"Sulla on vieläkin sama ilme, löysin sut täältä minne aika valuu hiljalleen..."
- Olavi Uusivirta, Nukketalo palaa
Palasin takaisin ja täällähän tämä oli. Ihan ennallaan.
Tapahtui kaikenlaista. Minä kirjoitin kolme romaania, joita ei julkaistu, opettelin yhden ammatin ja opiskelin toisen, hankin pari lasta ja mitä näitä nyt on. Nyhväsin Facebookissa ja jaoin siellä kaikkea hassua, mitä lapseni olivat sanoneet, ja yhä vähemmän ja vähemmän mitään muuta. Some muuttui hauskuutuksen sijaan ihmiskunnan kiroukseksi, Donald Trump tuli ja niin edespäin, tiedätte kyllä tämän tarinan. Facebookin toiminnan logiikan näkee nykyään selvästi, ja se on saman tyyppinen kuin henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisella puolisolla. Jos vietän siellä vähemmän aikaa, saan feediini asioita, jotka ilahduttavat minua. Jos vietän siellä enemmän aikaa, saan feediini enemmän ja enemmän asioita, jotka pelottavat, suututtavat tai provosoivat minua, tai kaikkea näitä. Enimmäkseen nämä molemmat asiat pyörivät (kaikkien) sukupuolien välisen tasa-arvon ympärillä, mikä on minulle tärkeä ja henkilökohtainen asia, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi hallita kaikkea ajatteluani ja aikaani, kuten Facebookin algoritmi näyttää toivovan. En tiedä mitä se siitä saa. Varmaan jotain infernaalista, apokalyptista ja mitä näitä nyt on.
Tykkään kumminkin jakaa kaikkia ajatuksiani ja kaikenlaisia hauskuutuksia ja lasteni sanomisia puolitutuille ja muille täällä Internetissä, ja etenkin tykkään siitä, että minulla ehkä säilyy joku, vaikka miten ohut, kontakti moniin ihmisiin jotka olen joskus tuntenut, mutta joita en nykyään enää koskaan näe. Siksi tuntuu haljulta poistua Facesta täysin. Discord, jota sinänsä rakastan, ei vastaa tässä asiassa samaan tarpeeseen. Joten palasin juurilleni, eli ihanalle 2000-luvulle, jolloin Lordi voitti euroviisut, Don Opas-punaviini maksoi Alkossa viisi euroa ja George W. Bush oli kamalan huono presidentti. Eli Irc-galleriaan.
Tänne nyt sitten jatkossa näitä pohdintojani ja lasteni nokkeluuksia varmaan kirjoittelen. Aion myös kohdata urheasti sisäisen kärvistelyni (englanniksi cringe) siitä, että täältä löytyy myös madonreikä suoraan omiin teinivuosiini. No shame. Olin paras tyyppi jo silloin. Just näin. Just joo.
Tervetuloa lukemaan, jos kiinnostaa <3 Seuraavassa tekstissä kerron, miksi lystrosaurus.
J.K. Esikoinen on keksinyt sanan "hurmuriturhake". Tiedän montakin esinettä, jotka ovat sellaisia.