IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Keskiviikko 01.04.2009 18:46

:'D http://peutska.vuodatus.net/blog/1885104 päivän sairain aprillipila - mut samalla hauskin.

Ihmisil on mielikuvitusta, mut ois toi voinu ollakkin totta. ::) Peutan sarjakuvablogi ftw.

[Ei aihetta]Keskiviikko 01.04.2009 16:24

lul, paskoko kaikki housuunsa ku ei kukaa uskaltanu sanoo edelliseen mitää? 8D En vaan voinu vastustaa kiusausta tehä aprillipilaa tosta.

Gallerian aprillipilaläppä oli ainakin hyvä. ;D

ho, mun piti eilen mennä nukkuun joskus aikasin, mutta en malttanu, kun mun piti seurata Himaruyan sivua kun aprillipäivänä sinne tulee kaikkee jännää Hetalia-juttua. <3

livejournalin perusteella en oo muuten ees pahimmasta päästä tän fanittamisen kanssa. :D:D Heti ku tuli kuvia Skandinaviasta:

"SWEEEDEEEN /dies a happy death."
"YES! FINLAND, SWEDEN, NORWAY, DENMARK AND ICELAND! *A*

/random comment is random, but I'm so happy XD"
"sdlfjasdFASLJDFSDF :DDDDDDDDDDDDD *SAVES ALL THE PICTURES*"

//

:]

pastaa~~Tiistai 31.03.2009 23:43

:D:D:D Mikä yhteensattuma! Hehkutin tänään just tota Hetalian pastajuttua, niin PEUTA:lta löyty ihanasti Tampere Kuplii aiheinen sarjismerkintä siitä. <3

Kiitos, päivän pelastus kun joku muukin hehkuttaa tota. 8D

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/54582/1238516532_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg (neljä (viis?) ekaa ruutua)

prkl. tein sillon sen "pastaa~~" videon mut sekunnissa sekin poistettiin nih!

Ja kaikki taas tajuu mitä mä sekoon. :3 ei se mitään.

(prkl. 2: olisin halunnu nähä Italia-cossin mut mä mihinkään Kupliiseen ehtiny. ;_; Onneks Animeconiin on näköjään tulossa _ISO_ Hetaliacossiporukka. <3)

kansallislauluistaTiistai 31.03.2009 23:34

haha, oon vähän reilu. Katoin yhen videon, jossa oli joku ruottalainen biisi. Lollasin sille, ku soli nii huono.

... sit tajusin, että se onkin niiden kansallislaulu. :3 No sori. Mut kuuntelin sen ilman laulua, niin se kuulosti paljon paremmalta.

Maamme-laulu ei kyl periaattees oo kaunis, mut... on siinä jotain. ;D ... Finlandia sais silti olla Suomen kansallislaulu. :p On se vaan kauniimpi.

Näin randomina tuli taas mieleen... ::)

randomia hypetystäTiistai 31.03.2009 21:26

JOO KESTÄKÄÄ KU ON LÄSKI KUVA. :D:D en jaksa pienentää.

"- Useilla on väärä käsitys siitä, että Kiinan hallitus pelkää internetiä. Asia on kuitenkin päinvastoin. "

... Eli Internet pelkää Kiinaa? :D:D joo oli pakko. (tos uutises on kirotusvihre, Intenet kirjotetaan isolla!)

//

Kiva kuunnella yhtä Pohjois-Italian character CD:n biisiä, jossa hoetaan lopussa 26 kertaa "pastapastapasta...." ja mä aloin kuuleen siin puoles välis vähän väärin. :--)

tää Etelä-Italian tomaattibiisikin on kiva... "Buono tomato, buono tomato, buono buono uu tomato!"

Toivottavasti pian tulis kokonaisena se Saksan biisi makkarasta ja kaljasta. :---) yks toinen Saksan biisi kuulostaa ihan Rammstainilta.

... Miks noi Hetalia character biisit muuten liittyy aina ruokaan? - I wonder.... tomaatti, pasta, wursti, olut... mitä vielä? - Kertookohan Japanin biisi mahdollisesti sushista, Kiinan biisi wokkiruuista, Suomen biisi mämmistä, Amerikan biisi hampurilaisista ja Ranskan biisi patongista?

