IRC-Galleria

Ja tällä tekstillä avaamaani keskustelua voi seurata osoitteessa www.nakokulma.net/index.php?topic=14130.0;topicseen





Suihkussa äsken yhtäkkiä koin tämän kaiken niin selkeästi, aivan näin kaiken kuin viedona. Ihan selväähän tämä kaikki kai monelle on, ja ollut minullekin, mutta nyt ymmärsin tämän niin paljon konkreettisemmin.

Oikeastaanhan fyysistä minäämme ei ole olemassakaan. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa jäkälää ei ole itseasiassa olemassa. Jäkälä ei ole itsellinen olento vaan kahden eri olennon symbioosi. Tosin näitä kahta muutakaan olentoa ei ole olemassa.

Ei ole olemassa sellaista ainetta kuin minä. Jokainen solumme muodostuu monista eri komponenteista ja kaiken maailman hiukkasista ja mistä lie. Ja ne taas muodostuvat vaikka mistä. Jokainen atomi joka meissä on, muodostuu sekin lukuisista eri osasista, ja nykyään tiedetään neutronien ja sen sellaistenkin vielä pilkkoontuvan eri osiin. Veikkaanpa että niin tekevät vielä nekin osat.

DNA:mmekin on vain alkuaineita. Kaikki tämä on sekin vain energiaa. Alkeellisin olemisen alku, kaikkein pienin ja yksinkertaisin aineen osa on vain aavistus heräävästä energiasta ja sen alulle panemasta tapahtumaketjusta. Eikä mikään voi olla olemassa ilman vähintään kahta vaikuttavaa voimaa.

Tämä kaikki koskee myös sieluamme. Itseasiassa sekään ei taida olla edes olemassa. Loppujen lopuksi. Sielummekin koostuu jostain vielä tieteellisesti todentamattomista alkuenergioista ja käsityskykymme ylittävistä aineksista.

Vai voisiko sielumme olla olemassa ihan omana itsenään...mutta jostainhan senkin pitää koostua? Voiko se koostua jostain aivan itsessään olemassa olevasta aineesta, onko olemassa ainetta nimeltään "juuri minun henkilökohtainen sieluni"? Jokainen sielu on kuitenkin erillinen, joten voiko olla miljardeja biljoonia alkuvoimia nimiltään sielu?

Sielunkin on koostuttava jostain. Ja jotenkin kaikki sielut ovat kytköksissä toisiinsa ja muodostavat yhdessä universaalin maailman sielun tai energian johon yhdistyy aivan kaikki mitä on olemassa. Kaikki voimat kuitenkin vaikuttavat toisiinsa joko suoraan tai välillisesti.

Alkuaineiden ja alkuenergioiden luonnollista toimintaa häiritsee kaikki epäpuhtaus ja epävire. Tämä pätee niin fyysisellä tasolla kuin hengenkin puolella. Niin kauan kuin epäpuhtauksia on, vähänkään, se täydellinen harmonia kaiken välillä ja sisällä ei voi toteutua, johon tämä kaikki olevainen pyrkii. Ja se pyrkii siihen aivan luonnostaan, tahattomasti, väsymättä, niin kauan kuin vain suinkin on tarpeen. Kun tämä joskus vielä, ja uskonpa että se vielä joskus tapahtuu, niin mitä sitten tapahtuu?

Voi se on varmasti jotain niin uskomattoman kaunista ettei sitä voi koskaan ihminen kyetä tällä tasolla käsittämään... Mitähän sitten tapahtuu.... oih...

Meidän olisi elettävä ja toimittava niin niin niin niin paljon puhtaammin joka tasolla jotta tämä voisi joskus tapahtua. Ja vaikka me kaikki, siis aivan joka ikinen iikka maailmassa yhtäkkiä valaistuisimme täysin ja puhdistuisimme yhtäkkiä niin tekojemme vaikutukset varmaan kuitenkin tuntuisivat pitkään... ja entäpä kaikki muilla planeetoilla asuvat? Koko universumin jokaisen osapuolen pitäisi olla mukana tässä.

Oi ja voi. Kyllä se vielä joskus tapahtuu.

Jos aina vain nielet kiltisti mutisematta sinuun kohdistuneet loukkaukset ja ilkeydet, teet väärin itseäsi kohtaaan. Jokainenhan tietää tämän.

Mutta muistammeko että teemme väärin myös toisia kohtaan? Ilmaisemalla loukkaantumisemme ja suuttumuksemme kerromme loukkaajallemme hänen tehneen väärin. Muutoin hän ei ehkä sitä itse tajuaisi, emmehän me aina ole niin tietoisia teoistamme. Näin annamme hänelle myös mahdollisuuden muuttaa käyttäytymistään.

Ja oppia. Esim parisuhteessa... Selän takana ystäville valitetaan kuinka puoliso tekee sitä ja tätä, vaikka puolisolle ei ole välttämättä tästä edes sanottu. Onko ihme jos tilanne vain pahenee kun mukaan tulee kertynyttä patoutunutta ärtymystä jolloin kaikki muukin alkaa ärsyttää ja kaikki menee ihan sotkuun ja sekaisin. Lumipallo ilmiö. Mutta täähän pätee kaikissa ihmissuhteissa, niin pysyvissä kuin ohimenevissäkin.

