IRC-Galleria

changei

changei

㉵ - jAkOmIeLi

Selaa blogimerkintöjä

trypofobiaMaanantai 01.03.2010 08:25

mitä helkkaria. Olen lähiaikoina kiinnittänyt huomioo siihen että minulla on lievähköä trypofobiaa. Ei kaikki reijät sitä aiheuta, varsinkaan sellaiset jotka ovat jotenkin symmertisessä järjestyksessä. Viimeisin havainto minulla tuosta fobiastani on kun katselin Jake Slazengerin Nautilus levyn kantta, jossa on sellainen hieman mikroskooppikuvaa muistuttava kuva kostakin kasvin osasta jossa on erikokoisia mutta kumminkin aika pieniä reikiä. Se ei ole lootuksen siemenkota kumminkaan. Se on kuullemma sellainen joka aiheuttaa inhoreaktioita trypofobikoilla. Itse kun katselin netistä sen kuvia niin ei se kyllä minulle mitään aiheuttanut. Hassua sinäänsä, ja tämä on ilmiselvästi aika tuore ilmiö minulla, sillä en ole ainakaan ennen koskaan aikaisemmin huomannut moista, paitsi tässä ihan lähiaikoina

[Ei aihetta]Sunnuntai 28.02.2010 18:58

miksi en voi käpertyä syliin itkemään?

Kiva kiva perjantai!Lauantai 27.02.2010 18:17

Aamulla koulun asuntolasta kun herään, huomaan oloni olevan todella huono. Poskiontelot täynnä limaa ja kurkku tuntuu siltä kuin olisi nielassut kaktuksen, sekä vatsaakin jostakin syystä vääntää. Siinä vaiheessa olin jo melkein varma että päivä on tuomittu epäonnistumaan, sekä suunnitelma jonka toteutumista olen muutaman viikon jo odottanut, menee ihan perseelleen. Niin, kyseessä siis oli Mad Professorin ja Earl 16:ta keikka klubilla, jota olin innoissani odottanut jo hetken.

Päästyäni aamupäivästä sitten kotiin, menin nukkumaan samantien, sillä oli sellainen olo että hereillä oleminen vain yksinkertaisesti tuntuu ihan ylitsepääsemättömän tuskalliselta. Rahaakin on vähän, eikä oikein ole varaa ostaa mitään lääkitystä flunssaansa. Onneksi kaapista löytyi sentäs hieman tuoretta inkiväärin juurta sekä kaunopunahattu-uutetta, jolla akuutisti parantelin itseäni.

Herään illalla about noin kuuden aikaan, sekä oloni ei tunnu muuttuneen sitten yhtään aamusta. Ehkä hieman kurkkukipu hellittänyt, mutta muuten voimat täysin pois ja tuntuu ettei pysty oikein tekemään mitään. Mittaan kuumeen, mutta sitä ei (onneksi) ole. Käväsen kaupassa. Se oli vaikea reissu siksi, että minulla oli flunssan takia (ja on vieläkin) ruokahalu täysin kadoksissa, mutta tiesin että jotakin pitäisi kumminkin saada syötyä. Ostan pari olutta illaksi saunaa varten, pari banaania sekä purkin piimää. Kaupasta palattuani saan väkisin ahdettua pari banaania nassuun sekä juotua osan piimästä. Menen takaisin sänkyyn makoilemaan ja odottamaan saunavuoroa joka alkaa 20:45.

Mielessäni pyörii kokoajan pohdinta niiden vaihtoehtojen välillä että jäänkö vain himaan nukkumaan sekä tuijottamaan jotakin leffoja, vai lähdenkö bileisiin keikalle, jota olen niin kauan odottanut. Kummatkaan vaihtoehdot oikeastaan ei tunnu mukavilta, sillä tiedän että jos jään himaan nyhjöttään, mua alkaa jossakin vaiheessa vituttamaan suuresti se että taas löydän itseni vaan himasta. Bileisiin lähtökään ei tunnu mielekkäältä idealta siksi, että olen flunssan takia ihan totaalisen romuna, sekä bileissä kumminkin vain vituttaa se että on täysin voimattomana humalaisten ja kovan metelin keskellä. Päätän että en ajattele nyt asioita liian pitkälle. Tähtään nyt vain siihen että käyn saunassa, ja sen jälkeen mietin pidemmälle.

Hieman ennen saunaa sihautan pienet neljäkakskymppiset sekä juon toisen oluistani sekä koitan kitata monta kuppia inkivääriteetä hunajalla. Se sai minut onneksi hieman eloon niin että tuntui siltä että jaksoi ajatella jotakin muuta kuin vain sitä miten on kipeä. Saunakin tuntui niin jumalalliselta, kun tunsi kuinka se lämpimän kostea ilma tunkeutuu mun nenästä onteloihin hyväillen niitä sekä poistaen sieltä kaiken sen iljettävänöklöttävän rään. Muutenkin tuntui että siellä sai pestyä osan flunssapöpistä pois elimmistöstään. Edelleenkin oli hieman veltto ja voimaton olo, mutta se oli jopa osittain euforinen.

