IRC-Galleria

iita||

iita||

on Jamin, Vilin ja Niian äiti.♥♥

Be my pride.Perjantai 23.01.2009 23:39

Tänään kävi tunnistaja ja seuraavat tiedot merkittiin ylös.

"Tummanpunaruunikko.
Tähti, kuonopilkku, jänispilkku oikealla ylähuulessa.
Vasemman takajalan ruununrajassa sekakarvoja ja
juovakavio."

Verikoe otettiin ja mikrosiru laitettiin.
Hienosti pikkumies oli jos ei lasketa mikrosirun laiton yhteyessä
pystyyn hyppimistä.<virne>

Jami-muru 9kk.Torstai 22.01.2009 14:12

<rakas>

Tupakkalakko.Torstai 22.01.2009 10:01

Alotellaas ekaa päivän iliman ja
katotaan kuin onnistuu.&lt;hymy&gt;

Jami oppi tänään taputtaan!Perjantai 16.01.2009 02:03

Sulosen näköstä.&lt;pusu&gt;
Ja ihan uusia äänteitäki tullu ny pari päivää.
Ka ka ka on kova sana ja äippä fiksuna yrittäny opettaa
sanoon kakka.&lt;virne&gt;

Äitin iso mies.Keskiviikko 14.01.2009 14:16

Jami kasvaa hurjaa vauhtia.&lt;sydän&gt;
Uusia juttuja tuntuu oppivan joka päivä.

Jami osaa kontata ja nousta tukee vasten.
Käveleekin jo tuen kans, hyvännäköstä ku kaikki
mikä liikkuu (lelulaatikko yms) pyörii ympäri kämppää
ku tuo tassuttelee niitä vasten menemään. Uusimpana juttuna osaa
nyt tulla alaski ku kiipeilee. Ei enää pää kopsahtele
joka paikkaan.&lt;hymy&gt;

Pientä apinan vikaaki vissiin.
Tekoyskät yms onnistuu ja kahta kauhiammin pelleillään
jos joku nauraa.&lt;virne&gt;
Ja kiero on ku korkkiruuvi, kyllä ne lapset tietää jo aikaste
miten vanhempia huijataan.&lt;toru&gt;

Huiskuttelutki osaa jo ku jostain lähetään.&lt;hymy&gt;

Muru.<rakas>&lt;pusu&gt;

Kuvassa ikää n. 1kk.


Lukekaas.Tiistai 06.01.2009 18:50

"Äiti, rapsuttelin eilen napaani ja siitä tuli mieleeni,
että napa on aika hasssu jälki niin tärkeästä yhdyssiteestä,
joka muistuttaa minua siitä, miten minusta tuli minä!

On varmaan vaikea kuvitella, että minäkin olin joskus pieni, avuton ja täysin riippuvainen toisesta ihmisestä, mutta niin minä vain olin.
Se toinen ihminen olit sinä, äiti.

Sinä näytit minulle elämäni ensimmäisen perhosen ja elämäni ensimmäisen sateenkaaren.
Sinä olit läsnä, kun otin ensi askeleeni. Sinä olit ensimmäinen, joka sai minut hymyilemään ja nauramaan, ja sinä kuulit ensimmäisen sanani: "Isiiii!" (voi äiti, anna anteeksi.)

Olen mielissäni aina kun ihmiset sanovat, että olen sinun näköisesi, ja olenhan minä! Meillä on samanmuotoiset silmät, samanlaiset korvat ja nenä.
Jos oikeen tarkkaan katsoo niin huomaa, että varpaammekin ovat samanlaiset. Eikä se mikään ihme ole, kun oikein ajattelee - olen aina osa sinua, koska sinä loit minut.

Sinä muotoilit kasvoni miljoonin hellin suukoin.
Sinä opetit kaiken tärkeän maailmastamme ja minun paikastani siinä. Kaiken millä on väliä minä opin katselemalla ja kuuntelemalla sinua.

Opetit minulle, mikä elämässä on tärkeää - ystävällisyys, anteeksianto, rehellisyys, sitkeys, huomaavaisuus ja ennen kaikkea kärsivällisyys!
Opetit myös, että synkinkin päivä kirkastuu maidon ja pikkuleipien voimin. (Et äiti usko miten usein tämä oppisi on kantanut minut vaikeiden aikojen yli.)