Tai no Suomi tuskin saa omaa chara biisii. :--( prkl, Suomi ja Ruotti ansaitsee yhteisen dueton!

moi.

[Ei aihetta]Tiistai 31.03.2009 20:59

hahaa, sain siitä yhestä tentistä ykkösen ja oppimistehtästä kolmosen joten kokonaisarvosana opintojaksosta on kakkonen. 8D Pääsin siis läpi, eikä tarvi uusia. <3

En tosiaan lukenu toimintakonsepteista mitään, vaan vedin mutu-tiedolla. ;D Onneks se riitti.

kevätsiivouksen paikkaMaanantai 30.03.2009 23:52

Jahas, mulla on koneella 2100 kuvatiedostoa, joista suurinosa on kansioissa, mutta 151 kuvaa on vielä vailla lajittelua. ::)

Jos löydän kuvan jostain ja tallennan sen koneelle, en vaan aina jaksa löytää sille sopivaa kansiota: "kyllä mä siirrän myöhemmin sen sinne, minne se kuuluu..." Tai joskus sopivaa kansiota ei löydy. :p

Alkaa särkeen päätä, kun katon tota sotkua. >_< Vaikka jotkut kuvat onkin kansioissaan, lyön vaikka vetoa, että niissäkin on kuvia, jotka ei niihin kuulu tai ne kannattais laittaa parempaan paikkaan. :'D HUOH!

Videotiedostot on kyl melko hyvin oikeilla paikoillaan (koska kansiot muodostuu automaattisesti, jos lataa useamman jakson :'D)

Edit. Ai nii, unohin musat! :D Niitä mulla on vaan 533, eikä niitäkään oo kunnolla lajiteltu. ;_;

Hetaliaa~Maanantai 30.03.2009 18:02

Ah, tuli nyt hirvee halu cossata Suomea joskus. <3 mut hittoako mä osaan mitään uniformuu tehä. 8D No hei, kokeilemalla se selviää.

Animeconis tai Desuconis en varmaan kyl ehi cossii sitä, mut kattoo ny tulevaisuudes. :p riippuu tosiaan siitä, miten ehin väsään...

Ja pikkuveli haluais cossia Death the Kid:a ja pikkusisko Hatsune Mikua. 8D Hei c'mon, oonko mä joku pro ompelemises?

Mut ainakin tajuun, että EI NÄIN http://img11.imageshack.us/my.php?image=aphtheukscosplaysbypure.jpg

vaan NÄIN http://img11.imageshack.us/my.php?image=b04d2cab2e3b4f7d17e5c88.jpg (vaikka kuvan japsut onkin sata kertaa söpömpiä, mut unohdetaan se pikkuseikka. ;>)

Sairas "uutinen"Maanantai 30.03.2009 16:00

Japani, Tokio, 2008

Vuonna 2002 Japani hätkähti kammottavaa löytöä Tokion rautatieasemalla. Erään junanvaunun sytyttyä tuleen sähkövian takia juuri istumaan päässeet matkustajat ajettiin nopeasti vaunusta ulos pelastustöitä varten.
Muutamat matkustajat unohtivat laukkunsa junaan heidän poistuessaan ja kun jälkikäteen laukut avattiin selvittääkseen kenen laukuista oli kyse, eräästä laukusta löytyi jotain järkyttävää. Isoon matkalaukkuun oli pakattu teinityttö.
Tytön kaikki raajat olivat amputoitu ja hänet oli kääritty muoviin jättäen vain pienet
hengitysreiät. Tytön äänijänteet oli katkaistu, joten hän ei pystynyt huutamaan. Osansa löydöksen outoudesta teki se, että tytössä ei ollut merkkejä väkivallasta, vaan hän oli erittäin hyväkuntoinen ja hyvin hoidetun näköinen, hänet oli meikattu taidokkaasti ja hienosti ja muovi, johon hänet oli pakattu, oli samanlainen kuin lelujen ympärillä oleva kääre. Muovin päälle oli kirjoitettu luku 72 ja mukana oli vihko, jossa oli tiedot tytön allergioista, kuukautisten alkamispäivistä ja mahdollisista muistettavista huomioista terveyden suhteen.

