IRC-Galleria

niin moni pettäny puukottanu selkää syvästi,
ja yhtä äkkii ei enää riittäny sana "hyvästi"/
oon nähny sen saman tarpeeks monta kertaa,
eikä sitä fiilist mihinkää muuhun voi vertaa/
ku muistaa ettei kehenkää voi koskaa luottaa
mieles et kuolkaa ei näit tekoi voi muuttaa/
ku kaiken luottamuksen oon kavereille antanu,
joten mihin se kiitos ja arvostuksen ootte pantannu?/
viemärist jokasen sanan kaatanu ja mut unohtanu,
takasin ojan pohjalle turhast laahaamaa pudottanu/
varmaan siks kuvottanu niin moni sana nykyään,
joten itseltänne kysykää löytyyks kasvoilt hymyäkään/
ja kuinka moni teist onkaa jäänny mun luokse,
pari joita en kaipaa vierel siks huudan "juokse"/
ja mietin millon mä katoon jonnekki muualle,
mut lupaan kantaa vihaa kunnes joudun mullan alle/

Ottaisin uuden mahdollisuuden, kaatuisin,
Ottaisin laukauksen sun vuoksesi
Ja mä tarvitsen sinua niinkuin sydän tarvitsee lyönnit
Mutta ei siinä ole mitään uutta
Rakastin sinua punaisin liekein
Jotka nyt hiipuvat sinisiksi, ja sä sanot
"Anteeksi" kuin enkeli jonka taivas sai luulemaan sinuksi,
Mutta pelkään että,
On liian myöhäistä pyytää anteeksi, se on liian myöhäistä
Sanoin on liian myöhäistä pyytää anteeksi, se on liian myöhäistä...

Yks plus yks
Yhteen lasketaan
Yks plus yks
Samaa tarinaa
Yks plus yks
Yhteen kuulutaan
Oikee rakkaus ei vaadi muuttumaan..

Toiset sanoo mulle että musta ei oo mihinkään
Ei mua paljon haittaa enkä edes tahdo miellyttää
No se on sitten voi, voi jos en ole susta in
Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin?
Toiset sanoo mulle: "Sinä olet ylpee vittupää"
No nehän ei voi tietää että mäkin joudun nöyrtymään
Liian paljon paskaa sitä aina joutuu nielemään
Liian monta kertaa täytyy turhaan yrittää...

Sä et tiedä, et vois sietää, tätä mun olotilaa ainasta.
Silmin enkelin katselet mua ja kerrot kuinka sulla on vaikeeta.
Hetken jaksat elämääs valittaa, sit alat taas nauraa tyhjää nauruas.
Mä tiedän, sä oot kasvanu valheitten keskel,
mä taas synkän totuuden kans oon leikkiny pienestä asti.

Sä olisit tappanu jo ittes jos oisit mä,
sä olisit itkeny ittes uneen joka ilta jos oisit mä,
sä olisit paljon nöyrempi jos olisit mä.

Sä näät mut, et siltikään huomaa kipua jokapäiväistä.
Sisälläni tikittävä aikapommi,
joku päivä lähen yhtäkkiä.

Iltaisin oon rukoillut,
huutanut rakkaani nimee,
pyytänyt äitiä ja isää lopettamaan mun tuskat.
En tiedä miks Luoja mut valitsi tähän rooliin,
en tiedä miks just mun pitää kestää kipua fyysistä silloinkin kun olen onnellisin.

Mä olen vahva.
En mä kaadu.
En mä luovuta.

Silti toivon hetkittäin että nukkuisin täältä pois.
Silti toivon et ymmärtäisit, ystäväni, miltä musta tuntuu.

Olin onnellinen ku suhun tutustuin, mut
suoraan sanottuna oon nyt paljon
onnellisempi.
Näin millane oikeesti oot, ehkä meki tehtii jotai väärää
mut sä teit sitä enemmän.
En jaksa murehtii menettemistäs jatkan elämää
rauhas ja ihanien frendien kaa! <3

Katso, kun muistoksi muutumme taas
hiljaa tuuleen hajotaan
Katso, kun muistoksi muutumme taas
hiljaa tuuleen hajotaan

Hei, näin sen täytyi mennä
sinun maailmaas kolme liikaa ois
Niin se on
ei menninkäinen riitä päivänsäteelle
ja se lentää pois
Valo lähtee pimeästä pois.

Olisitko ollut etupenkin poika
vai meitä, jotka aina taakse istuttiin?
Olisitko ollut niitä, jotka heittää lumipallon
vai meitä, jotka väistettiin?
Tänään oisitko oikeesti onnellinen
vai valvoisitko huolias?
Tänään oisitko kynsissä kiusaajien
vai pitäisitkö puolias?

Ikävä ihollesi
kaipaus kiinni sinuun
Tahtoo tajuntaasi
Tarve tahdotuksi
Ikävä ihollesi
viettää vierellesi

vainoharha seinälle pirua piirtää. varma pahimmasta jo.
sydän jyskyttää. vaiti pysyy puhelin. lehti kolahtaa
ja kaupunki takana ikkunan alkaa elää.

Niin se tyttö astui huoneeseen ja katsoi miestä pitkään hymyillen
Se näytti komealta, kaiken kokeneelta, ja sai tytön nauramaan
Nauru vei sen miehen kauemmaksi haudastaan. Sai veren kiertämään.
Ja kohta yhtä matkaa jatkoi kaksi tarinaa. Ovi huoneen suljettiin.