IRC-Galleria

pimeys huutaa tuntematonta,kukaan ei kuule sitä,mutta voi puun välistä kuulla äänen ja kaipuun.minä istuin ja kirjoitin,kirjoitin sanoja,loputtomia sanoja,annoin kivulle kirjaimet,surulle runot,ikävälle kasvot,kyynelin ne peitin pimeyteen..ikävä?mitä se oikeastaan on?onko se sitä että tahdon sanoa sinulle..mietin onko sinun nyt hyvä?tiesitkö että rakastin?nuku rauhassa isä.onko ikävä tuskaa?pelkoa?rakkautta ja vihan yhdistelmää?voinko vihata ja rakastaa?muistathan minä kuljen matkallasi kun sinä kuljet jossain,muistathan?tunnetko että yhteys katosi?soiko sinun ajatuksissasi yö?minä rakastan aina..uskon että tiedät ja tunnet sen.luulen että me jutellaan ja ajellaan se yks kiekka ja toinen ja kolmas.siksi että autossa soi hyvä musa ja me lauletaan äänijänteet punasena..pyydän..onhan sinulla satama ja turva.

aurinko paistaa ihan täysillä.kisuillakin kevät fiilistä selvästi.pölyt hyppii silmille,pahuksen aurinko siis.jälleen puoli perhettä lähti tampereelle..

alkoi vain soida...mitä tänään koulussa opit poika pellava päinen,mitä maailmasta näit sinä silkkihapsinen...että maailmassa on paljon sotia..äh muisti katko?ihmiset vihaavat toisia..kuva nyt ei ehkä osuva kun hautajais arkistoa..mutta pojat on osuvia.

mites tähän tämmöiseen voi jäädä koukkuun..siis nettiin.kun en ole koukussa ollut muuten kuin työ hommissa.sitä se sairasloma tekee.niin huomenta perjantai.ompa ollut mukava viikko kun sai sen yhdenkin ihanan kotiin muutamaksi päiväksi.aina sitä mammat kaipaa,vaikka toiset kasvaa ja on aikuisia..voih.ikävä jäi.ja marweli se kovasti odottaa tuossa että tulispa se.aika yh-eloa muuten kylläkin(tunne)kun j.keikka ja levy vie miestä tampereelle niin paljon.mietinnässä onkin että viihdyttäiskö me tampereella asumassa.jaska viihtyisi tietenkin.itsestä en niinkään varma.uskaltaisikohan kokeilla?

soluja saatu..ja solu kuume päällä.käy ihan työ työstä.tiputus oli taas näitä päiviä kun suoni yks..puhkes.toka oli se muheva mutta vilkas.kolmas sitten saatiin ranteeseen valtimo suaneen.jo on kädet mustelmilla...mutta kiitos kaunis taas niille jotka luovuttavat...jälleen eteenpäin.

aurinko paistaa ja ränneistä kuuluu tip...tip...kisut haluu ulos..kevättä...

MUUSIKKO LESKEN ELÄMÄÄKÖ..

on jäännyt vaiheeseen tänäänkin.kaikki vain roikkuu jossain johon ei ylety.

Tulisikohan parempi kuin eillisestä.iloitsin pienistä asioista,surin pieniä ja isojakin,käsikädessäkö aina ilo ja suru?joka aamu tekee päätöksen vähempi röökiä.sen enemmän sitä sitten polttaa.miksihän?tai infektiossa kortisoonia lisää ja neste turvotus ja valvominen on raastavaa..lisää röökiä...ja olo senku huonontuu.miten voi olla näin heikko tässä.se röökihän kun taitaa olla paras ystävä.tulihan se kamuksi jo ollessani kolmetoista.ja avasi ikkunan ison siskon kaveri piireihin ja jengiin.niin sitä itkien peilin edessä opettelin tupruttamaan.huh.onneksi nykyään se ei ole vaatimus saada kamuja.ja nyky tenavat viisaampia.olen siis heikko.annan vallan sille joka mm.hallitsee aikaani.syö keuhkoja.laskee happea.huonontaa immunilogia.syö niin paljon euroja ettei viitsi laskea.hui laskin kerran paljonko olimme 15 vuoden aikana rahassa polttanut yhdessä miehen kanssa taivaan tuuliin.olipa summa.tänään jos ainakin pari vähemmän polttaisi.olisin astetta vahvempi.