Poliisi yritti saada tytöltä tietoa, kuka hänelle oli tehnyt tämän. Mitään tietoja ei kuitenkaan koskaan saatu ulos, koska tytön puhekyky oli tuhottu ja hän ei koskaan oppinut tai suostunut kommunikoimaan apuvälineiden avulla. Vasta nyt vuonna 2008, lähes 6 vuotta löydöksen jälkeen, tällä hetkellä 26-vuotias nainen on lopultakin suostunut kommunikoimaan kokemuksistaan.

Nainen kertoi olevansa Kikumi Tottoro. Kyseinen henkilö katosi vuonna 1999 rautatieasemalta ja häntä ei koskaan löydetty.
Vanhemmat luulivat tytön kuolleen, kun hänen katoamisensa ei koskaan selvinnyt. Kikumin mukaan hän eksyi vanhemmistaan ruuhkan aikaan ja joku vanhempi mieshenkilö tuli hänen luokseen ja sanoi vievänsä junahenkilökunnan luo, joka kuuluttaisi vanhempia. Mies kuitenkin vei Kikumin autoonsa, sitoi tämän silmät ja ruiskutti jotain ainetta, jolloin Kikumilta meni taju.
Seuraava muistikuva hänellä on kirkkaasti valaistusta viileästä valkoiseksi maalatusta huoneesta, jossa hänet on lukittu häkkiin kahden muun tytön kanssa. Kikumin kauhuksi keskellä huonetta on leikkauspöytä ja pöydän ääressä on mies lääkärintakissaan operoimassa sähkösahaa, jolla hän on leikkaamassa nuorelta tytöltä toista jalkaa irti.
Tytön toinen jalka on amputoitu jo selvästi aiemmin, kun taas käsien amputointi on tapahtunut vähemmän aikaa sitten siteistä päätellen. Kaikkein hirveintä Kikumille oli nähdä huoneen seinät, jotka olivat vieri vieressä jalustoja, joihin oli nostettu tyttöjä. Tyttöjen kaikki raajat oli amputoitu ja heidät oli meikattu hienoksi.
Vaikka tytöt eivät liikkuneetkaan, he hengittivät ja räpyttelivät silmiään, eli olivat selvästi elossa.
Kikumi kertoi menettäneensä tajunsa pian sen jälkeen kun hän lopulta huumaamisen jälkeen sai näkökykynsä kunnolla takaisin ja tajusi mitä huoneessa tapahtuu.

Seuraava muistikuva Kikumilla on sängystä, johon hänet on sidottu.
Hän kauhukseen tajuaa, ettei hänen suustaan lähde ääntä vaikka hän huutaa
ja kun myös tajuaa nopeasti karmaisevan syyn, miksi hän ei tunne toisen käden sormiaan.
Hänen vasen kätensä on amputoitu juuresta lähtien ja leikkaushaava on ommeltu siististi umpeen.
Kikumi kertoo, että huoneessa oli muitakin sänkyjä, joissa oli muita samanlaisia "potilaita".
Riippuen tytöstä raajoja oli amputoitu yhdestä kolmeen ja jokainen oli mykistetty niin, ettei kukaan voinut huutaa.
Osa tytöistä riehui villistä sängyissään yrittäen repiä itseä kahleistaan, osa vain makasi apaattisena paikallaan tuijottaen tyhjyyteen tai itkien.

Kikumi sanoi menettäneensä ajantajunsa nopeasti, koska hänet huumattiin päivittäin.
Hänelle tuotiin kolmesti päivässä juhlava ateria ja hänen kahleensa ylävartalosta poistettiin
jotta hän pystyi syömään jäljellä olevallaan kädellä. Alussa Kikumi heitti ruoat lattialle nähdessään ne, mutta nälän tehtyä tehtävänsä hän ahmi aina kaiken mitä tarjottiin. Pystymättä kommunikoimaan kenenkään kanssa ja näkemättä koskaan ketään muuta kuin muita tyttöjä, hän alkoi menettää nopeasti järkeään.
Hän ei tiennyt oliko yö vai päivä ja hän ei tiennyt, miksi tämä kaikki tapahtuu,
kuka tämän tekee ja milloin tämä loppuu. Päätellen muiden tyttöjen poistumisesta huoneesta ja palaamisesta yksi raaja vähempänä kuin lähtiessä hän tajusi, että joku sairas henkilö amputoi tytöiltä kaikki raajat pois yksi kerrallaan.
Periaatteessa kammottavinta Kikumin mielestä asiassa oli se, että amputointi tapahtui aina taidokkaasti, haavat sidottiin hyvin ja kukaan tyttö ei näyttänyt sairaalta tai kuolevalta. Leikkauksien takana oleva henkilö selvästi pyrki pitämään tytöt niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista, elossa ja terveenä ja vaikka Kikumi ei pystynytkään arvioimaan tarkasti aikaa, hän kuvitteli raajan amputoinnin tapahtuneen noin viikon parin välein.

