IRC-Galleria

neeeij. tämmönen rupes inspaamaan ja inspiä tähän antoi kappale: Naruto Shippuuden - Death of a ninja
voi vitsi kuinka surullinen biisi kerrassaan ja sopii niin hyvin tolle surulliselle lopulle. Tää nyt sattu vaan inspaamaa, että kyllä se verde on vielä mulla ehjänä. ;);)
tarinassa ei pääse oikeen jyvälle, jos ei ole lukenut verden menneisyyttä. tai ei ainakaan ymmärrä tosta susi vastustajasta mtn. :/:/ mut tuskin te pääsette ees lukeen citä menneisyyttä, etet. :D:D

Enjoy !! :):)

_______________________________________________________________________________

VERDEN VIIMEINEN TAISTELU.

Katson palanutta vastustajaani. Olen juuri käynyt haastavan taistelun häiritsevää pentua vastaan. Se oli kovin lyhyt. Aktivoin kykyni ja tartuin pentua selästä kiinni kynsilläni levittäen liekit hänen kehonsa ympärille saaden hänet palamaan poroksi. Olen murhaaja. Olen tappanut taas yhden viattoman pennun. Kyky tosin vei minulta voimaa ja olen puhki sen käytön jälkeen. Seison parinmetrin päässä palaneesta pennusta. Tuijotan puoliavoimilla silmilläni tyynesti ja ilmeettömästi mustaa palanutta ruumista. Näen sen tummat luut ja tummaa tuhkaa. "Olen hyvin pahoillani..", sanon hiljaa palaneelle ruumiille. Suljen hitaasti silmäni ja lasken hieman päätäni sanoen samalla: "Tiedän olevani murhaaja.. Olen pahoi..lla..ni..", lauseeni alkaa lopussa katkeilla ja kaadun maahan , kun olen saanut lauseeni sanotuksi. Lässähdän kylmälle maalle ja voin tuntea, kuinka sen kylmyys tunkeilee kehooni jäädyttäen minut sisältäpäin. Jään maahan makaamaan silmät hennosti kiinni. Huivi on suuni edessä ja korvani makaavat leppoisasti maassa. Häntänikin lepuuttaa itseään ollen paikoillaan maata vasten maaten.
Olen ollut paikoillani tovin ja luntakin on jo ehtinyt sataa. Maan lumikerros on kasvanut ja kehoni lämpötilakin on laksenut, kun lumen tuoma kylmyys on myös tunkeutunut kehooni. Makaan paikoillani ja näytän raadolta. Kuulen pehmeitä askelia tulevan jostakin. Kuulen niiden voimistuvan ja tulevan lähemmäksi minua, mutten jaksa välittää. Olen edelleen kuin kuollut ja havaitsen jonkun otuksen yrittäen tarttua huivistani kiinni. Silmäni avautuvat nopeasti ja ne laajenevat suurikni. Kulmani ovat alhaalla ja vedän syvään henkeä saaden otuksen lopettamaan yrityksensä. Ilmeeni on sama ja käännän katseeni otukseen. Hän on uros sui joka katsoo minua vihaisesti. "Kuka olet ?", kysyn toiselta, mutten saa vastausta pitkään aikaan. Rauhoitun ja silmäni palaavat taas tuttuun puoliavoimeen asentoonsa. Ne ovat rentoina ja käännän katsee pois sudesta. Tuo astuu toisen korvani päälle ja saa jälleen huomioni: "PUHU MINULLE !", huudan sudelle ja käännän jälleen katseeni takaisin urokseen, mutta toisen kasvoilla ei ole ilmettä ja hän katsoo edelleen kulmat alhaalla suoraan minua silmiin. Tämä on todella outo otus. Hän ei vastaa kysymykseeni. Hän ei suostu puhumaan, vaan katsoo minua murhaavalla katseellaan minua.
Pian uros nostaa tassunsa pois korvani päältä ja perääntyy pariaskelta antaen minulle mahdollisuuden nousta ylös. Nousen hitaasti seisomaan ja heilautan kerran häntääni, kun olen päässyt seisaalleni. Nostan masentavan kasteeni suteen. Silmäni laajenevat hyvin nopeasti, kun tunnen jonkun tarttuvan niskaani. Se jokin on hyvin terävää ja niitä on monta peräkkäin. En näe sutta edessäni ja käännän katseeni taakseni. Hän on tarttunut hampaillaan niskaani kiinni. Miten nopea hän onkaan ? Tätäkö hän kerjäsi. Toinen puristaa otettaan. On pakko aktivoida kyky. En voi. Voimani eivät vielä riitä siihen.
Taistelen toista vastaan kynsin raapimalla. Huiskin tassuillani yrittäen osua kynsilläni niskassani roikkuvaan suteen ja osun häneen kerran jonka vuoksi toinen päästää otteestaan. Niskaani sattuu kovasti ja suljen toisen silmistäni laksien myös kulmani. Puren hammasta kestääkseni kivun. Nyt.. Nyt suden kasvoille nousi leveä hymy ja häijy katse. Aivan kun hän tietäisi minusta jotain. Uros vilkaisi polttamaani pennun raatoa. Silmäni laajenivat. Tiedän hänen aikeet, mutten tällähetkellä pysty ajattelemaan niitä.
Jotenkin minusta tulee aivan tyhmä. Olen kauhun partaalla, sillä tiedätn tuon suden olevan niin nopea, etten pysy hänen tahdissaan, en vaikka käyttäisin kykyäni, joten en käytä. Tunnen pian, kuinka kehoani viillellään.. Ympäri kehoa, mutta ei niistä kohdista, missä minulla on huivia. Huivi on jo revennyt niskan kohdalta suden ensimmäisen iskun vuoksi. Hän on liian nopea minulle, enkä pysty seuraamaan hänen liikkeitään. Onko tämä unta ? HERÄÄ VERDE !! PLIIS !! Ei tämä voi olla unta. Olen vain niin uuvuksissa, etten jaksa. Näen pian suden ilmestyvän eteeni jokin teräase suussaan. Hän on juossut ees taas ohitseni viillellen samalla kehoani teräaseella. Pian kyllä jalkani pettävät. Tämä nopea susi muistuttaa minua menneisyydestäni. Tuolla oli kunai veitsi suussaan. Hän.. Ei.. Ei voi olla.. Ei.. En halua ajatella menneisyyttäni.
Susi ei liikahda viiltelynsä jälkeen, vaan on paikoillaan, kun puolestaan minä itse yritän voittaa kipua. En jaksa tätä enää. Nujertaako tuo otus minut muka näin nopeasti ? Ehkä. Silmäni ovat puoliksi auki ja ne meinavat melkein sulkeutua. Yritän pinnistellä ja pitää ne auki ja itseni pystyssä, mutten kertakaikkiaan pysty. On pakko.. Tunnen kuinka kuumuus nousee koko kehooni. Anturoitteni alta lähtee nousemaan sinertäviä liekkejä hitaasti. Vastassa oleva susi ei hievahdakkaan nähdessään minun liekehtivän. Hän vain hymyilee häijysti, aivan kuin tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu. Tunnen kuinka voima nousee kehossani ja pystyn voittamaan kivun. Susi lähtee liikkeelle ja jatkaa samaa kuviota viillelleen kehoani. Kyvystä ei ole hyötyä. Nyt tosin pystyn väistämään pari viilto yritystä, mutten sen enempää. heikkenen jälleen kyky edelleen aktivoituneena. Susi pysähtyy taas eteeni katsomaan minua häijysti. Hänessä on jotakin outoa. Raivostun enkä pysty kontrolloimaan enää kykyäni...

