IRC-Galleria

Joulupukki oli tavallisella ajelulla omalla reellään kylmänä joulukuisena aamuna, kun kauniit lumihiutaleet leijailivat hiljalleen siinä hyvin tyypillisessä viidentoista asteen pakkasessa. Kylläkin siinä vauhdissa lumihiutaleet paiskautuivat ilkeästi Joulupukin hieman ryppyisiä kasvoja vasten. Mutta tuopa ei Joulupukkia haitannut, nimittäin tällä oli Muorin kutoma paksu punainen kauluri kasvojensa suojana. Silmien päällä oli laskettelulasit ja harmaiden hiuksien kehystämää päätä koristi perinteinen tonttulakki. Toi no, Joulupukin lakkia kutsuttiin pukinlakiksi, mutta älkäämme antako sen asian häiritä.

Niinpä niin siis, Joulupukki oli tavallisella ajelulla reellään hänen yhdeksän poronsa perässä lentäen. Yhtäkkiä taivas alkoi himmetä. joulupukki hämmästyi hieman yhtäkkistä pimentymistä, mutta totesi vain, että aurinko oli ilmeisesti laskenut mailleen ja huikkasi Petteri Punakuonolle, joka tunnettiin punaisen nenänsä loisteesta:
- Ohoi, Petteri! Käännytään kotia päin! Päälle hän vielä hörähti.

Matkalla takaisin Joulumaahan, rekeä vastaan tuli kääpiö. Reki oli laskeutunut maahan, ja nyt jalakset kannattelivat rekeä Joulupukkineen valkealla hohtavalla hangella. Kohdatessaan kääpiön hän huomasi sen vievän salamyhkäisesti tumman takkinsa taskuun pienen lasipurkin, joka hohti. Samassa Pukki älysi, että taivaan pimentyminen ei johtunut pelkästään auringon laskusta, vaan kääpiö oli loihtinut revontulet purnukkaansa.

- Seis, sinä siellä! Joulupukki huudahti. Hän käski porot takaa-ajoon, sillä kääpiö ei ollut pysähtynyt, vaan oli lähtenyt kipittämään kohti Suuren Metsän keskustaa, jossa sijäitsi sen soti, Kääpiöiden Onkalo.

Mutta aina eivät nallekarkitkaan mene tasan. joulupukin porot tunnettiin hyvän lentotaitonsa lisäksi huimasta nopeudesta ja näin ollen reki saavutti kääpiötä yhä enemmän ja enemmän, ja sitten kun reki oli rinnakkain kääpiön vieressä, Joulupukki tempaisi hellasti sen takin kauluksesta rekeensä.
- Hienoa työtä, ystäväiseni, Pukki kiitteli porojaan. - Ja nyt suorinta tietä kotiin. Ja niin reki nousi taas taivaalle.

Kun reki saapui Joulumaan päärakennuksen pihaan, iso joukko tonttuja tulvahti ulos. Osa tontuista veivät porot talliin ja antoivat niille iltaruuan, kun taas osa jäi ihmettelemään Pukin vierasta.
- Tämä tässä vei revontulet taivaalta, hän sanoi vastaten tonttujen kysyviin katseisiin laittaen kätensä samalla kääpiön olkapäälle. -Sinulla on hieman selitettävää, hän sanoi jälleen, osoitten sanansa kääpiölle.

- Mutta kun, mutta kun..., se sanoi ja odotti Pukin sanovan jotain. Mutta kun mitään ei kuulunut, se aloitti. Se aukaisi suunsa, mutta pinkaisikin äkkiä Joulupukin pajaan. Kääpiöt siis tiesivät, että Joulupukin lahjasäkin kautta nopeiten perille Kääpiöiden Onkaloon.

Pukin ja tonttujen onneksi pajassa oli ahkeroimassa eräs Valpas -niminen tonttu, joka nimensä mukaisesti tunnettiin valppaisuudestaan. Valpas tarrautui kääpiön jalkaan juuri, kun se oli hyppäämäisillään pajan nurkassa lojuvaan lahjasäkkiin.

- Päästä irti, senkin tyhmä tonttu! kääpiö raivosi.
- En ennenkuin päästät revontulet takaisin taivaalle, Valpas vastasi. Kääpiö nurisi hiljaa jotain ja rauhoittui. Sitten se sai älynväläyksen:
- En vapauta revontulia ennen kuin saan valoa hohtavan Maagisen Villasukan. Keskustelun aikana muu tonttuporukka sekä Pukki olivan saapuneet pajaan. Myös Muori oli jostain tulla tupsahtanut.
- Minä käyn hakemassa sen, Muori sanoi hiemän surullisesti. Hän kuitenkin kiiruhti ompelukaapilleen ja yhdessä hujauksessa sai neulottua melkein samanlaisen villasukan, kuin Maaginen Villasukka oli. Vain yksi ero: Muorin neulomassa sukassa oli kaksi silmukkaa vähemmän, mutta tuskin kääpiö sitä huomasi. Kääpiöiden yksi tunnetuimmista piirteistä oli nähkäät tyhmyys. Muro lohti kasvoilleen saman surullisen ilmeen kuin aikasemmin.
- Tässä, olehyvä, hän sanoi ja ojensi sukan kääpiölle ja perääntyi takaisin muiden joukkoon.
Kääpiö otti sukan himoiten vastaan, mietti hetken ja sanoi:
- Valitettavasti minun täytyy ottaa uhri, jotta palautumisloitsu varmasti onnistuu. Palautumisloitsu ei ollut mikään helppo loitsu. Tonttujoukosta astui esiin pienehkö rampa tonttu.
- Minä uhraudun, tämä sanoi vakaalla ja rauhallisella äänellä. Pitkien väittelykeskustelujen jälkeen niin päätettiin. Kahdella ensimmäsiellä kerralla revontulien palauttamisloitsu ei onnistunut, mutta kolmannella kerralla revontulet olivat sujauksessa taivaalla.

Kaikkien hämmästyksen jälkeen kääpiö sanoi pahoittelunsa, ja kipitti säkkiin, ja sanottuaan muutamat valitut sanat kompuroidessaan säkissä tämä sanoi taikasanat, jotka johtivat sen Kääpiöiden Onkaloon. Kääpiön häivyttyä tontut ja Pukki loivat kysyviä katseita Muoriin. Muori alkoi kertoa, kuinka oli huijannut kääpiötä tekemällä lähes samanlaisen sukan, kuin Maaginen Villasukka. Lopettaessaan kertomuksensa kaikki häntä itseään lukuunottamatta kaikki alkoivat nauraa. Lähivuosina Joulupukin pajaan tehtiin muistokivi ramman tontun kunniaksi, tämä kun oli urheasti uhrautunut revontulien vuoksi. Kääpiöiden onkalossa sen sijaan juhlittiin Maagisesta Villasukasta.
Vielä tänäkin päivänä ne luulevat sukkaa aidoksi.

_____________________________________________

Tää oli aineessa vähän lyhkäsempi ku paperi loppu keske. Sen takia loppuki oli tökerö :S