IRC-Galleria

Lucian tuijotti toista hämmentyneenä silmiään räpytellen saadessään halauksen, joka oli ollut vähän sitä mitä hän ei ollut odottanut.
"Ookko koskaa harkinnu kutsuu miut iha vaa Lucianiks?" Hän tiedusteli Fatinin jo lähtiessä johdattamaan häntä ullakolle ja naurahti hieman, "Kosk...oli ihmine kui hintti vaa nii Lucy menee jo liiaksi." Lucian puheli vaikkei aihe sinänsä häntä lainkaan kiinnostanut, mutta Lucy oli vain erittäin tyttömäinen lempinimi. Lucifer olisi huomattavasti parempi ja antaisi paremman kuvan herran ulkonäöstä, sillä miespuolisesta Lucysta tuli enemmänkin mieleen mies lyhyessä tyllihameessa ja tästä ajatuksesta Lucian ei niinkään innostunut.

AWWW
(onseihana)

Lucian saattoi tuntea aiheuttamansa värähdyksen Declanissa, mikä ei kirvoittanut hänestä mitään muuta kuin pienen, tyytyväisen naurahduksen.
Hän antoi toisen ottaa pullonsa ja jälleen pää toisen olkapäällä hän avuttomana seurasi viinapullonsa tyhjenemistä.
"Höh", Lucian päästi suustaan saadessaan pullon takaisin ja mittaili sen sisältöä hetken, "Piru vie siun kanssas." Hän naurahti, muttei uhallakaan siirtänyt kättään poi Declanin reiden päältä.

"Helvetti, et sä ajattele mitään muuta?" Declan kysyi. Hän voisi tietenkin kieltäytyä antamasta sille. Paitsi eihän hänen pitänyt alunperinkään antaa sille. Kieltäytyminen ei selvästikään ollut hänen juttunsa. Pikkasen paskempi juttu.
Declan olisi mielellään pyörittänyt lantiotaan kävellessään, muttei ollut yhtään varma kestäisikö hänen takapuolensa jälkiseuraamukset. Sen sijaan hän pyörähti jälleen ympäri, lopettamatta kävelemistä. Peruuttaen kylläkin.
"Mä tiedän että mun perse on ihana, mutta toi on ihan käsittämättömän häiritsevää, et voitsä lopettaa?" Declan kysyi ja kohotti lävistettyä kulmaansa. Ei se kuitenkaan voisi.

I'm here today so far away
But tomorrow I'll be on my way home
Things we do and things we say
Sometimes make the world look so strange
And finally I realize I'm too fortunate to cry
But everything may end today
And the tears don't ask me why

Everyday I hear you say I'm too fortunate to cry
And when you need a change of pace
Then don't you stop this time
Once again I realize I must take a look behind
Twenty days, four thousand miles
Just made me see things right

Life is pain and pain turns to joy
Here I stand but I'm not the same guy
I am afraid, and estranged
I need my space, but I don't wanna stay
There's a place where nothing's real
And everything you do is based on fear
They make you watch yourself on the street
And when you're gone you just wanna (...)

Everyday I hear you say I'm too fortunate to cry
And when you need a change of pace
Then don't you stop this time
Once again I realize I must take a look behind
Twenty days, four thousand miles
Just made me see things right

Made me see things right

Everyday I hear you say I'm too fortunate to cry
And when you need a change of pace
Then don't you stop this time
Once again I realize I must take a look behind
Twenty days, four thousand miles
Just made me see things right

Pitäis noihin muihinkin peleihin tietty vastaa, mutta kun Lucian on ihana.

Lucian on ihanin.

Joku pakko pukea kaikki roolipelihahmoni mustaan.

Acid nyökkäsi kuullessaan toisen nimen.
"Musta tuntuu että mä olen eksynyt väärään huoneeseen", hän mutisi. "Tarkemmin sanottuna väärään rakennukseen ja kaupunkiin,jos tätä nyt kaupungiksi voi sanoa." He olivat matkalla koululle ajaneet kylän läpi. Acid epäili, että Ray, häntä saattamaan lähetetty nuorisokodin hoitaja, oli tehnyt sen ihan vain kääntääkseen veistä haavassa. Mies oli tiennyt varsin hyvin, miten paljon poika oli nauttinut suuren kaupungin yöelämästä, silloinkin kun siihen oli kuulunut vain syrjäkujilla harhailua ilman sen kummempaa juhlintaa.
"Mistä hyvästä sut on tänne lukittu?" Acid kysyi, samalla kun kaivoi laukustaan parin kuluneita lenkkareita ja heitti ne kaappiin. Hän rojahti takaisin sängylle istumaan, ja nojasi kyynärpäänsä polviin. "Kleptomaani?" hän kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Harmaiden silmien katse oli rauhallinen, muttei jättänyt toista hetkeksikään. "Tuhopolttaja? Itsemurhariski? Kantelija, mielistelijä, muu kiusankappale?" Hän ei kysynyt sitä erityisen epäkohteliaasti. Oli vain parempi tietää heti, joutuisiko pelkäämään itsensä ja omaisuutensa puolesta. Tämähän oli kuitenkin ongelmanuorille tarkoitettu koulu.

Porukka tietää että mä vihaan onnentoivotuksia, mutta silti ne tekee sitä.

YEAH, mä saan elämäni takasin <3