IRC-Galleria

...olipa taas päivä. Tää meidän lauma tuntuu vain kasvavan. Kävin tänään stokkalla katsomassa dunaa (ilman niitä sisus juttuja!) meidän tuleville rattuksille. Ajattelin että semmoinen sopisi hyvin noille niin kauan kun ovat pieniä. Hankin isomman häkin tässä parin kk sisään sitten. Tarkoitus kuitenkin kouluttaa noista semmoisia ihmisystävällisiä ja käsikesyjä, kuin Tuli ja Savu aikanaan olivat.

No homma lähti sitten siitä että Stokkalta löytyi dunia vain tarvikkeineen. Joten jätin sitten shoppailut sielä siihen ja kävin sokoksella kysymässä eläintarvike osastoa. Eihän niillä semmoista ole. Toivoin vain, että olisi jostain syystä jäänyt huomaamatta. Sitten otin äkkilähdön kotikulmille ja Faunattareen. Aloin sielä sitten tekemään hintavertailua ja mietin että mitä ihmettä teen, kun ei oikein tunnu löytyvän sitä dunaa ilman niitä roinia. Katselin sitten muita vaihtoehtoja ja pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että meiän robotit taitaa muuttaa lasiterraan, joten semmoinen siis tarttui mukaan.

Faunattaresta raahasin sitten JULKISILLA sen lasiterran kotiin ja soittelin sitten rottien kasvattajalle, että jos vasta kasilta sitten hakisin tytöt kotiin. (kello tässä kohtaa siis jotain 18:52 tjsp ja alustavasti sovittu, että hakisin tytöt seiskan aikoihin...)

Mulle jäi siis sopivasti aikaa huuhtoa robottien terra, siirtää robot sinne ja pestä niiden duna ja laittaa se valmiiksi tyttöjä varten. Putsasin samalla Kuun häkin ja siinä temmellyksessä se ryökäle meinasi ensimmäisen kerran ikinä purra mua! Taisi ottaa nokkiinsa kun menin häiritsemään sitä.
Frendi oli ihana (Taas kerran!) ja autoili mua sen verran, ettei tarvinnut julkisilla noita ötököitäkin kuskata, joten mä jätin vähän puoli huolimattomasti sitten häkit tänne kun lähdettiin hakemaan kääkäleitä.

Hupaisa osuus tästä alkoi sitten kasvattajan luona.. Ihmettelin siinä niitä tyttöjä ja sitten mun silmät osui niihin poikiin. Sillä seurauksella, että nyt kahden tyttörotan sijaan mulla on kaksi poika rottaa. yksi täys musta ja yksi muuten musta, mutta jolla on valkoinen vatsa.

Kun päästiin lopulta kotiin kahden pojan kanssa löysin sitten iloisen yllärin... Kuu, meidän syrkki, oli päättänyt sitten karata häkistään. Vietin noin 10 minuuttia metsästäen sitä ryökälettä keittiöstä ja luojan kiitos sain sen takaisin häkkiinsä. Toivottavasti se nyt ei ole jyrsinyt mitään rikki karkumatkallaan. *puuh*
Eikös kaiken kruunannut vielä se, että toinen pojista yritti purra mua kun laitoin niille ruokakuppia dunaan.

Tuntuu siltä että tänään on taas tapahtunut niin miljoona asiaa. Jos johonkin joskus tulis jotain tolkkua.
Mutta näin eläinrintamalla.