IRC-Galleria

Ensimmäinen koulupäivä on nyt ohi!

HYVÄSTI KESÄLOMA....koulu kutsuu.

Mä ihmettelin äsken suuresti, miks yhtäkkiä tuli n. 100 vierailua mun sivuilla.
Nooh tässähä se sitte selvisi ku menin kattomaan tota "Nyt!" juttua.

huhhuh mikä tuossa mun pvkirja merkinnässä niin ihmeellistä oli :D nooh mutta kivaha se vaa
on et ihmiset lukee mun mielipiteitä yms :))

Tosi outoa! Oon jo noin lähellä 18 vuotta. Täytyy myöntää että hieman pelottaa kyllä
kaikki tuleva vastuu ja kaikki. Mutta kaipa mä selviän kun niin monet muutkin siitä selvinnyt!
Onnneksi seuraavan vuoden suunnitelmat on lyöty lukkoon, rahatilanne turvattu ja muutenkin on tässä vielä aikaa todella miettiä mitä mä haluan tehdä työkseni elämässäni, miksikä mä haluan opiskella.

Meikkitaiteilija-maskeeraaja on mun suurin unelma ammatti. Mutta siinä tosiaan pitäisi olla niin perkeleen hyvä, että sillä elättäisi itsensä. Tai niin ainakin mulle on kerrottu.
Monet kyllä mulle on sanonut, että mä todella pärjäisin aivan mahtavasti sillä alalla, kun osaan kuulemma meikata niin perkeleen hyvin. Mutta ongelma on siinä, että mä en itse niin kovasti luota mun taitoihini, toivottavasti joskus opin vielä luottamaan, ja näkisin itse omat taitoni samanlailla kuin muut ne näkevät.

Mm. äiti, sisko ja monet ystävät pyytävät aina mua välillä meikkaamaan heitä, ja sairaalassa kun mulla oli hyviä hetkiä, niin monet pyysivät mua meikkaamaan heitä minun omalla tyylilläni, he halusivat nähdä miltä näyttävät minun tapaisilla meikeillä.
Se oli hauskaa!

Mutta OIKEASTI, minusta jokainen pystyy meikata ITSE samanlaiset meikit kun minulla on ja vielä tuhannesti hienommatkin, se vaatii vaan harjoittelua ja sitkeyttä. Heti ekoilla kerroilla eyeliner ei kaikilla tottele kiltisti ja pumpulipuikkoja kuluu, mutta se kaikki on kyllä vaivan arvoista, minun mielestäni. Ei tarvitse välttämättä olla mikään kunnon taiteilija, harjoitusta vain ja siitä se lähtee!
Ja sitten pitää jaksaa luottaa itseensä ja siihen että; "perkele kyllä mä osaan", ottaa se asenne käyttöön niin kaikki sujuu helpommin.

En tosiaan tiedä mikä tämän merkinnän idea on, kai mä vaan taas puran mun mielipiteitä ja ajatuksia, ja KANNUSTAN niitä ystäviä ja kavereita ja tuttuja jotka monet sanovat etteivät koskaan pystyisi meikata yhtä hienosti ja samanlaisia meikkejä kun mitä minulla on.
Kyllä te pystytte, jos vain sitä haluatte! Ja pystytte paljon hienompiinkin <3

Sitten muihin juttuihin.

Näytänkö mä teidän mielestä oikeasti vanhemmalta kuin 17,74?
Niiin monet sanoo että hei sähän näytät 20-25 vuotiaalta! Musta se on hassua, koska tunnen itseni vielä joskus 15 vuotiaaksi. Elän jotenkin vielä vahvasti VÄLILLÄ sitä aikaa. En oikein sisäistä sitä vielä, että mä todella täytän 18 vuotta marraskuussa. Hyvin hyvin hassua. Outoa! KAMMOTTAVAA :'DDD

Joskus tuntuu siltä että haluaisin olla lapsi vielä, silloin sitä vain murehti sitä, että kun mentiin kauppaan että saako tikkarin vaiko ei, ja voikohan se naapurin orvokki leikkiä tänään mun kanssani.
Vanhemmat, hoitivat kaikki asiat, ruoan laiton, pyykinpesun, siivoamisen yms. Itse piti vain korjata vanhat leikit pois. Nyt taas kohta jo mietitään yksin muuttamista, hoidetaan itse pyykinpesu, siivoaminen, raha asiat, kela-tukien hakeminen ja KAIKKI. En mä perkele saa enää edes viikkorahaa :'''D Kaikki rahat hankitaan itse.

Joo pitäiskö mun alkaa lopettaa tää pälpättäminen? Kuuluu huutoa: "JOO!!" :''D

Joo mutta sen sanon vielä, että mulla on maailman ihanimmat ystävät, jotka on aina mun tukena kaikessa, mulla on maailman paras perhe, joka ei hylkää mua koskaan, ja koira joka pusuttaa mua aina, on mua aina vastassa kotona häntäheiluen ja joka rakastaa mua ilman mitään että ajattelisi että mussa on joku vialla, tai että joku mussa ärsyttää..

Eli mulla on asiat tosi hyvin. En jaksa enää välittää pienistä vastoinkäymisistä, koska niistä mennään yli! Jokainen ahdistus loppuu joskus, ei se ikuisesti kestä. Se pitää vaan käsitellä, ja antaa sen tulla ja sitten antaa mennä pois. Avata portit ja lopulta sulkea ne. En aio jäädä enää roikkumaan pahaan oloon, en enää koskaan anna sen olla osa mua.

Kiitos kun kuuntelitte! kiitos hei.

On jotain mitä minun täytyy sanoa:

Asiat mitä teimme, asiat mitä sanoimme
Palaavat mieleeni ja saavat minut hymyilemään uudelleen
välimatka joka on välissämme
Se ei koskaan erota meitä

Ja sinulle on aina paikka sydämessäni

Muuttanut oot mun maailmain
Arki juhlaa kanssasi on vain
Sateen auringoksi vain sä teet
Kuivaat vihdoin kyyneleet

Kukaan suuntaa ei voi näyttää
Vaan se itse täytyy löytää
Ja nyt vihdoinkin sen nään

Kuulen äänes, se mua suojelee
kaikki kauniiksi tee

Asema hiljainen
Kiireiset hahmot sekoittaa pääni
Joukossa ihmisten
Sinunko kasvot? Sinunko ääni?
Mä katoan, mä hajoan
Jos putoan, niin tuletko vastaan?

Oletko siellä, jos putoan?
Tuletko vielä, jos putoan?

vittu et vihaan Kelaa! ne ei osaa hoitaa asioitaan