Kun hänen viimeinen raajansa, vasen jalka, amputoitiin ja hän toipui leikkauksesta,
hänet siirrettiin "näyttelyhuoneeseen". Hänet oli edelleen köytetty sänkyyn kun hänet siirrettiin huoneen puolelle.
Kikumi näki taas kerran tilanteen hirveyden. Huone oli pyöreähkö ja selvästi viileä, seinä oli vieri vieressä jalustoja ja jokaisella jalustalla numeroituna tyttö.
Keskellä huonetta oli leikkauspöytä ja välineet ja pöydän lähellä häkki, joka oli tällä hetkellä tyhjä.
Kikumi näki myös ensimmäistä kertaa kasvokkain hänen vangitsijansa. Kyseessä oli vanhahko mieshenkilö, jonka lyhyt parta oli hieman harmaantunut. Mies näytti lempeältä, aivan perinteiseltä isoisältä, eikä mikään hänen kasvonpiirteissään antanut ilmi hänen hulluuttaan. Mies avasi Kikumin kahleet, jolloin Kikumi yritti heti purra miestä. Mies kuitenkin oli varautunut tähän, painoi Kikumin sängylle takaisin, käänsi hänet mahalleen ja kiinnitti hänen selkäänsä suoran metallilevyn,
jonka hän kiinnitti jollain mekanismilla Kikumin häntäluuhun ja takaraivoon.
Kikumi ei ollut huomannut, että hänelle oli leikkauksessa myös istutettu hakaset alaselkään ja päähän, jonka avulla häneen saatiin liitettyä metallilevy, joka teki mahdottomaksi liikkua sivuttaissuunnassa.

Mies toi eräästä pienemmästä huoneesta kärryillä uuden jalustan, jossa roikkui kyltissä luku 72.
Jalusta asetettiin tytön numero 71 viereen, jonka Kikumi näki itkevän. Jalusta oli noin 1.5 metriä korkea tyypillinen näyttelyissä käytetty isompi jalusta, jonka erikoispiirre oli keskellä jalustaa olevat kaksi uloketta, joista toinen oli paksumpi ja toinen ohuempi. Lisäksi jalustan takapuolella oli kiinnitysmekanismi rautalevyä varten.
Kun mies rasvasi jollain aineella jalustassa pystyssä olevat ulokkeet, Kikumi tajusi niiden tarkoituksen.
Mies nosti yllättäen vaivattomasti alastoman Kikumin ilmaan ja asetti hänet jalustalle. Kikumi tunsi,
miten ulokkeet työntyivät hänen vaginaansa ja anaaliinsa. Hän yritti liikkua, mutta miehen vahvat kädet, sisälle tunkeutuvat ulokkeet ja selässä oleva rautalevy tekivät sen mahdottomaksi.
Hän vain itki niin lohduttomasti kuin osaisi, muttei se aiheuttanut mitään muutosta lempeäkasvoisen miehen toimissa.
Kun ulokkeet olivat lopulta uponneet Kikumin sisään, mies kiinni rautalevyn jalustaan,
siirsi jalustan siististi seinän vierellä samaan linjaan muiden kanssa ja poistui huoneesta sammutettuaan valot.

