IRC-Galleria

Joskus ei tarvitse muuta kuin yhden ikävän ikävän ikävän unen siihen että tajuaa, miten tärkeitä ystävät on ja miten kova moukarin isku se oikeasti olisi, jos yhden saati kaikki joutuisi menettämään. Tajuaa, että se olisi ihan kamalaa. Sen on tiennyt aina ennenkin mutta sitten kun sen kokee, ei väliä että vain unessa, niin vasta tuntee ja tyystin tajuaa, miltä se tuntuisi. Minä en tahdo, että sillein käy. Oikeastaan tuollaiset unet, niin kamalia ja oksettavia ja hirveitä kuin ovatkaan, on ihan terveellisiä. niiden avulla oppii taas arvostamaan enemmän sitä, että on niin hyviä ystäviä. (se ei estä sitä kuitenkaan että sellaisista unista voi saada traumoja)

Otsikkoa saa sitten kukin miettiä tykönään. Se on Semmari-biisistä ja sopi minusta tähän juttuun kauhean hyvin. Sitä ei vältsisti tajua kun ei ole nähnyt sellasia unia kuin minä viimeyönä. Hyi että!!!

Mää en anna minkään örkin koskaan syödä teitä ystäväiseni. En koskaan. En enää edes unessa!!

Ripsari on aika kummaa. Tuntuu että silmistä tulee pingispallot ja että ne on irrallaan. Hmm. Onko tämä hyvä vai huono asia. Miettikää tykönänne. Heiiii!

Koiraa ei ole mutta kitara ja tarinat löytyy. Tänään keskustellaan kuitenkin siitä kitarasta. Ja kerrotaan yksi hauska tarina.

Oon tosi pitkään halunnut oppia soittamaan kitaraa. Eilen mää tajusin että nyt minä oikeesti voin. Tai siis aina olen voinut mutta nyt minä oikeesti päätin että soitan sitä ainakin pari kertaa viikossa. Olli-molli saa opettaa. Tai sitten minä itse opettelen jos se ei jaksa. Näin yöllä unta että osasin jo melkein soittaa ja se oli niin kivaa että motivaatio nousi kauheesti. Näin unta myös että opettelin soittaan saksofoniakin ja osasin melkein sitäkin O.o musta tulee musiikkinero ku tästä vielä harpun hommaan ja nään siitäkin vähän unta.

Mutta nyt lupaamani tarina, joka käytiin eilen puhelimessa ja aiheutti päivän kovimmat naurut. Tarinan nimi on: "Olli Rukkanen!!!"

Maiju : Haluutko kuulla tosi säälittävän jutun?
Ville : No kerros.
Maiju : Olli Hokkanen oli Laukaassa uutena vuotena kaupan vetonaulana.
Ville : Täh?
Maiju : No kai sää nyt Olli Hokkasen tiiät?
Ville : *nauraa hirveästi* eikun en minä sille naura *nauraa enemmän*
Maiju : Mitä ihmettä?
Ville : *nauraa hieman vähemmän* minä en viitti edes sanoa mitä kuulin.*nauraa taas enemmän*
Maiju : Hei toi ei ole nyt yhtään reilua. Sinun pitää kertoa tai minä en nuku ens yönä. HEIIII!!!
Ville : No siis kun minä kuulin *heh heh* että sinä sanoit että sinun RUKKANEN oli Laukaassa vetonaulana *hajoaa*
Maiju : *hajoaa* TÄH! :D

Siinä oli teille tosi elämän draamaa ja satuja :) Olkaa kilttejä. Ehkä rukkasia näkyy teilläkin.

Minä en kyllä tiedä että milloin olisin viettänyt paremman loman lopun kuin nämä päivät. Ne kaikki pelaamiset ja rubiikinkuutiot ja avanto ja ruoka ja Orvokki, Maiju, Jenni, Oskari ja Ville (ja Heikki).* Kaikki meni niin nopsaan vaikka jotkin asiat menikin kummasti. Mut millonkas asiat menisivät epäkummasti. Hetken sain kuvitella, millaista olisi, jos saisin pitää ne kaikki kaukana asuvat ystävät lähellä.

Minä tein myös lupauksia: 1. en pure kynsiä 2. laitan kännykän kauemmaksi että nousen heti aamuisin kun se herättää.

Ja Ville ja Jenni saa olla ylpeitä siitä kahvinjuonnista (minun nimittäin :)

Melkein lupasin että totuttelen kahviin mutta en tiiä pidänkö sitä lupausta. :D Nyt sanon näin Tervo-Karttulalaisittain: Työ ootte hirmu kivoja! Pittää nähä ihan pian!"

* nimiä ja niiden järjestystä ehkä vaihdettu tai sitten ei tai ehkä. ja voi vaihtaa ehkä enemmän jos joku tahtoo. (näin selkeästi:)

Ei itkeä saa, ei meluta saa! Joku voi vaikka saada risuja ja muuta tralalalaaaaa. Ja Maijua vain ahdistaa tralalalalaaaa.

On joulu ja on hirveen iloista ja kaikkea mutta... nyt kun on tällanen iloinen juhla minulle tuli kauhea ikävä kaikkia ystäviä, jotka asuu ympäri Suomea. Hei kaikki Hesalaiset, Tervolaiset, Karttulalaiset, Kuopiolaiset, Kotkalaiset, Pohjanmaalaiset... tuli niin ikävä että tuntuu että sisuskalut kääntyy nurin kun kaipuu on niin kova. Tulkaa tänne että minä saan rutistaa teidät ihan kasaan! IKÄVÄ!!!!

Hei tehdään niin että kun tästä vähän kasvan ja vaurastun niin ostan sellasen kylän johon voidaan muuttaa kaikki asumaan.