Saunan jälkeen saan syötyä loput ostamistani ruoista, joka sekin tuntui parantavan oloa kummasti. Mietin vielä sitä illan keikkaa, ja alan olemaan vakuuttunut siitä että voisin ollakkin senverta voimissani että jaksaisin lähteä sinne. Juon vielä oluen, jonka jälkeen oloni on jo senverta hyvä että olen ihan 100% varma että lähden keikalle. Jokatapauksessa mulla mielessä pyöri kokoajan ajatus siitä, että tässä kunnossa jonnekkin baariin lähtö ja tanssiminen ei ole mitenkään hyväksi, sekä tulen kumminkin huomenna katumaan sitä suuresti. Ajatteln jokatapauksessa että haluan nyt kumminkin lähteä, sillä se on huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kun löhöö himassa. Olo vieläkin veltto, mutta se voima joka tuli siitä psyykkisestä ajatuksesta niistä bileistä, sai minut kumminkin pukemaan päälleni ja lähtemään bussiin.

Bussissa jo nousee fiilikset, kun samalta pysäkiltä hyppää samaan bussiin pari tuttuani, jotka tosin ovat ihan helvetinmoisessa jurrissa (joka osittain ärsytti), sekä siitä syystä saivat omalla bilebilefiiliksellään minullekkin nosemaan sellaisen hieman iloisensävyisen olon. Itellä ei rahaa ole juoda, joten sitä virhettä onneksi ei tule tehtyä että päätyisi humalaan, sekä aamulla olisi treffit krapulan kanssa. Kyseinen baari myös on niin helkkarin hintava, ettei minun tee mieli tukea sitä baaria ostamalla kalliita juotavia. Hyvä niin

Hyppään keskustassa bussista pois, ja huomaan että samassaan bussiin oli matkan aikana eksynyt eräs toinenkin tuttu, joka oli menossa samalle keikalle. Siitä sitten kävellään yhdessä keskustorilta klubille jutellen niitänäitä. Siinä vaiheessa minä olen jo niin fiiliksissä kaikesta, että on flunssa olo jo melkeinpä kokonaan unohtunut. Päästyäni paikanpäälle samantien tanssisalissa tulee vastaan tuttuja naamoja ja kavereita. "moi, moi, moi, ai kas moi säkin oot täällä... mitäs sulle jne jne..." Tulee mukava yhteishenki bileisiin kun on paljon kavereita jotka tuntevat keskenään toisensa, sekä sinä tunnet heidät myös. Tapasi muutamia tuttuja joita ei ole tavannut edes moneen vuoteen. Sekin oli kivaa

Onneksi paikalla oli paljon ystäviä. He saivat minut unohtamaan kokonaan flunssani, sekä muutenkin tuskaa huutavan ruumiini. Onneksi frendit myös ymmärsivät kun kerroin että olen flunssassa ja sen takia välillä voin olla hieman väsähtäneen tuntuinen. Kavereilta sai akuuttilääkitykseksi onneksi illan aikana pari olutta sekä monet panokset. Illan aikana taas muistin monta kertaa sen, kuinka tärkeää ja mahtavaa se on että on ystäviä, sekä kuinka mahtavia ihmisiä minäkin oikeasti tunnen.

Kun Mad Professor & Earl 16 aloittavat keikan, huomaan olevani tanssilattialla ystävien ympäröivänä, ja he kohdistavat sellaista nousuhumalaista hymyään minuun. En osaa kuin hymyillä vain takaisin, ja miettiä mielessäni sitä mitenkä oli oikeasti ihan mahtavaa että lähdinkin bilettämään himaan jumittumisen sijaan.

Ainiin... jossakin vaiheessa keikkaa joku todella siro tyttö tuli kertomaan minulle että tanssin tosi naismaisesti, sekä se on hänestä eroottista. En edes ole tullut ajatelleeksi koskaan suuresti että miehet ja naiset tanssisivat eritavoin, mutta kun hetken asiaan huomioo kiinnitin, niin huomasin että kyllähän naisilla on paljon enemmän tanssissa liikettä joka sijoittuu lantion alueelle. Miehet tanssivat jotenkin kokonaisvaltaisemmin koko ruumiillaan. Erittäin jännä huomio, varsinkin kun olen erinäisissä tanssijaisissa pyörinyt pian jo 10v, enkä ole tuollaiseen niin paljoa koskaan huomioo kiinnittänyt. Ehkä moinen johtuu siitä että tanssilattialla noin yleesä ei kiinnitä huomioo oikein kuin tanssiviin naisiin, tai sitten on transsissa oman päänsä sisällä.