Kikumi kertoi ensimmäisen yönsä, jos se yö edes oli, tuntuneen loputtomalta.
Ympäriltä kuului vain silmänripsien sulkemisesta kuuluvaa ääntä, joka oli karmaisevampaa kuin mitkään tuskanhuudot.
Päivien valvomisen jälkeen hän nukahti pimeyteen ja herättyään hän tunsi, että hänet oli yön aikana meikattu.
Huoneessa oli valot päällä, mutta mies ei ollut paikalla. Hän ennätti lopultakin katsoa kunnolla muita huoneessa olevia tyttöjä, niitä mihin hän näki kääntymättä ja huomasi heidän kaikkien olevan nättejä, siististi meikattuja ja nuoria. Alkupään numeron tytöt olivat vähän vanhempia, kun taas numeron kasvaessa tytöt nuorentuivat.
Kikumi päätteli miehen keränneen tyttöjä jo pidemmän aikaa ja nappaavansa tytöt noin 16-vuotisina.
Kaikki tytöt näyttivät hyvin samanlaiselta, oikein perinteiseltä japanilaiselta nuorelta tytöltä mustine hiuksineen ja nuorekkaine kasvoineen.

Pian mies palasi huoneeseen mukanaan jotain liuosta, jota hän ruiskutti jokaisen tytön suuhun ykkösestä alkaen.
Myös Kikumin suuhun ruiskutettiin suurehko määrä jotain ruokamaista ainetta, jota hän ei voinut muuta kuin niellä.
Ruokkimisen jälkeen mies juotti kaikki tytöt ja sen jälkeen hän kävi tytöt läpi tutkien leikkaushaavat.
Neljännellä kierroksella mies tyytyi vain ihailemaan "nukkejaan", joiden hiuksia hän saattoi vähän kohentaa, silittää tytön poskea tai suudella hellästi otsalle.

Täydellisesti ajantajun ja mielenterveytensä menettäneeni Kikumi kertoi vain tuijottaneen tyhjyyteenloputtomalta tuntuvia aikoja. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään järkevää, vaan hänen päässään pyöri ensin suuri määrä järjettömältä tuntuvia sanoja ja lopulta ei mitään. Hän oli kuin päältä pois kytketty robotti, joka vain söi, hengitti ja ulosti (hän huomasi sisällänsä olevien ulokkeiden olevan itseasiassa onttoja, joihin ulosteet ja virtsa menivät). Muutaman "ikuisuuden" mentyä Kikumi kuuli lujaa ääntä ja näki häkissä olevan taas kolme nuorta tyttöä. Kikumilla oli nyt suora näköyhteys leikkauspöydälle ja hän näki, miten mies taitavasti nukutti ja operoi tytöt, mutta kuitenkin selvästi kuin esittäen jalustalla oleville tytöille Mies oli kuin vaatimaton rokkitähti työssään, joka kommentoi proseduurejaan, kertoi ihastuneella äänellä siitä mitä hän juuri teki ja esittelisi verisiä välineitään. Kikumi näki, miten häkissä olleilta tytöiltä leikattiin yksitellen vasemmat kädet pois, jonka jälkeen heidät siirrettiin toiseen huoneeseen, josta ikuisuuden jälkeen heidät tuotiin
takaisin toisen jalan amputointia varten. Lopulta taas monen ikuisuuden jälkeen tytöt olivat täysin amputoituja ja heidät sijoitettiin Kikumin viereen.

Kikumi ei muista seuraavista vuosista paljoakaan. Elämä oli yhtä sumua ja tyttömäärä jalustoilla kasvoi jo yli sadan.
Kikumi muistaa vain kaksi erikoisempaa tapausta. Ensimmäinen oli kun tyttö numero 29, lähes Kikumia vastapäätä, oli kuollut eräänä yönä. Hän ei edes ensin tajunnut asiaa, kun kukaan tytöistä ei hirveän elävältä näyttänyt, mutta aamulla miehen tehdessä syöttökierrosta hän huomasi tytön nukkuneen pois. Mies murtui täysin tapahtuman jälkeen, huusi ja itki ja raivoissaan pahoinpiteli ja raiskasi erään häkissä olleista uusista tytöistä, jonka jälkeen hän leikkasi tytön pään irti sähkösahalla muiden katsellessa. Miehen käytös muuttui selvästi tämän tapahtuman jälkeen
ja hän alkoi jostain syystä viemään tyttöjä välillä ulos talosta. Hän nosti tytön pois jalustalta, pakkasi matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Seuraavana aamuna hän oli taas palannut tyttö mukanaan ja ruokahuolto toimi. Mies ei vienyt tyttöjä "ulos" mitenkään järjestyksessä tai säännöllisesti, vaan valitsi aina jonkun tytöistä ainakin Kikumin mukaan sattumanvaraisesti.

