IRC-Galleria

kawaii^

kawaii^

You are the only one <3

[Ei aihetta]Tiistai 17.02.2009 16:52

Teen matkan meihin uudelleen
kiperään muistoon menneeseen
kai rakastuimme haaveisiin
suloisiin unelmiin
vaan ei se totta ollutkaan
rakkauden satumaa
sen julma totuus pyyhkii
ja vie sen mukanaan.

[Ei aihetta]Perjantai 06.02.2009 12:55

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :)

Iskä =( Torstai 05.02.2009 17:17

Jos rahalla saisin sut takas,en tarvis ees vitosta,
mut et tuu enää ikinä takas.
Ja mitä mä tekisin, jos tulisit takas?
Puhuttaisko asiat, jotka jäi sanomatta?
Halattaisko vai lähtisinkö mä karkuun?
Joulun aikaan kelasin sua, ja vieläkin itken.
Siitä on vasta vuosi, mut ikävä silti kauuhee.
Jokainen ihminen tarvii isän vierelleen,
oon ilman isää joutunu elään.
Vielä monen vuoden päästä kynttilä haudalle syttyy.
En pysty sanomaan paljon sua rakastan.
Mul on niin paljon mieles mitä haluaisin viel sanoo.
En tiedä ootko sä siellä, mut toivon et näkisin valoo.
On liikaa muistoja mieles,
kyllä me viel nähään tai ainakin mä toivon niin.
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto.
Vaikka mulla on ikävä en haluu elää surussa.
Muistelen sua hyvällä ja kyllähän me viel nähään.
Rest In Peace Rakkaudella sun tyttäres Sane.

[Ei aihetta]Keskiviikko 04.02.2009 15:14

Olen irc-galleriassa eli oon saletisti ruma

Olen galleriassa saadaakseni pillua! <-- niimpä!! :D

miks oot noin leipä <--- Laura ei osaa olla muutaku leipä :D Ei se midii, niin mäki sua <3

[Ei aihetta]Perjantai 16.01.2009 19:05

Kuinka moni teistä uskaltaa sanoa minulle, Rakastan sua?
kopio tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso kuinka moni uskaltaa sanoa sinulle rakastan sinua. :) Ei haittaa vaikka et edes tuntisi minua kunnolla. ;P

Rakastan sua ikuisesti <3 Maanantai 12.01.2009 10:01

Sofia </3 Perjantai 09.01.2009 17:41

Miten kertoo, ku en löydä sanoja?
Taas silmät vettyy vasten tapojaan.
Miksi kaikki hyvä aina katoaa?
Katson kadun kirkkaita valoja.
Sä tuut mieleeni mukana tuulen,
sä tuut viereeni ja sun sanasi kuulen.
Herää henkiin taas valtava kaipuu,
kaikki sun sanasi korvissa kaikuu.
Mut jokaisen elämä syttyy, sammuu, ja vaipuu.
Pienestä elämä haihtuu,
kuoleman edessä jokainen taipuu.
Mut viel ei ois ollu sun aikas mennä.
Nyt sä oot vapaa, kohota sun siipes ja lennä.
Varjele meitä,
jotka ikävissään vuodattaa kyyneleitä.
Mut ei iloa täällä, kun sä oot nyt poissa.
Kuitenkin tuut pysyy aina muistoissa.
Muistan kuinka sun silmät mun aurinkon loistaa,
se viiltävän tuskan poistaa.
Sua mä en pystyis koskaan unohtaa,
me ollaan viel tääl sun perässäsi tulossa,
nyt ehkä on parempi sun olla.

Elämä on pienest kii,
Sofia forever rest in peace.
Tuut aina muistoissa elää,
nyt voit rauhassa lepää.
Sua tullaan aina rakastaa,
sä pystyit kaikkesi antamaan.
Todellakin.. Ja nyt ikävä on valtava.

Oon kiitollinen et sain sut tuntee,
koskaan en joutunut yksin kulkee.
Liian aikasin joutu ikuisuus sut syliinsä sulkee.
Kuuletsä mua? -Mä tiedän et kuulet.
Mietin hyvii hetkii ja kävelen ulkon,
luottaen siihen et sul on kaikki kunnos.
Toivon et oisit saanu kulkee tiesi turvallisesti loppuun saakka,
tää suru on meille jokaiselle suuri taakka.
Kun menettää rakkaan, niin voimat loppuun palaa.
Nää on mun sieluni kyyneleet,
askeleet vaienneet, sanatki kylmenneet.
Ei kukaan oottanu et täs ois käyny tällee,
niin monelle elämä on itsestäänselvyys, oot niin monelle tärkee.
Ja sä oot oman tarinan sankari,
se on pieni hetki joka katoaa altasi.
Meil on pitkä tie takan ja tieni päässä me nähdään varmasti.
Nyt monen askeleet uupuu,
ihminen on heikko kun asiat muuttuu,
ja ikävä on kova kun hyvä ystävä viereltä puuttuu.
Tekisin mitä vain jos saisin viel sua kädestä kiinni pitää
ja menisin mihin vain, jos saisin sulle elinpäivii lisää.
Koska sust välitän, en ymmärrä maailmaa, en ymmärrä mitään.
Miks näin piti käydä!? En vaan tajua sitä.
Toinen ihminen vei sult hengen,
mietin mitä oli eilen.
Tulevaisuus on hämärän peitos ku se ei oo sitä mitä oli ennen.
On kasvot surusta tulehtuneet,
monet ihmiset nyt mustiin pukeutuneet.
Silmät lasittuneet,
olotilat menetyksestä rasittuneet.
Paljon ajatuksii päässä pyörii,
oon viettäny itkien yöni,
niinku monet muutkin.
Tuulen lailla lähdit täältä, mä tuskasta huusin.
Ja nyt monet ikävän kanssa painii,
sä jätit jälkesi meihin kaikkiin.
Aika pakenee, se ei koskaan palaa.
Murheet ei enää sua kahlitse, oot linnun lailla vapaa.
Nyt on aika päästää sut lentoon
ja saattaa sut lepoon. Haluun muillekki kertoo;
sä taistelit, annoit kaikkesi ja nyt monet asiat tekee tän vaikeeksi.
Nähtiinkö tarpeeksi? Muistan sun katseesi,
kuin eilisen; se oli iloa täynnä.
Ja eilispäivä ei kuole, se suunnan näyttää
ja huomisen ilolla täyttää!

Elämä on pienest kii,
Sofia forever rest in peace.
Tuut aina muistoissa elää,
nyt voit rauhassa lepää.
Sua tullaan aina rakastaa,
sä pystyit kaikkesi antamaan.
Todellakin.. Ja nyt ikävä on valtava.