Minä haaveilen vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen
Minä muistan taas sen
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen
Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumenpeiliä vaan
Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen