IRC-Galleria

uina`

uina`

Come and get it on, baby

Blogi

- Vanhemmat »

Miten sä voit?Perjantai 20.03.2009 15:05



Lue loppuun niin ehkä opit jotain...

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit
minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin
sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit:
Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni
edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla
kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin
haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme
yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä
jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole
koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa.
Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua
innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä.
En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja
riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä
rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti
tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin
onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät,
ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin
suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset
kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini,
kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten
rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut
elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa
heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä
lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina
lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun
aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin
asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin.
Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että
löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-
ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui:
"Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita:
ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut
ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä
tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset
rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin,
kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää
sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen
vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet
muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa
pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta
pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin
häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei
minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei
minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että
vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin
hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan
aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän
pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja
sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi
pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan
paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei
enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten
Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN
VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU
TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä
kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus
rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa
omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla
lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin,
että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme
onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita
kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen
loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

[Ei aihetta]Torstai 19.03.2009 10:07

Suomalainen syö aamiaista hotellin aamiaispöydässä.
Hänen vieressään istuu ruotsalainen, joka mässyttää purukumia. Röyhkeästi
ruotsalainen aloittaa: - Syöttekö te suomalaiset koko leivän?

Vastahakoisesti suomalainen vastaa: - Kyllä, tottakai!

Ruotsalainen leikkii purukuminsa kanssa ja sanoo:
- Sitä me emme tee, Ruotsissa me syömme vain keskiosan leivästä, leivän
reunat kerätään astiaan, työstetään, leivotaan niistä croissanteja ja
myydään ne Suomeen.

Ruotsalainen jatkaa kysymistään:
- Syöttekö te marmeladia leivän kanssa?

Suomalainen vastaa, nyt jo hieman ärtyneenä:
- Kyllä, tottakai.

Äänekkäästi purkkaa pureskellen ruotsalainen sanoo:
- Ei meillä, Ruotsissa me syömme ainoastaan tuoreita hedelmiä aamiaiseksi,
kuoret kerätään astiaan, työstetään, ja myydään marmeladiksi Suomeen.

Nyt on vihdoin suomalaisen vuoro kysyä:
- Sanopa minulle yksi asia, harrastatteko te ruotsalaiset seksiä?

Ruotsalainen hymähtää ja vastaa:
- Tottakai me harrastamme seksiä!

Suomalainen nojautuu pöydän yli ja kysyy:
- Mitä te teette kondomeille käytön jälkeen?

- Me heitämme ne tietysti roskiin! vastaa ruotsalainen.

Nyt suomalaisen kasvoille leviää hymy. Sitten hän sanoo:
- Ei meillä. Suomessa ne kerätään astiaan, työstetään ja myydään Ruotsiin purukumiksi.

Kuukaus Torstai 26.02.2009 13:58

Kävelen auringonpaisteessa silmät kii
Pääsen hetkeks rankkasateesta
joka iskee vasten mun kasvoi
Ja vaik lasken katseeni, en pääse tuskast pois

Kun se riisti hengen sulta
Vedet tulee pakol silmiin,
Mietin sua ja puren huulta.

Ja kun pysähdyn katsomaan
on lumi peittänyt tän maan
ja se saa mut toivomaan
et voisin aikaa kuljettaa

[Ei aihetta]Keskiviikko 28.01.2009 13:50

Kaksi vauvaa istui pinnasängyissään, ja toinen huusi toiselle,
"Hei oleksää pieni tyttö vai pieni poika ?"

"Emmää vaan tiiä," toinen vauva vastasi kikattaen.

"Mitä sää oikei tarkotat, ettet sä tiiä?" ensimmäinen vauva sanoi.
"Mää tarkotan etten mää tiiä mistä sen oikein voi erottaa,"
Vastasi toinen vauvoista.

"Mää tiiän" sanoi ensimmäinen vauva ylpeänä, "Mää kiipeän sun
sänkyys ja tarkastan."

Hän onnistui kuin onnistuikin kiipeämään toisen vauvan pinnasänkyyn,
sitten hän nopeasti katosi peiton alle. Parin minuutin kuluttua hän tuli
takaisin näkyviin leveä virnistys kasvoillaan.


"Sää olet pikkuinen tyttö, ja mää olen pikkuinen poika," hän sanoi
ylpeänä.

"Sää olet aina niin älykäs," imarteli tyttövauva, "mut mistä sää
oikein tiiät?"


"Se on oikeesti ihan helppoa," vastasi poikavauva, "sulla on
vaaleanpunaiset sukat ja mulla on siniset.

[Ei aihetta]Tiistai 06.01.2009 19:02



Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.

28.4.'08 - 15.12.'08 R.I.P Nalle<3 :'< Maanantai 15.12.2008 18:33

Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan

Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton

Mä katson taivalle,
sen harsopilviä.
Sä lähdit niin kuin linnut;
mulle jäi vain ikävä.

Sua en voi unohtaa
Ja jokainen päivä saa mut muistamaan
Jokainen ääni saa mut toivomaan

Sua en voi unohtaa
Kauniit muistot sinusta mua pitää valveilla

Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Mikä on palomies?Keskiviikko 01.10.2008 14:51

Hän on naapurisi - mies jolla on lapsen mieli.
Paloautot, sireenit ja vaarat kiihottavat häntä edelleenkin.
Hän on kuin kuka tahansa meistä kaikkine puutteineen ja huolineen ja toteuttamattomine unelmineen.
Kuitenkin hän on suurempi kuin useimmat meistä.
Hän on PALOMIES.
Hän panee kaiken peliin kun kellot soivat.
Hän on sekä onnekas että epäonnekas.
Hän on mies joka pelastaa henkiä, koska on nähnyt liian paljon kuolemaa.
Hän on hellä, koska on nähnyt hallitsemattoman väkivallan kamalan voiman.
Hän on herkkä lapsen naurulle, koska on kantanut käsivarsillaan liian monta pientä ruumista jotka
eivät naura enään koskaan.
Hän on mies joka arvostaa elämän pieniä iloja - kuumaa kahvikuppia tunnottomissa sormissa, lämmintä sänkyä väsyneille luille ja lihaksille, urheiden miesten ryhmää, taivaallista rauhaa ja epäitsekästä, joukolla hyvin suoritettua työtä.
Hän ei kanna rintanappeja tai heiluta lippuja tai huutele rivouksia.
Kun hän marssii, hän marssii menehtyneen toverinsa kunniaksi.
Hän ei saarnaa ihmisten välisestä veljeydestä
- Hän elää sitä.
- Vanhemmat »