IRC-Galleria

poistunu

poistunu

jooh tässä tällanen historiallinen taideteos kreisivuosilta 2007-2010 tms

[Ei aihetta]Keskiviikko 16.09.2009 22:16

joskus on tasasempia mielenrauhan ja riemun täyttämiä aikoja ja sitten joskus elämä näyttää: 1, tässä on ekstaasi 2. tässä on kuolettavalta tuntuva tuska 3. tässä on tuskanjälkeinen euforia 4. voin viedä tämän sinulta milloin vaan ja pistää kaiken paskaksi, deal with it. Oikeestaan tällaset ajat on paljon jännempiä.

[Ei aihetta]Sunnuntai 23.08.2009 21:46



minun tajunta palaa aina palamaan
sydän syöksyy roihujen syövereihin
elämän vimma villitsee viimat vauhkoiksi
liekit! jää! kaikki lähtee liikkeelle ja palaa

palaa alkuun...alkuun...alkuun
hiillokset muistelee liekkejä!
NE MUISTELEE LIEKKEJÄ!

pitelivät sylissään koko tilaa
ja kaikki tuijottivat niitä
joko haikeasti tai ihaillen

ja se katoaa ja lämpö haihtuu
ja ihmiset etsivät takit päälleen
ja heittävät märkiä puita sinne
ja kaikki kuolevat luolassa häkään

mitä sitten kun menee ihan pohjalle
niin että kaikki pohjat ja pinnat katoaa

jää pelkkää
NAURUA!

[Ei aihetta]Torstai 20.08.2009 19:04

voi luoja. miun sisällä asiat päästää irti toisistaan ja löytää toisensa
näkee itsensä ja toisensa siis ekaa kertaa. kun ne palaset hätääntyneinä vaan tarttu toisiinsa
niin ei se oikein toiminu ku ne joutu puristaa silmiään kiinni.

[Ei aihetta]Torstai 20.08.2009 18:45

miten ihmeellinen paikka on ihmisen pään sisällä! ja joskus siitä saa tällaisia viitteitä.

asenneTorstai 20.08.2009 17:40

tää on siitä kiinni, että kuinka hyvin osataan leikkiä ja pelata. heittäytyä leikkimään, satuihin, mukaan myytteihin. kai ny elämä on vakavaa jos ottaa ittensä tosi vakavasti. jos sille antaa mahdollisuuden olla muutakin, niin voi herranjumala sehän voi olla vaikka mitä! jos miusta tuntuu tänään siltä, että elämä on siistimpää ku tunnen Jumalan minussa, ja jos otan täyden vastuun elämästäni ja olen onnellinen... niin joo. pitääkö näitäkin vielä itselleen toistaa. näköjään välillä :)

tuire muistahanPerjantai 14.08.2009 02:33

[Ei aihetta]Perjantai 14.08.2009 00:04

kyllähän tästä kaikesta käy selväksi
että kuvittelen että
minulla on ongelma rakkauden kanssa

ja suhteeni rakkauteen on toki hyvin ristiriitainen
ymmärrykseni ei riitä selittämään sitä, miten se voi samalla imeä minut täysin kuiviin ja puhaltaa minut täyteen niin voimakasta virtaa, että tuntuu kuin voisin pistää tämän planeetan pyörimään keskeltä reunoille ja tehdä vuoristoista kauraleipäpusseja ja atlanttin valtamerestä yhtä pelimannin perjantaita.
mehupurkki ja savupiippu muuttuvat kuninkaallisiksi, jotka voivat langettaa tuhansille ja tuhansille työn touhussa raataville valtioille lopullisen levon. ei tämän pitäisi olla mahdollista, siksi on helpompaa todeta olevansa sopivan hullu voidakseen tehdä mitä vaan. eikä tässäkään olisi mitään anteeksipyydettävää, paitsi itseltäni jos räjäytän maailman olemalla käyttämättä ainoita tilaisuuksia hyväksemme.

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 23:33

gibran olit taas gibrautellu meikän aivojen tajuntakalvojen läpi ihan menevästi että

Sinä olet vapaa päivän auringon edessä,
vapaa yön tähtien edessä;
Ja olet vapaa, kun ei ole aurinkoa, ei kuuta eikä tähtiä.
Olet vapaa myös silloin kun suljet silmäsi
kaikelta mitä on olemassa.
Mutta olet sen orja jota rakastat,
koska rakastat häntä.
Ja sen orja joka rakastaa sinua,
koska hän rakastaa sinua.

jotta siinähän se sitten tulikin, kiitos vaan.

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 23:26

se riivaa ja piinaa ja tuskastuttaa mutta juuri se sama puhdistaa helpottaa vapauttaa synnyttää ja rakasuttaa kutkuttaa ihastuttaa hymyilyttää itkettää ja kiherryttää pakahduttaa ja armahduttaa.
juuri se fucking sama asia ja kaikki kunnia sille. vain pelot estää kokemasta ja nekin on joskus tosi tarpeellisia jos ei aina kerralla jaksa elämän kirjoa kokea.

[Ei aihetta]Torstai 13.08.2009 06:16

niin paljon turhaa paskaa ja ryönää olemisen ulkoisissa osissa sisälläni tukkii sitä joka tahtoo liekehtiä rauhaisin elkein kohti kaikkea ja kaikesta minuun

ja minä haluan puhdistua, liikaa sitä haluan voidakseni tulla tähän, jossa olen aina

kuinka hirmuisesti itsekuria tämä kulku vaatii, ja voi kun en aina jaksa uskoa sen kantavan

vaikka tiedän sen kantavan.

vastuun ottaminen on yhä vaan vittumaista

tuntuu et tähän asti kaikki on käyny vähän niinku itsestään
ja että oon etuoikeutettu ja onnekas kun näin on käyny

mutta tästä eteenpäin ei enää voi pelkästään antaa kaiken tapahtua
en tiedä...ehkä muutokset ja oppiminen on tuskastuttavan hidasta

sen on vaan annettava olla
ja just näin se käy kuin itsestään

voihan räkä mutta ihanaa.