Melkein parin tunnin keikan loputtua tunnen olevani energisempi ja paremmin voiva kuin moneen päivään. Teen myös huomion että keikan aikana ihmiset ovat humaltuneet reilusti. Baarissa selvinpäin ollessa alkaa monesti vituttamaan se, että humalaisten kanssa keskusteleminen on aina niin pätkinäistä ja aihe poukkoileva, ettei siinä pysy oikein edes perässä. Se siinä onkin, että kun humalainen ihminen ei edes yritä pysyä jutussa mukana, vaan suoltaa ajatuksiaan ulos sitämukaan mitä etanolin turruttanut keskushermosto kykenee. Sitten sitä alkaa miettimänn että "ai tollanenko minäkin sitten olen humalassa? Ei helvetti!". Yritän olla liikaa kiinnittämättä huomioo moiseen, sekä päädyn hieman sivummalle vain istuskelemaan sekä seurailemaan humalaisten ihmisten poukkoilua. Sekin tuntuu jotenkin mielenkiintoiselta ja mukavalta, kun tekee samalla jotakin ihme analyysia niistä ihmisistä itselleen. Aina välillä sitä joku tuttu tulee siihen jotakin muutaman lauseen verran yrittämään kommunikoida, mutta eipä siitä paljon mitään tule. Ei haittaa, se on vain huvittavaa.

Valomerkki. Muistin himaan lähtevän bussin aikataulun 40min väärin, sekä lähdin heti valomerkin jälkeen hipsimään bussia kohti että ehtisin siihen. Kun olen pysäkillä niin huomaan että helkkari... tässähän on reilu 30min vielä aikaa. Käväsen ostamassa läheiseltä grilliltä falafel lautasen sekä käveleksin ympäri keskustaa hiljalleen sitä syödessä. Katselen ihmisiä siellä. Humalassa, humalassa, helkkari täällähän on ihan kaikki humalassa. Ne huutavat ja räyhäävät toisilleen, höpöttävät jotakin epäselvää kieltä jonka seasta saa jotakin suomenkielisiä sanoja selvää. Tulee sellainen olo niinkuin olisin jossakin eläintarhassa. Mutta mikä helkkari saa nuo suurimmanosan ihmisistä niin agressiivisiksi? Onko se vain yhteiskunnan luomaa tuskaa mitä kertyy ihmisen silälle, ja sitten humalapäissään se purkautuu... ehkä.... Siinä noin 1km alueella mitä kävelin keskustassa, näin neljä tappelua sekä kolme parisuhdedraamaa. Hienoa suomalaiset!

Kotiin päästyäni joskus kello viiden aikaan olen poikki, mutta hyvin onnellinen. Kömmin samantien sänkyyn, ja kertailen vielä mielessäni päivän tapahtumia. Tulen siihen lopputulokseen että oli erittäin onnistunut ja hyvä päivä. Ehkä yksi parhaimmista päivistä hetkeen. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä tai mullistavaa, mutta hyvä keikka ja ihanat ystävät riittävät siihen että päivästä tulee miltein täydellinen. Tuossa vaiheessa en enään edes muistanut sitä että olin ollut ihan paskana aikaisemmin. Nenästä vuotaa tosin vieläkin räkää, ja jalat ovat kipeet, mutta ei haittaa. Nukkumatti heittää silmiini unihiekkaa sekä nukahdan hymyssäsuin. Onnellisena... kiitos kaikille! Kiitos Ystävilleni että saan tuntea heidät, sekä kiitos kaikille jotka olivat organisoimassa ja mahdollistamassa kyseistä keikkaa. Kiitos itselleni että osasin valita hyvän vaihtoehdon, sekä nauttia niistä mahdollisuuksista mitä minulla oli. Tuon perjantain kaltaisia päiviä tarvitsisi enemmän... noh, kyllä niitä onneksi aina välillä tulee. Ne ovat elämän ilo ja suola

Peace & Love

kauneusihanneLauantai 27.02.2010 17:12

arghTorstai 25.02.2010 14:48

Kuka teistä on varastanut mun ruokahalun?
Voisitte kiltisti palauttaa sen takaisin

[Ei aihetta]Tiistai 23.02.2010 08:51

vittu ähän olen kännissä. ja mun pitäs mennä kouluun...

Valehtele, se kannattaa!Perjantai 12.02.2010 16:19

kiva kiva. Joku sitten oli saanut yhden mun salasanoista selville, ja vaihtanut sen. Se sama salasana oli mun irc-shellissä sekä mailissa. Onneksi muuta vahinkoa ei ollut ehtinyt tekemään. V******a tuollainen!

ja sitten viekä tälläinen:

http://www.itviikko.fi/tietoturva/2010/01/29/suomalaisista-irc-kanavista-vaaditaan-lunnaita/20101455/7?rss=8

auctio?Perjantai 29.01.2010 07:34

my heart is for sale at cheap rates