Tällä kaikella yritän sanoa, että sinä olet se perusta, jolle koko luonteeni on rakentunut. Haluan myös kiittää sinua.

Kiitos siitä, että olet aina saanut minut tuntemaan oloni lämpimäksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, että olet antanut minulle sen mitä tarvitsen (ja vähän päälle), jotta voisin kasvaa täyteen mittaani, ja että olet kutsunut minua pikku enkeliksesi (siitäkin huolimatta, etten aina ollut mikään enkeli).

Kiitos siitä, että olet ensimmäisestä elinpäivästä lähtien ollut täysipäiväinen henkilökohtainen kuljettajani. Kiitos hyvästä kotiruoasta ja rakastavista, ravitsevista välipaloista päivästä päivään ja vuodesta vuoteen. (Erityiskiitos tuoreen pullan huumaavasta tuoksusta!)

Kiitos siitä, että annoit pyöreäposkisen kaksivuotiaan temmeltää tärkeiden tavaroittesi joukossa, ja siitä, ettet sanonut "mitä minä sanoin" läheskään niin usein kuin olisi ollut aihetta.
Kiitos kun otit minut syliisi aina kun halusin halia tai nähdä kauemmaksi. (Se ei ehkä ollut hyväksi selällesi.)

Kiitos siitä, että tulit aina hätiin kun kiljaisin: ”Tahdon äidiiiiiin!” Sinä autoit aina, kun jouduin ahdinkoon. Olet aina tiennyt mitä sanoa, tai olla sanomatta, jotta oloni kohentuisi. Vahvoilla, hellillä käsilläsi ja tyynillä, viisailla sanoillasi sekä monin lämpimin ja rakastavin halauksin sinä korjasit rikkoutuneet lelut ja särkyneen sydämen kerran toisensa jälkeen. Kiitos, äiti.

Kiitos, että rohkaisit minua löytämään todellisen arvoni ja seisomaan pää pystyssä.
Kiitos, kun kerroit, että pärjään missä vain, jos vain uskon itseeni niin kuin sinä uskot minuun. Äiti, sanat eivät riitä selittämään, miten tärkeää oli tietää, että sinä olit aina vierelläni rohkaisemassa minua tavoittelemaan unelmaani.

Sinä annoit minulle itseluottamusta, jonka avulla voin kohdata kaikki maailman haasteet hymyssä suin. Niin hienoa kuin suhteemme onkin, ei se ole kuitenkaan aina ollut pelkkää päivänpaistetta. Nokan koputtamista on tullut yhdestä jos toisestakin asiasta. Ja vaikka olenkin vähitellen oppinut syömään pinaattia ja nielemään kuuliaisesti tahmeaa yskänlääkettä, en ehkä koskaan toivu siitä, kun pakotit minut antamaan suukon isotädillesi suoraan hänen viiksiinsä! Mutta tarkemmin ajateltuna minun itse asiassa pitäisi pyytää anteeksi sinulta.

Kuten varmaan muistat, pienestä ilopilleristäsi oli joskus muutakin kuin iloa. Anna anteeksi kaikki ne kerrat, kun pahoitin mielesi ja sain sinut huolesta sekaisin ja kaikki ne unettomat yöt, jotka aiheutin. Anna anteeksi, että hypin kuralätäköissä juuri kun olit pukenut minut pyhävaatteisiin, ja että jankutin ”milloin ollaan perillä” joka kerran, kun ajoimme jonnekin.

Anteeksi, että yritin aina livistää ennen kylpyä ja murjotin, kun komensit minut kouluun tai et antanut minun teettää Mikki Hiiri –tatuointia tai lävistystä kieleeni…
Niistä kerroista olen todella pahoillani, kun olin kerta kaikkiaan häijy ja hankala! Harmittaa ne kerrat, kun herätin sinut aamuviideltä syntymäpäivänäni, jouluna ja muina kertoina, kun en jännitykseltäni saanut nukuttua.

Olen pahoillani siitä, etten antanut sinulle enemmän aikaa itseäsi varten. Edes muutamaa hiljaista hetkeä ajatella, uneksia. Ymmärrän nyt, miten paljon uhrasit vuokseni. Tiedän, että leikkihetkeni veivät voiton sinun lepohetkistäsi, ruoka-aikani veivät voiton sinun ruoka-ajoistasi ja pottaharjoitteluni vei voiton kaikesta muusta. Aina kun yritit hetken levätä, minä ryntäsin huoneeseen vaatien milloin mitäkin, kuten: ”Äiti, kamala nälkä!”, ”Äiti, ei ole mitään tekemistä.” ”Äiti, en löydä lemmikkitipuani mistään. Nouse heti paikalla ja auta minua etsimään sitä!”

