IRC-Galleria

Ajattelin tänään pitää yhen hengen datausbileet kotona* ja kävin sen kunniaks Alepast ostamas karkkii. Tai no, se oli suunnitelma, mut enpä sit ostanukkaa karkkii, vaan maitoo, juustoo ja purkkiananasta. Niin, purkkiananasta. Mul on selkeesti joku kriisi.

* Pitää yrittää saada jotkut päivät kuulostamaan spesiaaleilta



Tiiän et kukaan ei ikin kato näit videoit, mut no.
Vaadin nutukkaat ens talveks, jos nyt oon ees täällä päin maailmaa.

Voisin ehkä mennä hetkeks seisoo sateeseen.

Mun on niin vaikea tajuta - enkä mä usko että tuun koskaan tajuamaan - miten jotkut ihmiset ei voi ymmärtää. Ymmärtää jotain tiettyjä asioita, jotka tekee toisten elämästä raskasta. Laukovat tyhmimpiä kommentteja ja toimivat alentavasti tiedostamattaan sitä.
Ihmisillä on niin järjettömän typerä tapa aina olettaa, että asioiden kaikki laidat näkyy päälle päin, ja näin ollen voidaan vetää täysin perättömiä johtopäätöksiä tilanteesta. Harva edes vaivautuu syvemmin pohtimaan, mistä toisen ihmisen tilanne juureutuu.
Ihmiset on liian takertuneita omaan kuvaansa maailmasta, että heti kun tulee jotain joka rikkoo sen, se ihan vartavasten yritetään työntää pois - tavalla tai toisella. Joskus voisi kuitenkin avata korvansa ja mielensä, ihan oikeasti kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Eikä aina ole edes mitään sanottavaa, koska kaikille tunteille tai tapahtumille ei vaan löydy sanoja - pitää osata kuunnella toisen tunnetta.

Voi itku ku meijän koulun terveydenhoitaja sielt Koreast oli kirjottanu mulle sähköpostia. ;_________; Kaikki mitä se kirjotti siihen, ää.
Ääää tuli hirvee ikävä sitä. Muistan vieläki ku juoksin vikana päivänä sinne sen ovelle. Yritin siinä sit koota itteeni ennen ku avasin sen oven etten purskahtais itkuun, mut heti ku näin sen juoksin vaan halaamaan sitä ja aloin parkumaan.
Maailman ihanimpia ihmisiä ja en kestä, jos en näe sitä enää ikinä.

아쉽다. Sanoisin suomeks, jos tietäisin miten se kääntyy. Semmonen tunne, et harmittaa kauheesti ku tuntuu, et jäi niin paljon sanomatta ja tekemättä. Ei sille kai oo sanaa.

Tulipa tyhmä olo.
Söin tossa äsken purkkiananasta ja kattoessani sitä parasta ennen -merkintää tajusin, et voisin syödä sitä samaa ananasta yhtä onnellisena melkein 20-vuotiaana, jos olisin avannu sen purkin vasta sillon.

Au mun masu. :C

Mä haluan - enkä vain halua vaan suorastaan vaadin - päästä kampaajalle.
No, vielä joku kuukaus kaks nii sihte. :-) Jjejee.

Menisinkö huomenna uimahalleilee vai en. En.
Tai toisaalta missen menis. Haluun kuitenki.