IRC-Galleria

Hui kamala! Huomasin tuossa, että teinivuodet on ainakin numeerisesti pian taaksejäänyttä elämää. Apua. On jotenkin kamalan vanha olo, tai ainakin suunta on sinnepäin. Ku miettii mitä kaikkea siihen parikymppiseen taipaleeseen on mahtunu, tulee jotenkin mitätön olo. Miten vähän sitä onkaan kerenny tekemään ja kokemaan, tässähän loppuu aika pian kesken. Ja kuitenkin on tapahtunut paljon sellaisia asioita, joita ei olis tarvinnu tapahtua ollenkaan tai ne olis saanu tapahtua paljon myöhemmin. Mitenkähän paljon lisää virheitä sitä kerkiääkään tekemään elämänsä aikana?

Hirmu monet mun ikäset on jo perustanu perheen ja ostellu omakotitaloja jne. Toisaalta ahdistaa ajatus siitä, että ite tekis jotain niin lopullista, mikä pakottais irrottamaan katseen sieltä omasta navasta. Just tällä hetkellä on ihanaa kun on vastuussa periaatteessa vaan itelleen. Ja taas toisaalta olis ihana "asettua aloilleen", toteuttaa ne kotiin ja perheeseen liittyvät unelmat mitä on aina ollu ja lillua siinä turvallisuuden tunteessa loppuelämänsä.

Loppuviimein joissain asioissa ei tarvitse vanheta ja se on ihanaa.
Hilla muista, että vaikka ikää tulee miten paljon tahansa, niin "lonely or not" toimii aina <3
Iskän ja äiskän vieressä voi päkättää koska vaan <3
Matti on aina turvana tiukassakin paikassa <3

Synttäreitä olis ollu kiva juhlia nyt vlopppuna, mutta arvatkaa oonko töissä. Jos sitten kaikki mättäät ja murmelit tulis juhlimaan mua kun loma alkaa ja tuun Ähtäriin. Jookos?