IRC-Galleria

Mitenköhän sitä tuntuu olevan kirjoitettavaa aina isyydestä?

Olisihan se sääli, jos ei olisi. Miten rakastankaan tuota pientä miestä. Miten voisikaan olla rakastamatta omaa lastaan, omaa lihaa ja vertaan. Ja Marius rakastaa takaisin. Hän on kasvanut siihen, häntä rakastetaan ehdoitta.

Hänen puuhiaan on uskomatonta seurata. Miten noin pieni mies voi olla niin innovatiivinen ja kokeilunhaluinen. Ne ovat hänen keinonsa oppia. Otetaan mallia äidiltä ja isiltä, kokeillaan, oivalletaan. Välillä kokeillaan asioita, jotka on kielletty. Pelisäännöt ovat selkeät, mutta rajoja on koetettava. Marius polkee tomerasti jalkaa maahan, jos kielto ei miellytä. Ja koittaa rikkoa kieltoa uudestaan.

Rakastava koti antaa myös lapselle rajat ja normit, joiden mukaan pitää toimia.

Jäin kotiin hoitamaan kipeää poikaa. Koti-isänä oleminen säännöttäis aika tavalla,
jos se ois taloudellisesti järkevää, voisin olla päätoiminen koti-isä.
Marius oli kohtalaisen kuitti, kun laitoin sen päikkäreille. Aamulla kun oltiin höyrykylpyilemässä
suihkussa, poika nykäs aimo pökäleen suihkun lattialle, päivä ainakin käyntiin komeasti.
Kaavin sen siitä sitten kissojen kakkalapiolla pois ja jynssäsin juuriharjalla ja tolulla.. Olenko vainoharhainen :>

Aamu sujui leppoisasti pojan sähläilyä seuratessa. Pari kertaa heitettiin vesimukit pitkin pöytää (kolmatta kertaa sitä ei enää täytetty:)