IRC-Galleria

Kun minä synnyin 15.10.1991, Toivoin syntymä lahjakseni kukkaa, kaunista kukoistavaa ja luotettavaa kukkaa jolle jutella.
Kun ensi kerran avasin silmäni, huomasin että olinkin saanut lahjaksi kaktuksen. Kaktus oli ruma, piikikäs ja armottoman pieni.
Kun ensi kerran avasin suuni ja sain ääneni kuulumaan ymmärrettävästi kysyin, miksi sain kaktuksen, kun pyysin kukkaa kukoistavaa.
Antaja vastasi ettei ystäviään voi valita, ne saa lahjaksi ja ääni neuvoi etten antaisi ulkokuoren hämätä itseäni, sillä kauneus voi olla
sisäistä kauneutta.Vuosia myöhemmin aloitin koulun. Tapasin luokkani jota ensikertaa tervehdin.Näin luokassa paljon kukkasia ja
mukavan näköisiä ja komeita olentoja. Sitten huomasin syntymä lahjani, se sama kaktus istui nurkassa yksin, se ei osannut yhteyttää
muiden kukkien kanssa ja puhe oli vaikeaa. Opettaja luokan edessä käski minut kaktuksen viereen istumaan. Yritin tutustua kuten
syntyessäni minulle oli neuvottu, että jonain päiväna kaktus olisi ainoa ystäväni ja sen tuki olisi kaikkein suurin lahja mitä voisin saada.
Vuosia kului eikä kaktus puhunut minulle sanaakaan. Halusin kuulua isoihin orvokki kuntiin pellon laidalla ja kallioiden rinteillä ja hylkäsin sen.
Vuosia myöhemmin puron varrella huomasin jälleen kaktuksen. Sen päähän oli kasvanut nuppu, mutta yrittäessäni puhua se jälleen petti minut.
Kysyin sisälläni ääneltä kasvaisiko jonakin päivänä kaktukselle päähän punainen kukkarypäs, ääni vastasi ei, se lakastuu ennen aikojaan eikä
kuki ollenkaan. En antanut periksi vaan jatkoin etsimistä. kun täytin 15 vuotta huomasin että tunnen kaktuksen kauttaaltaan ja paremmin
kuin aiemmin. Kaktus tuli luokseni ja sen sisältä paljastui sisäinen kauneus rakkaus ja toivo. Rakastuin siihen ja tajusin miten ihanalta tuntui
viimein täyttää kohtalonsa ja suunnitella muuttavansa rauhaisaan paikkaan sen kanssa asumaan sen rinnalle koko loppu elämäkseni.
Kun istuimme auringon laskussa huomasin että nuppu oli auennut. Se hymyili minulle ja huomasin sydämmessäni että oma nuppunikin oli
auennut, ne yhtuivät kaktuksen nupun kanssa ja sen piikit putosivat maahan. Nyt sitä saattoi halata ja sen kanssa elää onnellisena.
Elämme elämämme onnellisina loppuun asti.

~ XxGokuranxX