Meidän on ilmaistava tunteemme. Olemme vastuussa toki lähinnä omista teoistamme, mutta on meillä silti myös yhteisvastuu toisistammekin.

Emmekä saa antaa periksi ja kääntää polkumme suuntaa ja luopua meille tärkeistä asioista vain siksi, että joku koittaa meihin vaikuttaa. Kahnauksia ja vastuksia tuleekin elämässä olla, ja missä olisimme jos jokaisen myötä vaihtaisimme suuntaa.....

Eiköhän sovita niin, että tästä lähin sanomme aina kun jokin painaa mieltämme tai ei tunnu oikealle, jooko? Ja jos ei oppi mene toielle perille, niin muistutamme pariin kertaan, ja jos ei vieläkään mene perille, niin jätämme asian taaksemme ja jätämme sitten omaan arvoonsa. Emmekä ota siiä kantaaksemme pahaa oloa vaan annamme anteeksi.

Eikö?

Kun näet unta jostain päivän aikana tapahtuneesta, vaikka ihan sinänsä turhanpäiväiseltä tai ei niin kauhea oleelliselta tuntuvasta asiasta, niin koita silti muistaa se. Jokin opetus tai oivallus, jokin josta sinun pitäisi jotain oppia, jokin muistutus siinä kuitenkin piilee.

Ei se aina heti avaudu, mutta joskus myöhemmin ehkä. Vaikka olisi kuinka pieni opetus tahansa, vaikka jotain arjen työtä koskeva ja helpottava, niin opetus ja helpotus siis kuitenkin.

Mitäänhän ei tapahdu turhaan ja kaikella on tarkoituksensa...joten koskeehan tämä siis kai uniakin?

Äh...pitäisikin järjestää aikaa jotta alkaisin pitämään itsekin unipäiväkirjaa...mutta kun... höh....

Ja taas työnlomassa heräsi kysymys....

No entä mistä hämähäkeillä riittää tota seittiä? Kun jostain aineksistahan ne sitä tekee... ei niillä voi olla niin paljoo kamaa niin pienessä kropassa =OOO vai osaako ne materialisoida sitä ns tyhjästä? Hmm... mistä herääkin kysymys...

Onko hämähäkin seitti todella oikeasti olemassa tässä maailmassa? Jos hämis materialisoi sen toisesta ulottuvuudesta niin eikö se ole täällä silloin vain hologrammina? Jos hämiksellä on niin suora yhteys toiseen ulottuvuuteen, niin onko se silloin itsekin osittain toisessa ulottuvuudessa? Eli onko hämiksiä loppujen lopuksi oikeasti olemassa tässä maailmassa? Hmmmm.......

Ja taas näitä pohdintoja kesken mökin maalausurakan... ja monien muiden pohdintojen...jotka valitettavasti suurimmalta osin pääsivät jo unohtumaan...


"Johtuuko se että vanhan maalatun laudan hajusta tulee joskus tai siis itseasiassa hyvinkin usein mieleen jostain syystä kala tai kalan haju, niin siitä että se haju on tosiaan samankaltainen, vai siitä että vanhat puuveneet haisee samalle ja siitä tulee mielikuva kalastuksesta, vai haiseeko ne veneetkin sitten samalle kuin kala?"

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

PS: Saa ja pitääkin kopioida omaan päikkyyn!! :)

Ja taas tänään lisää.....

Ihan huima vauhti tässä muutosten pyörteessä =) Ihan mieletöntä =) Ja niin yllättävillä tavoin =O Sellaisten ihmisten suunnalta ettei olisi koskaan arvannut....

Kyllä Jumala rakastaa omiaan...

Ja ihmeitä muuten tapahtuu nyt...

suuria ja paljon.

Olen tiellä ja vauhti on kova.

Valo on ihan tuossa,

kunhan vain kestän katsoa siihen.

Kiitos Jumala!

Minotauri II - Misery

Onko tosiaan näin.....

Mutta miksi sitten....?

Ehkä en koskaan ymmärrä.

Vapunajan mietintöjä.

Huuliherpekseen tarkoitettujen lääkkeiden ja hoitovoiteiden mainoksissa lähes tulkoon poikkeuksetta huuliherpestartunnan saanut henkilö on nainen. Jalkoihin liittyvien tartuntojen, kuten mm. jalkasienen hoitoon tarkoitettujen tuotteiden mainoksissa henkikö taas on lähes poikkeuksetta mies. Näin ollen päädyin seuraavaan johtopäätökseen.

Nainen tosiaankin on seksiobjekti. Naisen huulien on oltava aina suutelukunnossa ja hoidetut, sekä naisen muutenkin pyrittävä viehättävyyteen. Mies taas saa aivan yleisesti hyväksytysti olla epähygieeninen ja ällöttävä. Miehen ei tarvitse välittää sattuuko juuri olemaan paikat kunnossa ja siistinä, naisellehan se on kuitenkin vain kunnia jos sattuu miehelle kelpaamaan, tiskatkoon huora pimeessä.

Ja vaikkakaan tuo tiskausheitto ei tähän ihan varsinaisesti kuulunutkaan niin so?