On huippua olla lomalla. On huippua, kun ei (mukamas) tarvii tehdä mitään. On huippua, kun huomenna on joulu. Ihan kauhean väsy silti. Kaikki syksyn univelat on nukuttava pois :P Mut huomenna on Jeesuksen synttärit ja voi olla iloinen ja rauhallinen ja kaikkea :) Hyvää joulua teille kaikki rakkaat ihmiset. Nukkukaa tekin ;)

Oon vaan koko viikon popittanut jotain hyviä / huonoja rakkasulauluja :D Oon kai jotenkin tärähtänyt. Yleensä en tykkää sellasista (paitsi Semmareiden). Etenkin jotain High School Musicalin juttuja olen nyt kuunnellut. Elämä on hei aika ihanaa ja hupsua. Mää tykkään teistä kaikista kauheesti !!!!!!!!

Onko teille koskaan käynyt niin, että kävelette kadulla ja rupeatte ajattelemaan jotakin erityistä juttua. Minulle kävi niin tänään, kun kävelin tänään matkakeskukselle. Tuli mieleen eräs tietty viikonloppu Kippolassa, kun eräst tietty ystäväni hajosi Huvila 2:sen sohvaan, koska luuli tuikkuastiassa olevaa kiveä kalaksi. (lålz)

Tämä juttu oli minusta silloin aivan huippu ja oli vieläkin. Kun tämä muisto väikkyi elävästi mielessäni puhkesin nauramaan suureen ääneen (sitä ennen olin virnistellyt huomaamattani tosi järkevän näköisesti). Voi että minua nauratti XD

Silloin huomasin, että pari vastaantulijaa tuijotti minua hyvin kiinnostuneesti (ja ehkä paheksuvasti). Yritin siinä paikassa lopettaa nauramisen mutta en oikein onnistunut. Kipitin nopeasti ihmisten ohitse hihittäen ja menin sivukadulle nauramaan nauruni loppuun. :D

Kiitti Maiju kun sää teet mun elämään tällasia tilanteita tietämättäsi :D Mun elämä olisi tylsää ilman sua<3

- Olenko tavannut väärin", kysyi Hosuli. "Sano jotakin, tai rupean taas itkemään. -Hosuli

- Eihän sitä aina tiedä, minne isät joutuvat - ja heidän kokoelmansa. -Muumipappa

- Kyllä te vietätte elämää: korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat ja mitä hyötyä siitä muka on? -Juksu

- Eräs sukulaiseni luki trikonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli mörkä ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana. -Juksu

- Anteeksi, mutta minäkin olen ajatellut siihen suuntaan. En voi asua enää kahvitölkissäni -Hosuli

- Vain vahingossa he astuvat toisen päälle ja itkevät sitä sitten viikon. Kustantavatpa vielä hautajaisetkin. -Fredrikson

- Minä tahdon ajaa karille nähdäkseni, miten saranakeksintö toimii -Fredrikson

- Hermoni ovat ihan sekaisin ja niin ovat tavaranikin -Hosuli (<-- ihan kuin minä)

- On tämäkin yhteiskunta, missä möröt saavat syödä kenet haluavat. -Muumipappa ( XD )

- Sinä siellä. Olet aivan liian pieni polttamaan tupakkaa. Sinun pitäisi juoda maitoa. Se on terveellistä -Hemulin täti (tai joku sellanen)

- Mitä suunnitelmia meillä on täksi päiväksi? Pienet sukanparsimiskilpailut? Mitä sanotte siitä? olen nimittäin katsonut teidän lipastonlaatikoitanne. -Hemulin täti


Oikeesti minä tunnen sukulaisuutta Hosuliin. Se vetistelee koko ajan ja pyytelee anteeksi tyhmiä asioita :D Näin nää kirjat avaa uusia maailmoja :)
Ihan kauhea tuo täti kun se vaan dissaa kaikkia ja tonkii toisten lipastonlaatikoita :D Sen mukaan kahvia juodaan vasta kun ollaan vanhoja ja tutisevia. Mustakin tulee isona tollanen täti :D


- Minusta te olette hieman huonosti kasvatettuja. Tai täysin kasvattamattomia. Tai synnynnäisesti mahdottomia -Hemulin täti

- Minun isäni ja äitini hävisivät kerran suursiivouksessa. Anteeksi vain. -Hosuli

- Anteeksi vain. Oliko se minun syyni? Minähän toivoin, että joku söisi hänet suuhunsa. -Hosuli

- Kummitus kutoi sukkia ja kaulaliinoja rauhoittaakseen hermojaan ja kinasteli Hosulin kanssa -Muumipappa

- Lähettäkää sedälle lentosuukko, lapset. - Mymmeli (voi lålz)

Hei millon ootte viimeksi askarrelleet? Se on niin leppoisaa touhua. Paitsi jos ei suju mutta silti. Kun oikein muistelee niin viimeksi ala-asteella askarteli silleen kunnolla. Siis silleen että jonkin askartelutyön valmiiksi saaminen vaati parin viikonkin työn. Ja hei se on tosi palkitsevaa.

Mulla on nyt työn alla joulukalenteri. Sellanen missä on luukkuja. Olin ostanut sitä varten kaikkea ihanaa askarteluroinaa ja just nyt, tänään, mää aloin työstää sitä. Ihanaa levitellä saksia ja liimoja ja mattoveitsiä (millon alkaa verenvuodatus?) ja kaikkea muuta mukavaa lattialle ja ideoida. OOOH!

Tässä menee kyllä hermot ja ikä ja terveys mutta jos takaisin tulee, siltä pikku-ihmiseltä joka tän tulee saamaan, ees vähän iloa ja kiitollisuutta, tää kannattaa :)