IRC-Galleria

13.11. Perjantai

Tänään oli suuresti kunnioitetun ystäväni, Kristianin nimipäivä. Pohdin, että olikohan Kristianin nimipäivä aina 13. päivä perjantai? Luultavasti, sopisi ainakin herran tyyliin. Pakkasin ilotulitusraketit yhteen pussiin ja toiseen votkapullot, olin valmis onnittelukäynnille. Matkalla Kristianille ehdin pohtia, että missähän olisi mojovaa ampua raketit. Koska oli kuulas päivä eivätkä pommit juurikaan näkyisi, niin sain todellisen kuningasajatuksen, ammun raketin kerrallaan postiluukusta! Vittu miten hieno ylläri, ilotulitus omassa kämpässä! Hipsin hiljaa Kristianin oven taakse ja pujotin varovasti ensimmäisen raketin postiluukusta sisään. Tuikkasin tulen perseeseen ja painuin rappukäytävään tirskumaan. Voi saatana mikä ujellus ja rätinä alkoi Kristianin kämpässä. Hirveä huuto ja möykkä alkoi kuulua oven takaa. Kristian kiljui armoa, "älkää tappako, en se minä ollut en se minä ollut!". Mitähän Kristian oli tehnyt? Hetken kuluttua kuulin tutun saksalaisella aksentilla määrätyn komennon. "Maihin! Tämä on väijytys!" Kas kas, Mikael oli myös paikalla. Niinpä päätin ladata vielä kaikkein isoimman raketin postiluukusta sisään. Olikohan tää tavalliseksi ilotulitusraketiksi naamioitu Kommet-Bomb, niin helvetillinen räjähdys kämpästä kuului. Postiluukusta nousi mustaa käryä, muuten asunnossa oli hiiren hiljaista. Kuului vaimea Mikaelin ääni, "ai niin, hyvää nimipäivää".

Soitin rehvakkaasti ovikelloa. Pelästynyt Kristian tuli läpikustuissa kalsareissaan avaamaan ovea. Onnittelin lämpimästi päivänsankaria, "onnea rutosti!". Jos olisin tiennyt millaista jälkeä pari "pientä" rakettia saa aikaan kerrostalokämpässä niin olisin ampunut sittenkin raketit ulkona. Kämpässä ei ollut mitään muuta valkoista kuin Kristianin ja Mikaelin silmämunat ja nekin verestivät joko kankkusesta, vitutuksesta tai pelästyksestä.

Oli mahdotonta arvioida, että tärisivätkö herrojen kädet kankkusesta vai aamun nimpparilahjasta kun tarjoilin juhladrinkkejä. Kristian ei edes yrittänyt nostaa lasia huulilleen vaan joi kolme ekaa lasillista pillillä. Vasta useamman paukun jälkeen herrat saivat sanan suustaan. Kristianin ensimmäiset sanat olivat, "oltiin vielä nukkumassa kun jysähti...". Mikael puolestaan oli tyylilleen uskollisesti kuivan asiallinen, "kyllä nämä paukut ovat parempia kuin ne postiluukusta tulleet".