Aktivoin viimeisen mahdollisuuteni, kun kuulen suden sanovan hiljaa: "Tapoin vanhempasi, verde" SE ON HÄN !! Silmäni laajenevat jälleen ja aktivoin kyvyn. Tosin huonoa tässä on se, että aktivointi on hidasta ja aktivoinnin jälkeen, en voi perua sitä enää.. Tämä on minun ja tuon murhaajan loppu. Mutta.. En voi käsittää.. Susi havaitsee minun aktivoineen jonkin vaarallisen kyvyn ja.. Ja.. JA HÄN KARKAA ! Näen kuinka susi lähtee juoksemaan karkuun nopeasti. Kävelen eteenpäin suden lähtemään suuntaan pari hidasta askelta silmät suurina ja viaton ilme kasvoillani. EEEEIIII !!! Tunnen poskillani valuvan kyyneliä. Paljon kyyneliä.. Tuhansia kyyneliä.. Niitä vain valuu silmistäni lakkaamatta. Jään paikoilleni seisomaan ja suljen tiukasti silmäni. Tunnen kuinka turkki ympäriltäni hajoaa liekkien polttamana ja kuinka iho ympäriltäni suorastaan sulaa tulen sulattamana ympäriltäni suojaamasta sisäelimiäni. Tunnen sisäelimieni tuhoutuvan. Puren tiukasti hammasta, kun tunnen vatsalaukkini tuhoutuvan. Kaikki tuhoutuu ja liekehdin rajusti. Kyyneleet eivät lakkaa tulemasta. Painan silmiäni entistä tiukemmin yhteen ja pian.. Aikaisen ne nopeasti.
Kaikkialla on valkoista. Kaikkialla on tyhjää. Kävelen paikassa missä on vain minä ja tyhjää. Täällä on vain valkoista. Kyselen itseltäni: "Mikä paikka tämä on ? Haloo ? Onko täällä ketään ?" Kyyneleet valuvat jälleen silmistäni taukoamatta ja pysähdyn laskien päätäni hieman. "Onko tämä kohtaloni ? Uhraanko itseni turhaan ?" Nostan pääni, mutta pidän silmiäni tiukasti kiinni ja huudan samalla: "MIKSET ANTANUT MINUN ELÄÄ !? MIKSIIIIEEÄÄÄÄHHH !!??" Ne ovat viimeisiä sanojani..

Ja niin se tapahtuu..
_______________________________________________________________________________

tämmönen se oli. surullinen loppu tosiaan ja mikä siitä tekee vielä surullisemman ? tietysti se, että vihollinen ei kuollutkaan vaan pääsi karkuun ja verde kuoli turhaan. :(:(
kommentti ois nannaaa.

Story by tepa. DO NOT COPY !! DD<