Jonkun 20 tytön jälkeen oli hänen vuoronsa. Mies nosti Kikumin jalustalta, asetti muoviseen pakettiin, laittoi sen matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Kikumi yritti kuunnella tarkoin mihin hänet viedään, mutta hän ei kuullut muuta kuin auton moottorin ääntä. Lopulta hän tunnisti selvästi rautatieaseman äänet ja kuulutukset ja kun hän kuuli palohälytyksen soivan ja virkailijoiden huutavan asiakkaita poistumaan, hän oli varma kuolevansa. Hän yritti huutaa, mutta se ei edelleenkään onnistunut, eikä hän myöskään voinut liikkua muovikuoren takia. Kun hän tajusi, ettei palanutkaan hengiltä ja että tulipalo on selvästi sammutettu ja hän on edelleen junassa eikä kuule miehen ääniä mistään, hänen toivonsa heräsi. Muutaman tunnin odottelun jälkeen joku nosti matkalaukun alas ja avasi sen. Kikumi sulki silmänsä tuskasta kirkkaan keinovalon tulvittua
matkalaukkuun sisään, mutta pian hän avasi ne uudestaan kivusta huolimatta ja katseli junavirkailijoiden täysin järkyttyneitä katseita. Hän ei kuullut mitään, hän vain itki onnesta ja pyörtyi lopulta. Seuraavan kerran kun hän avasi silmänsä, hän oli sairaalassa ympärillä oikeita sairaanhoitajia. Kikumin piina oli ohi, vaikkakin henkisesti hän oli niin rikkoutunut, ettei hän halunnut kommunikoida kenenkään kanssa vuosiin.

Vaikka Kikumi pystyikin kuvailemaan miehen ulkonäön hyvin ja vaikka juna-aseman turvakameroista mies tunnistettiin, häntä ja kaikkia yli sataa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Edelleen myös ympäri Japania ilmoitetaan lisää kadonneita 16-18 -vuotiaita tyttöjä, jotka jäävät kadonneiksi. Vaikka osa kadonneista katoaakin ihan muista syistä, viranomaiset tietävät hyvin, että osa tytöistä päätyy jonkun välikäden kautta keräilijän julman nukkeleikin osaksi.

//

The end, eli satuahan tää on. :--) Vähän saa ihmetellä, kun jotkut ottaa tälläsetkin todesta.

[Ei aihetta]Maanantai 30.03.2009 15:44

Joo moro :'D

Löysin yks päivä ihanan kappaleen SMAPilta (joo pitäis olla joku suosittukin bändi japanolandiassa, mut neverhöörd), niin sit löysin siitä jonkun metalli coverin joltain Marty Friedmanilta. :'D Se vaan naurattaa siks, koska alkuperäsessä biisis on niin rento fiilis ja siinä puhutaan vertauskuvallisesti kukista... ::)

Hassua, se kuulostaa hyvältä. Kipale on siis Sekai Ni Hitotsu Dake No Hana (The Only Flower In the World) tai jtn sinnepäin..

http://www.youtube.com/watch?v=-OIeNW4Y5SI alkuperänen (joo hetaliavideo, ku alkuperänen musavideo on niin lawl... 8D tykkään tästä enemmän ku on lyriikatkin)
http://www.youtube.com/watch?v=s0XGxqD5roo se metalliversio. 8D Kai tää biisi on sit tunnettu, ku joku jenkkikin sen tuntee.

Jostain syystä tykkäsin kuunnella tätä repeatilla ton kirjotusrumban ajan. Emt, jotenkin kiva fiilis tulee.

Jee, saan jostain biisistäkin kirjotettuu romaanin pitusen päiväkirjatekstin. ::) no oli pakko avautuu...

Edit. No tää "A Flower Unlike Any Other in the World" olikin se oikee nimi - yritys hyvä kymmenen.