kerron unelman, joka ei häviä milloinkaan.
kerron mä nyt meistä niin,
ettei se jää unohduksiin.
satoja kilometrejä välillämme on,
muttei kuitenkaan olo oo lohduton.
saman taivaan alla me eletään,
vaikken sinua vielä nyt näekkään.
unohtanut sinua en haluaisi,
vaikket minusta välittäisi.
katson kuuhun ja sinun kasvosi näen,
sen tähdenlennon taivaalla lentäväin.
kauniimpana kuin mikään muu,
kirkkaampana kuin taivaan kuu.
toivoin että nyt vierelläni olisi,
jotten tunne oloni hylätyksi.
suljen silmäni taas päivän jälkeen,
uneen vaivun ja sinut taas näen.
siellä me onnellisesti eletään,
herätä en haluaisi milloinkaan.
