Lauantaina oli miitti 6.9 Kokoonnuttiin kaikki klo 18.00 Riihimäen abc:lle... Siitä lähdettin kahden mopo kuskin johdolla kierteleen pitkin Riksuu n. klo 18.30... Yhteensä pyöriä (kevareita ja mopoja) oli yli 100. Ajeltiin riksussa pitkin poikin, välillä pysähdyttiin abc:lle tai Merkokselle Tai atomille. Klo 19.30 mä lähdin leffaan ja se loppui joskus n 22.00. Sen jälkeen lähdin vielä ajaan muiden kanssa kun ne tuli mua vastaan riksun keskustan lähellä ja päätin vielä liittyä hetkeksi seuraan... Siitä jatkettiin matkaa kontion taakse tauolle ja jutteleen niitä näitä... Suunitelmissa oli lähteä seuraavaksi kotiin koska kaikki oli ihan litimärkiä ja oli jo aika pimeää ja vettä satoi aika paljon jne.. Osa porukasta mm. Me jotka oltiin menossa kotia kohti lopelle päin, lähdettiin kohti sakon valoja... Hauska päivä oli ollut kaikilla kunnes sakon valoissa tapahtui onnettomuus... Yksi meidän kanssa ajaneista ajoi auton kylkeen sakon valoissa (jossa ei kyllä edes liikennevalot taas kerran toiminut)... Soitimme ambulanssin paikalle... Kaikki oli todella sekavaa.. Kaikki vain mietti mitä pitäisi tehdä yms.. En vieläkään voi tajuta sitä että oikesti niin kävi.. Se tuntui ihan siltä kun kaikki olisi ollut vain painajaista ja pystyisin heräämään siitä milloin vain hyvän tuulisena ja pirteänä, mutta ei se oli totta ja se todella tapahtui... Meidän jotka näkivät tilanteen tai tulivat samaan suuntaan sen verran kaukana että ei nähnyt itse törmäystä keskuudessa vallitsi hiljaisuus ja kaikkilla varmasti pyöri samat ajatukset päässä. Ei se voi olla totta, miten näin kävi jne. Mieli oli laskenut todella alas niin vähässä ajassa.. Kun lähdimme kontion takaa liikkellee kotia kohti kaikilla oli hyvä mieli ja yht äkkiä kaikki se iloisuus oli pois... Näen vieläkin eilisen tapahtumat kuin eläisin taas sitä samaa hetkeä jolloin tämä kaikki tapahtui... Siinä vaiheessa ei sateesta eikä mistään muusta välitetty osa meistä oli polvistunut tämän henkilon ympärille ja yritimme puhua hänelle mutta vastauksia ei hetkeen kuulunut eikä puhetta, lopulta onneksi hän alkoi puhua... Ja tuli edes vähän helpottuneempi olo... Olimme vielä vähän aikaa onnettomuuspaikalla... Lopulta päätimme että parempi lähteä kotiin... Mutta miten pystyä nukkumaan tuon kaiken jälkeen?? Epätietoisena kaverin voinnista jne... Toivottavasti kaikki on silti hyvin ja hän olisi selvinnyt vähin vammoin... Sitä me kaikki varmastikkin toivomme... Tämän päivän tulen varmasti muistamaan varmastikkin aina...
