sitten puhutaan, miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itse luomitta luoduiltaan? Ei niin Hän tehdä saisi.

Ennen kuin silmät sammuvat minä kerron oravista,
joita koirien taivaassa haukkua saa,
ihan kaikista puiston puista- ja sitten se vaipui,
vaipui vain, kuono kylmeni kokonaan, sitä pitelin
vieläkin polvillani ja tietenkin myös sitä sieluaan.

Mä muistan sut aina,
Sun pehmeän turkin,
Ne ihanat silmät.
Mutta nyt, nyt en voi niitä enää katsoa
muualta kuin valokuvista,
mitkä sinusta otin!
Koitan elää näin,
vaikka onhan tämä kovin tuskallista!
Kaipaan sinua!


Niin kovasti koskettaa luopuminen,
se käy kipeää.
Enää ei ole ystävä lähellä.

Muistot lempeät minussa elää,
sisälläni kaipaus lepää.
Muistan sinut suloisena, tärkeänä,
rakkaana lemmikkinä järkevänä.
Maille kaukaisille lähdit,
elämän taaksesi jätit.
Täällä on yksi, joka sinua ajattelee,
yhteisiä hatkiämme lämmöllä muistelee.
Nyt olet poissa, ja kuljet polkua toista.

Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.
Minä katsoin sinua pitkään
ja päätäsi silittelin,
ja mietin lieköhän ketkään
silmin niin viisahin
minulle katsetta luoneet,
hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet
mi aina ymmärtää.
Sinä teit sen joka hetki
minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki
sinä katsot, katsot vain -
mutta sylissäni vielä
sinä nuolet kädenselkää
ja minä tiedän että et siellä
metsänpeitossa peikkoja pelkää -
sillä sinne sinut kannan
alle turpeen nukkumaan
kunhan lääkärin pistää annan
sinut uneen kuolettavaan,
mutta vielä tämän kerran
sun sydämes sykintää
tahdon kuunnella hetken verran
niin hyvää ja elävää.
Mä en usko tarua lainkaan
ettei eläinten taivasta oisi
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan,
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itse luomilta luoduiltaan
ei niin Hän tehdä saisi.
Ennen kuin silmät sammuivat kokonaan
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa,
ihan kaikista puiston puista -
ja sitten se vaipui, vaipui vain
ja kuono kylmeni kokonaan,
sitä pitelin vieläkin polvellain
ja tietenkin myös sitä sieluaan.

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

Hautakummun alla nukkuu syvää unta,
ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.
Sydän pieni sammui kesken leikin,
minne lienee enkeli veikin.
Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,
elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee.

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..


Olet poissa ja lennät lailla tuulen.
Et enään palaa, kyllä sen tiedän.

Silti sydäntäni kivisti, kun tuo päivä koitti.
Älä sure, älä itke.

Minä en unohda, olet sydämmessäni aina.
Rakastin sinua aina, rakastan edelleen.

Olet nyt reunalla pilven,
poissa kivusta, elämää täynnä.

En ois tahtonut sun lähtevän,
Olisin halunnut sun jäävän,
Mutta elämäsi loppui lyhyeen,
pääsit uneen ikuiseen,
on sun hyvä olla siellä,
Mihin minäkin tulen joskus vielä,
minun sinä olet vieläkin,
Sain susta oman suojelus enkelin,
En ajattele että tämä päättyy tähän,
kun tiedän, taivaassa aloitamme sen,
iankaikkisen, onnellisen elämän.
Sä oot mun sydämmessä vieläkin,
Sun siellä pysyvän tahtoisin,
ja tiedän et siellä pysytkin,
Sinua tulen siihen asti kaipaamaan,
kunnes taivaassa jälleen kohdataan.

RAKASTAN SINUA AINA! <3 :'( mamman oma kornappa.