IRC-Galleria

Korviahuumaava mylvintä lakkasi äkkiä. Kuolemanhiljaisuus valtasi huoneen jokaista nurkkaa myöten. Äänettömyyden rikkoi vain lattialankkuja vasten rytisevät raskaat askeleet. Sieluton ihmissielu raahasi luisevat kädet maata laahaten rappeutuneen ulkokuorensa huoneen etuosaan. Ainoa inhimillinen piirre, mikä väsymyksen vääristämiltä kasvoilta oli luettavissa, oli hermostuneisuus.

Nikamat halkeillen olio oikaisi kieron rankansa täyteen mittaansa ja veti raitista ilmaa kiduksiinsa. Katonrajassa olevasta ikkunasta sisään tunkeutuva päivänvalo poltti pimeyteen tottuneen olennon kalmankalpeaa naamaa. "ai saatana unohin laittaa simpsonit nauhalle eilen", se sai ajatuksen väännettyä kuihtuneilla aivosoluillaan.

Hän loi silmäyksen vaiteliaaseen valtakuntaansa ja aloitti saatanallisen ölinänsä. Vuosituhansien takaiset muistikuvat parhaansa mukaan sanoiksi pukien se sai kuulijansa vavahtamaan erinäisistä tunteista.

Kului tovi, kului toinenkin, oli epäsikiö iänikuinen sanansa mahdilla luonut hämmennystä kanssaeläjiinsä. Puheensa päätteeksi se kokosi olemuksensa ja valui paikalleen, kunnes kammiota hallitsi taas piinaava hijaisuus.