En tiedä missä olisin ilman sinua, äiti, enkä voi muuta kuin toivoa, että minulla olisi enemmän aikaa kuin yksi ihmiselämä korvata sinulle kaikki. Olet näyttänyt minulle maailman, joka on ihmeitä ja rakkautta täynnä, olet johdattanut minut tielle kohti täyttä elämää ja tehnyt minut onnellisemmaksi kuin voit edes kuvitella.

Haluan, että koko maailma saa tietää: MINUN ÄITINI ON MAAILMAN PARAS!!
Sellainen sinä olet. Kiitos, äiti. Kiitän sinua kaikesta."


Jami konttaa!Lauantai 03.01.2009 22:32

Tänään menty jo pitempiä matkoja.&lt;tuuletus&gt;
Äiti oli vähän ilkee ja pisti alasti kylmälle lattialle,
ni jätkän oli pakko kontata ku ei voinu mahalteen mennä. &lt;virne&gt;
Hokaspa homman ja nyt konttaa vaatteetki päällä.&lt;virne&gt;

Me ollaan anoppilassaPerjantai 02.01.2009 17:21

taloo pitämässä pystyssä ku ne on Ruotsisa.
Enkä jaksa koko aikaa täällä istua. Ohhoh. &lt;virne&gt;

Irina ja Timo 24.12.2004Keskiviikko 24.12.2008 12:53

Kihloissa jo 4 vuotta!<rakas>

"Mä uskon, että utelias, intohimoinen
jättää jälkeensä erilaisen maailman
koska hän itse muutti sen

Ja uskon, että se joka ei riskeeraa
ei myöskään mitään saa
Ja Ellun - kana on parempi munimaan
koska se on vapaa

Uskon, että häpeämättömin on se,
jota eniten hävettää
Ja se joka ei keksi mitään
on kekseliäs syitä keksimään
Uskon, että sinunlaistasi ei löydy mistään

Minä uskon sinuun
ja, jos se joskus horjuu
silloin katso, katso minuun
anna katse, joka epäuskon tieltään torjuu
Minä uskon, olet uskontoni minun
minä uskon, katso minuun
minut ristiinnaulittiin silmiisi sinun

Mä uskon, että harhaillen näkee
jonkin asian sisään
Johonkin asiaan varhaiseen
pääsee hänen silmillään

Mä uskon tähän hetkeen
mä uskon huomiseen
Uskon ikuisuuteen ja uskon
hetken välähdykseen
Mä uskon, että sinä
keität minua paremman teen

Minä uskon sinuun..

Sua aion loppuun asti rakastaa
olen santaa, valon kilpaa
tiimalasin kanssa kohti
rannattomampaa rantaa
Ja se ottaa, se enemmän takaisin antaa
se on totta ja se kantaa
se on ihme - viisi leipää, kaksi kalaa

Uskon sinuun vaan
olet täällä päällä maan,
että uskoa saan"

Kaunista & rauhallista joulua kaikille!Tiistai 23.12.2008 17:04

Näytä vanha joulu
niin kuin oli sydänmailla
paljoutta vailla

Hävitä hetkeksi maailman pauhut
anna silmät lapsen
viisaus harmaahapsen
pois ota kauhut

Anna se elävä
tuli mun sydämeen
Vaihda mun varjoni
valtakuntasi kirkkauteen

Sydän saa laulaa
korkealle kohoaa
enkeli taivaan
Se laulaa - kaunis on maa
ei valtaa, kultaa,
vaan rauhaa päälle maan

Anna meille joulunrauha
kateus, kauna - tomuksi ne jauha
Hälle, joka laululle aiheen loi
ja sanat antoi jokaisen sydämen
sävel vireessä soi

Sydän saa...

Ei valtaa, taas mennä saa
ei kultaa, siihen lumiseen
lapsuuden postikorttimaisemaan
Ei valtaa, niin rauhan saa
ei kultaa, ja arkihuoleni kaikki
voin heittää mä unholaan

Lalalaa...
sydän laulaa saa
taas hallelujaa
laulaa kiitosta korkeaa