IRC-Galleria

Lopettaisin kajalin käytön, näyttäsinkö ihan idiootilta??

Kadut täyttyy ihmisistä,
Ne ei tiedä meistä mitään.
Ootat mua asemalla -
Ehkä kello antaa
Anteeksi minulle.
Juoksen loppumatkan,
Sinä
Olet kaunis niin kuin aina
Sinun korkeissa koroissa.

Sano: Tämä ilta kävellään
Käsi kädessä
Ihmisten edessä.
Älä sinä muiden katseista välitä
Sillä me ollaan yhdessä.
Ne ei tiedä mitään,
Ne ei kuulu tähän tarinaan,
Joka harvoille luetaan.

Kadut täyttyy äänistä,
Joku huutaa meidän perään.
Olet meistä vahvempi,
Kanssasi en pelkää
Kaupungin pimeää.
Ihmisjoukon kohdalla
Pidät kiinni kovempaa
Ja pelkoni katoaa.

Sillä tämä ilta kävellään
Käsi kädessä
Ihmisten edessä.
Älä sinä muiden katseista välitä
Sillä me ollaan yhdessä.
Ne ei tiedä mitään,
Ne ei kuulu tähän tarinaan,
Joka harvoille luetaan.

Tämä harvoille luetaan

Ne ei tiedä mitään
Ne ei kuulu tähän tarinaan
Joka harvoille luetaan

Mä tajuun miks sä et ota yhteyttä
Olet niin kaukana etkä haluu muistella
Mä tiedän miks sä et ota yhteyttää

Mä tajuun miks sä et ota yhteyttä
Aina kun istun niin tuntuu et tipun penkiltä
Mä tiedän miks sä et ota yhteyttä


Miks sä et vastaa soittooni?
En pysy kauaa tolpillani, ikävä painaa samalta tuntuu sydämestäkin
Tuttu tunne, ja sen näkee tunteista, kun kyyneleet valuu mun sinisistä silmistä
Ja sä et vastaa, ku haluisin kertoo et sua mä rakastan, nyt ja aina, tahtoisin olla luonas
Mut ei aina, voi mennä niin ku elokuvissa, ei onnelist loppuu mut silti jaksan puristaa
Mut miks se sattuu vaan, miks kaikki satuttaa, miksei mul voi käy ku niis elokuvissa,
Nyt ero sana kaikuu päähän tavu tavultaa, kuoleman sormi päivä päivältä saavuttaa
Ei sanoilla, voi kuvailla
Tunnetta, mitä mukanani joka paikkaa kannaan
En tahdo luovuttaa, en tahdo satuttaa, mut minkä takii otit ja lähdit mun luota.

Mä tajuun miks sä et ota yhteyttä
Olet niin kaukana etkä haluu muistella
Mä tiedän miks sä et ota yhteyttä
Et halua että kumpaakaan sattuu enää
Mä tajuun miks sä et ota yhteyttää
Aina kun istun niin tuntuu et tipun penkiltä
Mä tiedän miks sä et ota yhteyttää
Tuntuu kun ikävä tää viel vetää mut hengiltä

Ei ollu eka kerta, kun lähdit luotani
Aina takas palasit sä juosten mun suojaani
Mut nyt vaa pelottaa, ettet sä palaa enää
Joka aamu painajaisest kuvitelmaan salaa herään (salaa herään)
kuvitelmaan jossa tunteet
Ei kuole koskaan, Ei hävii tuuleen
Mä kuiskaan hiljaa sun nimeäs
Kun istun sängynlaidal huoneessa pimeäs

Eilenki koitin soittaa sulle tuhat kertaa
Olisit voinu vastata ees yhen kerran
Mut ei... et ees koittanu soittaa takasin
Ja niin paljon kun mä silloin joskus sua rakastin
Ja kyllä sua edelleen rakastan
Sen haluisin mä kertoo mikset voisi jo vastata
Hei... kulta oot sä sielä?
Halusin vaan kertoo et mä rakastan sua vieläkin


Mä tajuun miks sä et ota yhteyttä
Mä tiedän miks sä et ota yhteyttä
Mä tajuun miks sä et ota yhteyttä
Nyt mä tiedän miks sä et ota yhteyttä

Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Se satutti mua"
Se satutti mua, olin pohjal mut sait mun elämäni muuttumaan
Hetkessä kyynelistä kultaa

Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen

Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää


Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä
siellä missä mikään ei tuu tuntuun koskaan pyhältä
mis alhaal on pimeetä mutta valoa ylhäällä
siellä missä valintana elämä tai kuolema
valintana herää henkiin tai vaipuu tuonelaan
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa


Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Niinkun mulle kävi ja kiitos siitä kuuluu Miialle
Sille pysty määrään hintaa en kun tapaa uuden ihmisen
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää

Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä


Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Hetkessä kyynelistä kultaa"
Sä olit se mun pelastava enkeli joka otti mut suojaan
"Hetkessä kyynelistä kultaa"

kaikki mene taas ihan päin V*ttuu siis joo kyllä mä jotenki tajuun että se on niin mut silti huh huh jotai rajaa ees..

No ihan sama se mulle on ei oo mun elämä

Ps, Kajetsu mä en nyt tykkää tästä en yhtään

Enää 3päivää ja murmelii tulee meille <3 aww

ja sit tiistain 29.12 mennää shoppailee <3 ostetaa ne yhet jutut, nähää joitai aivan mahtavii tyyppei <3 jne

ps. Rakastan Sua elsa <3

Tajusin just että taijan olla pahasti ihastunu vaiikka en hänestä ehkä saisi tykätä

Sä oot varmaan onnellinen, ainakin toivon niin.
Muistatko sä kuinka paljon silloin rakastettiin?
Se tunne on viel täällä, mut jossain syvällä.
Se on jotain mitä voi olla vaan parhaal ystävällä.


Mitä sulle kuuluu?
Mun täytyy myöntää, et joskus mul on ikävä sua,
vaik nää yhteiset kuvat alkaa haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää,
vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo,
ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.
Mä haluun toivottaa sulle nyt kaikkea hyvää,
ja muistahan joskus myös vanhaa ystävää.




Ja vaikka elämä jatkuukin
en kadu sitä että sinut kohtasin
ja mä uskon että myöhemmin
aika maalaa kuvamme kauniimmin

Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia.
Hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan.
Ei sitä pystynyt estämään.